Voiko

sitten?!? Miten ja missä???

kertoen kirjoitti:

sitten?!? Miten ja missä???

Lääketieteellinen näkemys, ettei voi parantu. Paskat, se on ihan sama, miten asiaa spekuloidaan, mutta jos tauti on poissa vaikka 20 vuotta, niin sehän on ihan sama, kuin on parantunut. Taudista ei ole mitään vaivaa.

Minun kantajani näkökulmastahan sillä on merkitys, onko tauti aktiivi, vai poissa kuvioista, jota lääketieteellisesti nimitetään passiiviseksi.

Minä kyllä katsoin, että olin 20 vuotta parantuneena reumastani.
Samoin, kuin syövästä voidaan olla 10-20 vuotta vapaita, kunnes tapahtuu uudelleen sairastuminen. Syövästä taas lääketieteellisesti sanotaan, että nyt olen parantunut, kun tästä on aika jo se 10 vuotta.

Minun sanottiin parantuneen jo paljon aijemmin, eli n. 5 vuotta syövän hoidosta minut julistettiin parantuneeksi.
Silti se ei takaa yhtään mitään. Huomenna minulta voidaan löytää syöpä taas.

Jos näin on, miksei sitten lääkärit anna heti niin vahvoja lääkkeitä, että saataisiin reuma heti ei aktiiviseksi? Vai täytyisikö vaihtaa lääkäriä?

pike kirjoitti:

Jos näin on, miksei sitten lääkärit anna heti niin vahvoja lääkkeitä, että saataisiin reuma heti ei aktiiviseksi? Vai täytyisikö vaihtaa lääkäriä?

Ei ole keksitty lääkettä tai lääkeyhdistelmää, joka tepsisi samalla tavoin kaikkien reumaan. Sipen kertoma pitää paikkansa, mutta toisessa ääripäässä ovat ne, jotka eivät pärjää lyhyttäkään aikaa ilman lääkkeitä. Ensimmäinen lääkitys valitaan alkuoireilun ja ennusteen perusteella. Joissain tapauksissa yhdellä lääkkellä saavutetaan parempi tulos kuin 3-4 lääkkeen yhdistelmällä.

Minä taas olen alkanut ajatella tuota asiaa käytännön kannalta. Lääketieteellinen termistö on oma termistönsä, ja minusta se ei oikein kuvaa reliteettejä. Jos tauti todella on poissa, eikä mitenkään vaivaa, kyllä minä sen koen parantuneen. En näe todella mitään eroa käytännössä sillä, että syöpä paranee, ja uusii, paranee ja taas uusii.

Reuman kulku voi olla aivan samanlainen. Itselläni ainakin on ollut, että passiivitilassa se ei anna itsestään minkäänmoisia merkkejä, ja se 20 vuotta täysin passiivina, niin kyllä se käytännössä on parantunut.

Spekuloikoot lääketieteessä ihan miten lystäävät.
Otetaanpa vaikka ihan tavallinen flunssa. Siitä parannutaan, ja sairastutaan ja taas parannutaan. Mutta kun mennään ajattelemaan sitä syvemmälle, miksi toiset eivät sairasta flunssaa ja toiset alituiseen. Minusta siellä taustalla on heikko vastustuskyky.

Minä sairasti ennen jatkuvalla syötöllä flunssia. Nyt en ole sairastanut flunssaa 8 vuoteen, kun aloin hoitamaan immuunipuolustustani.
Toisten ei tarvitse hoitaa immuunipuolustustaan mitenkään, eikä niihin tartu infektiot.

Minä sanon, vahvan reumatekijöiden vallitessa, siis sukuperimän, että käytännössä on turha sotkea niitä lääketieteellisiä spekulointeja käytännön elämään. Kun reuma on poissa, ei tarvitse hoitoa, eikä vaivaa millään tavoin, se on parantunut.

Kun se taas pullahtaa uudelleen, niin siihen sairastutaan uudelleen. Tähän tulokseen olen tullut yli 50 vuotta reumadiaknoosia kantaneena.

Minä taas kirjoitti:

Minä taas olen alkanut ajatella tuota asiaa käytännön kannalta. Lääketieteellinen termistö on oma termistönsä, ja minusta se ei oikein kuvaa reliteettejä. Jos tauti todella on poissa, eikä mitenkään vaivaa, kyllä minä sen koen parantuneen. En näe todella mitään eroa käytännössä sillä, että syöpä paranee, ja uusii, paranee ja taas uusii.

Reuman kulku voi olla aivan samanlainen. Itselläni ainakin on ollut, että passiivitilassa se ei anna itsestään minkäänmoisia merkkejä, ja se 20 vuotta täysin passiivina, niin kyllä se käytännössä on parantunut.

Spekuloikoot lääketieteessä ihan miten lystäävät.
Otetaanpa vaikka ihan tavallinen flunssa. Siitä parannutaan, ja sairastutaan ja taas parannutaan. Mutta kun mennään ajattelemaan sitä syvemmälle, miksi toiset eivät sairasta flunssaa ja toiset alituiseen. Minusta siellä taustalla on heikko vastustuskyky.

