Poliisi organisaationa elää länsimaissa itseään varten. Valta viehättää myös poliiseja yksilöinä.
Esim. tapauksissa joissa kansalainen kuolee epäselvässä tilanteessa poliisiin toiminnan vuoksi, suora virheen tunnustaminen ei sovi ja virhe kiistetään, koska poliisi ei koe olevan tilivelvollinen kansalaisyhteiskunnalle tai yksilöille, vaan ylemmälle vallalle. Poliisi ei siis kuuntele "sydäntä", vaan auktoriteettia.
Onko ilmiö psykologinen, joka heijastuu organisaatiossa (tietynlaisen psykologisen profiilin kaltaiset yksilöt haluavat valtaa ja toisaalta palvella auktoriteettia, jolloin heidän muodostamansa organisaatio käyttäytyy samoin)?
Esim. tapauksissa joissa kansalainen kuolee epäselvässä tilanteessa poliisiin toiminnan vuoksi, suora virheen tunnustaminen ei sovi ja virhe kiistetään, koska poliisi ei koe olevan tilivelvollinen kansalaisyhteiskunnalle tai yksilöille, vaan ylemmälle vallalle. Poliisi ei siis kuuntele "sydäntä", vaan auktoriteettia.
Onko ilmiö psykologinen, joka heijastuu organisaatiossa (tietynlaisen psykologisen profiilin kaltaiset yksilöt haluavat valtaa ja toisaalta palvella auktoriteettia, jolloin heidän muodostamansa organisaatio käyttäytyy samoin)?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voisitko hiukan valaista mitä tarkoitat epäselvällä tilanteella? Löytyskö jotain esimerkkiä??
Mikkeli, putkakuolemat...
Kuisma Pihlaja.
Poliisi oli myös oikeassa ampuessaan ns. haavoittavasti haulikolla olkapäähän "piiritystilanne joskus 8v sitten". Jokainen hieman ballistiikasta ymmärtävä tietää että aika vaikeata näin on haulikolla tehdä. ;-)
Harvapa se nykyään omilla aivoilla uskaltaa ajatella koska siitä viedään putkaan. Senkin olen tässä ehtinyt kokea kun arvostelee ja vähättelee niiden uhkailuja selvinpäin.
...absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti, sanoi joku. Voisitko hieman avata lisää tuota psykologista profiilia.
näkyy, kun poliisi tekee virheen. Peitellään eikä haluta syyttää, vaikka juttu olisi melko vähäinen. Esimerkiksi Helsingin syytön putkaanvienti (hammaslääkäriodottelija) tai ralliauton rekisteritieto-juttu, jossa poliisin ylinjohto yritti peitellä jutun.
Organisaatio ei enään toimi (itsenäsesti) oikein.
Kyllä se kuuluu ihmisluontoon, että yrittää selitellä tekonsa parhain päin ja ainakin silloin, jos on parhaansa yrittänyt. Suomen lakiin pitäisi varmaan lisätä luku, missä poliisit velvoitettaisiin aina työvuoron päätyttyä käymään ripittäytymässä sosiolookille mitä tuli tehtyä ja mitä ei.
ammateissa virheen selitykseksi ei kelpaa se, että on tehnyt parhaansa. Eikä ihmisluontoon tosiaankaa kuulu selittely vaan rehellinen ihminen myöntää virheensä ja kantaa siitä vastuun. Olen huomannut, että jotkut poliisitkin ymmärtävät tämän. Sen takia on surullista, että poliisiorganisaatiokin toimii välillä siten, että kansalaisille jää epäilys poliisin toiminnasta. Virheitä toki kaikki tekee, mutta pahinta on se jos ne petollisesti peitellään.