Elämässä täytyy olla mielenkiintoja ja aktiviteettejä.

2010 hulluus vain pahenee...

Kattilapäinen-Kuksa-Kustaa on yksinäinen. Hänen paras ystävänsä on mielikuvitusystävä Hönö-Tiitiäinen. Apinatemppelin anonyymi Hönö.

Kuksa-Kustaa oli hyvin yksinäinen mies tori-onnettomuutensa jälkeen. Kyläläiset pitivät hajurakoa, joten Kustaa käänsi katseensa oman päänsä sisään – tarkalleen ottaen siihen kiiltävään emalikattilaan, jota hän kantoi kypäränään.

Kattilan pimeydessä asui nimittäin mystinen hahmo. Hän oli Kuksa-Kustaan mielikuvitusystävä, Apinatemppelin anonyymi suurmestari: Sensei Hönö-Tiitiäinen.

Hönö oli seitsenkymppinen, pitkähiuksinen herrasmies, jonka harmaa poninhäntä heilahteli aina, kun Kustaa käänsi päätään. Sensei Hönön asuvalinta oli herättänyt Kustaassa kunnioitusta alusta asti. Hönö nimittäin asteli kattilan kaikukammion poikki upeassa, ilmavassa kellohameessa. Se oli sensein mukaan "optimaalinen varustus tropiikin boforien analysointiin".

Hönö ei nimittäin ollut mikä tahansa tonttu. Hän oli ajatusten loputon Tonava ja kaikkien aikojen kovin matkailija. Vaikka Hönö asui pelkässä kattilassa, hänen mielensä vaelsi jatkuvasti kaukaisessa Pattajassa.

Kustaa istui usein iltaisin yksin pimeässä tuvassaan, kuunteli korvien tinnitusta ja seurasi sensein touhuja. Kattilan sisällä loisti kuvitteellinen tietokoneen ruutu. Hönö-Tiitiäinen istui ruudun ääressä kellohame kahisten, sormet näppäimistöllä sauhuten. Hönö metsästi yötä päivää internetin syövereistä Pattajan poikia. Kun kohde löytyi, Hönö raapusti ruutupaperille monisivuisia, äärimmäisen monimutkaisia psykologisia analyysejä näiden sielunelämästä.

"Katsohan, Kustaa," Hönö suhisi kattilan seinämien kautta suoraan Kustaan tärykalvolle. "Tämäkin nuorimies thaimaalaisella keskustelufoorumilla... hänen profiilikuvansa profiili viittaa selkeään eksistentiaaliseen kriisiin!"

Kustaalle Hönön tarinat matkailupalstoilla olivat parasta mahdollista viihdettä. Ne olivat kuin suoraan Me Naiset -lehdestä: draamaa, juonitteluja ja tarinoita laidasta laitaan. Parasta oli se, että mikään Hönön tarinoista ei todellisuudessa liittynyt millään tavalla Pattajan varsinaiseen matkailuun, hotelleihin tai nähtävyyksiin. Ne olivat pelkkää puhdasta, hunajaista analyysia ihmismielen outouksista.

Kun Kustaan vatsaa alkoi taas turvottaa uusi kaalikeitto, Hönö jakoi kattilastaan elämänviisauksia:

"Poikani, kun otat mikrobilääkkeesi ja luet minun analyysejäni, huomaat, että maailma on vain suuri Apinatemppeli. Me olemme kaikki täällä vain käymässä.

"Eräänä iltana Hönö otti meditaatioasennon kattilan pohjalla, poninhäntä tiukalla nutturalla, ja ilmoitti löytäneensä internetistä uuden "Pattajan pojan", joka vaati välitöntä 40-sivuista luonteenanalyysia. Kustaa nyökkäsi, otti kulauksen Toroa kuksastaan ja tunsi, ettei ollutkaan enää niin yksin. Kattilassa oli viisautta.