Wayne McKerryn avautuminen ajoista nyrkkeilyliitossa

> "Minä olin se, joka yritti pitää tämän sirkuksen kasassa. Vuodesta toiseen. Puhelin soi aamusta iltaan, ja jokaisella oli mielipide, mutta harvalla halua tehdä itse mitään. Kun voitto tuli, se oli kaikkien ansiota. Kun tuli tappio, syyllinen löytyi heti – Wayne McKerry.
>
> Olen nähnyt enemmän pukuhuoneita, kehänkulmia ja lentokenttiä kuin useimmat näkevät koko elämänsä aikana. Silti jäljelle jäi vain selkääntaputtelijoita ja jälkiviisaita.
>
> Luottamus... siitä kaikki puhuivat. Mutta luottamus kestää tasan siihen asti, kun ensimmäinen vaikea päätös pitää tehdä. Sen jälkeen puukot ilmestyvät selkään yksi kerrallaan. Ei edestä, vaan aina takaa.
>
> Minä en väitä olleeni täydellinen. Virheitä tein varmasti enemmän kuin haluaisin myöntää. Mutta ne olivat minun virheitäni, tehty siksi, että jotain edes yritettiin tehdä. Paljon pahempia ovat ne, jotka eivät koskaan tee mitään, mutta arvostelevat kaikkea.
>
> Tänään joku toinen istuu siinä tuolissa. Hän huomaa aikanaan saman kuin minä: toiminnanjohtajan työssä kiitosta ei kerätä, vaan syyllisyyttä. Ja silti joku hullu ottaa sen pestin vastaan.
>
> Jos jotain opin, niin tämän: organisaatio ei kaadu vihollisiin. Se kaatuu silloin, kun omat ihmiset lakkaavat luottamasta toisiinsa. Siinä vaiheessa ei auta kokoukset, strategiat eikä juhlapuheet.
>
> Minä lähden nyt syrjään. En katkerana, vaan väsyneenä. Toivon vain, että joskus joku ymmärtää, kuinka paljon näkymätöntä työtä tehtiin, jotta valot ylipäätään syttyivät kehän ylle."