Pinttyneet tavat ja uskomukset

Juon joka aamu lasin vettä, sit pesut ja pieni kevyt jumppa, minuutin pikakaurapuuroin keitto. Tästä olen jo vuosia pitänyt kiinni.

Voi olla useitakin pinttyneitä toimia, joita ei edes huomaa. Aamukahvia en edes pidä pinttyneenä vaikka aamuun kuuluukin. Jos näin olisi, voisi samaan luetteloon laittaa hampaiden ja muiden paikkojen pesun, petaamisen, pukemisen. Ymmärtäisin että pinttynyt tarkoittaa jotain epätavallaista poikkeamaa tavoissa. Ei minulla oikein sellaista ole.

Mikä lie uskomus tain piinttymys, mutta nämä.
Odotan kysymykseeni ja Vain Kysymykseeni vastausta tai että ei halua/osaa vastata. Suututtaa joutavan päivän lässytys asiasta, josta ei pääse lopputulokseen.
Inhoan kaikkia ohjeistuksia joita en ole pyytänyt. (enkä tarkoita lääkärissä tai uudessa työpaikassa annettuja). Poikkeus: kun aloitan jotain ihan uutta (golf) sanon, minua saa neuvoa.
Asioihini ei sekaannuta, enkä minä kenenkään.
Minua ei tulla auttamaan, jos en pyydä ja olen järjissäni.

Jos jotain haluan, panen kaikki likoon. Paljon olen saavuttanut (itselle paljon, tuskin kaikille riittäisi) mutta jos en saavuta, nöyrästi totean että se oli minulle liikaa, eikä se sitten jää kalvamaan. Hyväksyn asian ja vajavuuteni masentumatta tyyliin, No ainakin yritin. Eli kuvainnollisesti: maahan en jää makaamaan minkään asian edessä.

Pinttyneet asiat tulee uniinkin, saa alitajunta miettiä kunnolla.

Kahvista en todellakaan luovu vaan juon sitä aamupalan yhteydessä 2-3 isoa kupillista. Puuroa syön joskus mutta sekään ei ole mikään must

Pinttynyt hyvä tapani on aamujumppa; ilman sitä ei päivä, eikä kroppa, ala kunnolla

Toinen tapani on suklaapäivä eli kerran viikossa kunnon suklaasatsi ja se poistaa suklaahimon viikoksi

Kaikki tapani pidän, se olen minä ja minus

Aamulla ensimmäisenä verenpainelääke ja lasillinen yön yli seisonutta vettä, sen jälkeen aamutoimet ja seuraavana jo yli 20 vuotta ollut puuroaamiainen + leivät ja muki (3dl) kahvia. Näillä pärjään pitkälle.

Kovin yksipuoliseksi käynyt tavat vanhetessa vertaa kun oli terve, oli harrastuksia ja menoa moneen lähtöön.
Nyt vanhana on vain päivän rutiinit alkaa aamu kahvilla, kaurapuuro vakiintunut aamupäiväksi, nyt kesällä pyöräilyä jos mahdollista sitten normi toiminnot huusollissa.
En kaipaa monimutkaista elämää, rauhallista yksinkertaista päivän kulua, ei päivät tunnu pitkäveteisiltä.
Tytär ei enää houkuttele kesämökilleen, tietää etten lähde, ovat asuneet Hyvinkäällä monta vuotta en halua matkustella sinnekkään, mulle riittää tää pieni ympäristö.

Mikäs teidät on tässä iässä vanhettanut? Kuulun tuolle seuraavalle palstalle mutta kyllä vaan tilasin Itävallan reissun ja Eläkeliiton sokkomatkankin teen tässä syyskesän mittaan.

Onhan sellaisia.

Aina kun herään, spaddu ensimmäiseksi.

Jonkinlainen elämänfilosofia myös. Ite on pärjättävä, eikä pidä kaikkee skeidaa niellä.

On niitä kaikenlaisia piintyneitä tapoja ja omanlaisiaan johtotähtiä. Niistä vähän hankala päästä eroonkaan. Lienevät jotenkin refleksinomaisia, selkäytimessä. Tällainen patologisuus tulee iän myötä.

=DW=