Sellainen kysymys olisi, että miten jokin asia todistetaan tieteellisesti? Niin että syntyy konsensus asiasta ja sitä voidaan soveltaa yhteiskunnallisesti ihmisten hyväksi? Eli mitä tarvitaan, kuka arvioi, ketkä päättää onko asia totta vai ei?
Kyseessä lääketiede nyt. Väite on että psykiatriset vaivat ovat fysiatrisia perustaltaan. Miten edetä asian kanssa?
Kyseessä lääketiede nyt. Väite on että psykiatriset vaivat ovat fysiatrisia perustaltaan. Miten edetä asian kanssa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tietääkö kukaan miten oikeaoppisesti menetellään. Auttaa myös jos joku ihana ihminen löytäisi linkkejä tai muuta tiedonlähdettä miten asiaa edistäisi.
-ap
Tiede rakentuu aina edellisen tutkimuksen perustalle, mutta tiedekin uudistuu ja sieltä löytyy jatkuvasti myös virheitä. Esim. evoluutioteoria sellaisena, kuin sitä opetettiin koulussa muutama vuosikymmen sitten, ei ole enää pätevä. Tieteen tulee kestää kriittinen tarkastelu ja tutkimus pitää pystyä toistamaan koska vain. Esimerkiksi tieteellisille artikkeleille suoritetaan yleensä vertaisarviointi, joka tehdään anonymisoidulle tekstille, jonka tekijä ei ole tunnistettavissa. Jos haluaa itse tutkijaksi, ensin pitää valmistua omasta aineesta hyvin arvosanoin ja sitten pyrkiä muiden halukkaiden kanssa tutkijapaikalle. Eli vuosien työ, joka ei välttämättä johda kuitenkaan siihen, että oma tutkimusaihe saisi kannatusta.
Ei ole aikaa nyt kouluttautua ja tanssia ripaskaa päästäkseni tutkijaksi. Kaikki tieto on jo nyt. Ehkä riittää jos julkaisen tekstejä ja annan ihmisten mielenkiinnon tehdä loput. Jos se on totta, niin se toimii. Jos ei, niin ei. Kiitos kommentista!
Nii, tähänhän on pari tapaa. Joko sovelletaan tieteellisiä metodeja, ja vertaistutkimuksia ym. Ja kun näyttöä on riittävästi, niin sitten ihmiset luottavat että näin se nyt varmaan sitten on.
Tai sitten vaan toimii sen mukaan itse, minkä on huomannut faktaksi. Sitten muut voivat kyseenalaistaa jos haluavat, mutta tulokset puhuvat puolestaan, ja ihmiset alkavat ehkä vähän pohtimaan jos elät niin kuin opetat ja homma näyttäisi toimivan.
Psykiatriset vaivat ovat oire yhteiskunnan sairaudesta. Ei yksilön. Vikojen etsiminen yksilöistä, ja niiden eliminoiminen lääkkeillä tai terapialla eli keinoilla saada hyväksymään sairas yhteiskunta ajatusleikeillä on väärä tie.
Yhteiskuntaa pitää muuttaa. Mielenterveysongelma pitäisi olla indikaattori ihmiskunnalle että nyt tehdään jotain päin helvettiä kollektiivisesti. Eikä vaan vedetä kaasu pohjassa kohti samaa rotkoa ja lääkitä oireilevia hiljaiseksi ajatellen että heissä on vikaa. Vaan koska nykyinen konsepti palvelee omaa hyväosaisuutta ja mukavuudenhalua.
Kilpailuun perustuva yhteiskunta tällä teknologian tasolla. Noh, joko yksi voittaja, tai sitten konsepti uusiksi ja eletään yhdessä.
Niin. Sanotaan jos ihmisellä on polvi murtunut, ja kukaan ei sitä usko tai halua tutkia, jonka takia ihminen on raivoissaan ja kipeä, niin hänet diagnosoidaan psykoottiseksi. Lääkkeet hiljentävät reseptorit, jotka jatkuvasti tykittää että "Hei, sun polvi on muuten sirpaleina", niin onko ihminen sitten muka sitten parantunut kun ei enää tunne rikkinäistä polveaan? Psykiatrisesti kyllä, ja se on väärin.
Vaikka tieteestä on paljon apua, kyllä omaan kokemukseenkin pitää jossain määrin luottaa. Joskus se on enemmän oikeassa kuin tiede. Hyvä esimerkki että jokin aika sitten polvileikkauksia suositeltiin aika herkästi, kun taas nyt ymmärtääkseni ajatellaan, että leikkauksia on tehty paljon myös tarpeettomasti. Tiedän itsekin useamman ihmisen jotka ovat leikkauksen jälkeen huonommassa tilanteessa kuin ennen sitä. Kenties katuvat, että toimivat tuolloin suositusten mukaan, vaikka konservatiivinen hoito olisi saattanut johtaa parempaan elämänlaatuun.
Tottakai. Lihas on elävä kudos ihmisessä, joka muovautuu, elää, kiristyy, löystyy täysin aivojen antamien signaalien mukaisesti. Jos lihasta lyhennetään leikkauksella, niin tottakai se menee pahemmaksi. Aina olkapäät ja polvet leikkauksen jälkeen palaavat lopulta aina ennalleen, koska lihakset tekevät vain kuten aivot käskevät. Että missä on luonto kaikessa tieteessä, kun ihminen luulee voivansa muuttaa maailmaa noin vain.
Paradigman muuttaminen on työlästä ja harva siihen yksin pystyy. Ehkä joku Einstein. Liikaa ideologioita ja muita pinttyneitä arvoarvostelmia. Totuus ei kiinnosta jos se on vääränlainen.