Iskiaksesta toipumineni

Vuosia sitten aloin kärsiä kovista selkäkivuista. Jatkuvasti sanottiin, että se on on iskias. Kipulääkkeitä ja yhden kerran fysioterapiaa.
Toinen jalka oli jatkuvasti puuduksissa, kova kipu alaselästä varpaisiin asti. Viimeisen vuoden verran oli niin kovaa kipua, etten pystynyt edes makuuasennossa olemaan, nukuinkin istuvillaan sen minkä pystyin nukkumaan.
Seitsemän vuoden kipuilun, jatkuvan puutumisen, ja purkkikaupalla kipulääkkeitä syöneenä pääsin vihdoin kunnon lääkärille, joka laittoi minut magneettikuviin. Kuvien tulosten seurauksena kirurgille, ja leikkausjonoon. Jonossa olin vielä sen hoitotakuuajan, eli kuusi kuukautta.

Kirurgi sanoi, että selän tilanne vaatisi luudutusleikkauksen, mutta siitä ei kuulemma olisi hyötyä, kun vaiva oli ollut niin pitkään.
Tekivät pienemmän leikkauksen, muutamaa nikamaa pätkittiin, dekompressio leikkaus.
Leikkauksen jälkeen heti operaatioiltana tuli tosi kovat kivut, otattivat magneettikuvat, joiden tulokset jäivät itselleni epäselviksi. Meni pari päivää, kun sairaalassa ollessani selän haavaan tuli joku vuoto, kudosnesteet tai jotkin sieltä vuotivat. Sitä hoidettiin joitain päiviä jollain alipaineimuhoidolla, Pico-hoito.
Kun vuoto lakkasi, olin vielä muutaman päivän sairaalassa ja sitten kotiin. Millään tavalla ei tarkastettu tyhjäksi "imettyä" vuodon aiheuttajaa. Haava tosin parani hyvin.

Leikkauksen hyvä puoli oli se, että alkuperäinen toisen alaraajan puutuminen ja kova kipu katosivat, vaikkakin jotain muuta vikaa selkään jäi.
Hyvä tai huono puoli (miten sen ottaa) oli sekin, kun operaation jälkeisen kivun takia sain hetken aikaa Ketamiinia, niin pääsin kevennykseksi pienelle "tripille". Olin siis harhainen ja sekainen. Se oli onneksi ohimenevää, loppui heti lääkityksen lakattua.

Sitähän ei voi tietää, oliko alun alkaen kivun taustalla se iskias. Seitsemän ja puoli vuotta oli pitkältä tuntuva aika sairastaa kovemman selkäkivun ja puutumisen kanssa.