Tunnen kipua edelleen kaikesta. Tunteista mutta myös siitä kivusta mitä koin. Siitä häpeästä miten kaikki päättyi.
Olet oikeassa
Anonyymi-ap
22326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitä hävettävää siinä oli? Asiat on varmaan puhuttu selviksi niin voiko koko asian unohtaa? Ja kipua taas on niin monenlaista, ei minunkaan taival ole niin kovin kivutonta ollut, vaikka ehkä edelleen luuletkin että minulla ei ole koskaan juuri mitään haasteita ollut.
Hoidit sen kyllä aika nolosti... 🙄
En tule antamaan mitään anteeksi. Kosto on kosto
Negatiivisuus nakertaa vain omaa sieluasi
Miksi ajattelet noin? Miksi haluat kostaa?
lopulta..
Vtu nakerra yhtää mitää. Jokainen saa sitä mitä tilaa. Jumala näkee kaiken ja mulla on oikeus myös tuntea ja ne tulee tuntemaan mun kivun. Ihan saatanasti
En ole. Olen tosissani ja varotan vain kerran. Minä en unohda. En ikinä vaikka kuluisi kymmeniä vuosia
Mennään sitten sillä
Et ole ainoa, joka on kokenut kovia. Luuletko että minä olen päässyt helpolla!!
Jostain syystä et osannut nähdä koskaan omaa osuuttasi tapahtumien kulussa. Mahdollisesti et oppinut mitään.
Taisi olla ihan tekijä itse tämä ap. Sotkee toisten elämiä
Takasin napsahtaa omaa leukaluuhu
Miksi häpeät?
Mitä hävettävää siinä on, jos asiat eivät aina mene niin kuin itse haluaa? Ei ne ole minullakaanaina menneet, koska parisuhteen toinen osapuoli oli lähes puhumaton!
Turha tuntea häpeää. Se on ollutta ja mennyttä. Katso tulevaisuuteen ja mene eteenpäin. En minäkään piehtaroi niissä menneissä vaan olen mennyt eteenpäin. Ehkä seuraavalla kerralla osaa toimia paremmin.
onnea suhteeseesi. aidosti toivon sulle hyvää.
j-j <3
Kiitos 🙏Samoin minäkin toivon sinulle vain pelkkää hyvää 🩷 Iloista ja onnellista elämää tästä eteenpäin! 👋
En tunne häpeää siitä, mitä tapahtui. Reagoin tällä kertaa vihalla. En uhriudu. En sano, että minua on kiusattu. Voisin sanoa niin, mutta se ei ole tarpeen. Olen puolustautunut tehokkaasti ja määrätietoisesti. Se riittää minulle. Lopputuloksesta kyllä olen surullinen.
Jollekin paljastit ja hän antoi kaikkensa.
Itsekin tunnen kipua ja surua siitä, miten vaikeat olosuhteet olivat... Rakkaudelle ei ollut silloin elintilaa. Se, että asiat meni niin kuin meni, oli varmasti ihan inhimillinen syy. Älä syytä itseäsi.
En itsekään tiedä, miksi asiat menivät niin raastavasti. Varmasti oli monta syytä. Toivottavasti kipusi helpottaa, ja tilalle tulee hoitavaa rakkautta.
Sitä samaa minäkin toivon hänelle!
Mikä lohduttaisi sinua?