Minä sairasti ennen jatkuvalla syötöllä flunssia. Nyt en ole sairastanut flunssaa 8 vuoteen, kun aloin hoitamaan immuunipuolustustani.
Toisten ei tarvitse hoitaa immuunipuolustustaan mitenkään, eikä niihin tartu infektiot.

Minä sanon, vahvan reumatekijöiden vallitessa, siis sukuperimän, että käytännössä on turha sotkea niitä lääketieteellisiä spekulointeja käytännön elämään. Kun reuma on poissa, ei tarvitse hoitoa, eikä vaivaa millään tavoin, se on parantunut.

Kun se taas pullahtaa uudelleen, niin siihen sairastutaan uudelleen. Tähän tulokseen olen tullut yli 50 vuotta reumadiaknoosia kantaneena.

ja syön jatkuvasti niitä lääkeitä, ettei reuma pahenisi. Ja vaika syön niitä lyhyen ajan, alkoi jo kyllästyä niitä popsimaan. Ilman niitä en pärjan, etei tulehtus pahentaisi niveleita.
Vaurioituneita polvet, mutta onneksi, lääkärit neuvovat ja antavat ohjeita. Koviä kipuja alkaa silloin kun on liikunut paljon. Onneksi kortisoonin varassa tulehtus pystyy estämään.
Ja kipu lääket vievät kipun, mutta ei kokonaan.
Iloinen mieli, kun voin nyt kävellä, ja liikua paremmin, ja ykkös vaihellä polkupöyrällä pystyn vähä jo ajeleskellä. Toivon että paranesiin, olen viellä alle 30 vuotta, ja elämä on edessä.

rouva....... kirjoitti:

ja syön jatkuvasti niitä lääkeitä, ettei reuma pahenisi. Ja vaika syön niitä lyhyen ajan, alkoi jo kyllästyä niitä popsimaan. Ilman niitä en pärjan, etei tulehtus pahentaisi niveleita.
Vaurioituneita polvet, mutta onneksi, lääkärit neuvovat ja antavat ohjeita. Koviä kipuja alkaa silloin kun on liikunut paljon. Onneksi kortisoonin varassa tulehtus pystyy estämään.
Ja kipu lääket vievät kipun, mutta ei kokonaan.
Iloinen mieli, kun voin nyt kävellä, ja liikua paremmin, ja ykkös vaihellä polkupöyrällä pystyn vähä jo ajeleskellä. Toivon että paranesiin, olen viellä alle 30 vuotta, ja elämä on edessä.

Olin 28 vuotias, kun tauti alkoi vasta pysähtymään, ja tiukalla ravintohoidolla kesti 7 vuotta, ennenkuin olin tilanteessa, että tauti ei reagoinut niille ruoka-aineille, jotka aiemmin aiheuttivat pahoja reumatulehduksia.

Ja sitten menikin parikymmentä vuotta kevyesti, ennenkuin sairastuin uudelleen. Lääketieteellisen termin mukaan tauti aktivoitui.

Mitä eroa sillä minun suhteeni on? Ei mitään, joten minusta se oli parantunut 20 vuodeksi.
Sitä ennen tuli kotettua aika kovia, menetetty niveliä, jäykistetty, saatu kultahoidosta munuaisvaurio, klorokiini aiheuttanut vaikeaa ihottumaa, silmäsairauksia yms..

Joten toivoa ei koskaan kannata menettää. Tsemppiä vaan !

Minä taas kirjoitti:

Olin 28 vuotias, kun tauti alkoi vasta pysähtymään, ja tiukalla ravintohoidolla kesti 7 vuotta, ennenkuin olin tilanteessa, että tauti ei reagoinut niille ruoka-aineille, jotka aiemmin aiheuttivat pahoja reumatulehduksia.

Ja sitten menikin parikymmentä vuotta kevyesti, ennenkuin sairastuin uudelleen. Lääketieteellisen termin mukaan tauti aktivoitui.

Mitä eroa sillä minun suhteeni on? Ei mitään, joten minusta se oli parantunut 20 vuodeksi.
Sitä ennen tuli kotettua aika kovia, menetetty niveliä, jäykistetty, saatu kultahoidosta munuaisvaurio, klorokiini aiheuttanut vaikeaa ihottumaa, silmäsairauksia yms..

Joten toivoa ei koskaan kannata menettää. Tsemppiä vaan !

27 v. Harmita kun olen halukas liikua paljon.
Ja muuten mukaava ois olla terveenä. Tautista en tiedän mistä se reuma on tullut. Mutta olen halukas olla riipumatta mistään lääkestä tai lääkäristä. Olin kiertännyt näistä kauka molemmistä, lääkestä ja lääkäreista, mutta olen nyt riipuvainen heistä. Kipu tule varmasti viellä enemmän, mutta se on osa elämä. Toiset ovat terveita, mutta heilä sitten taas omat ongelmat. On ainakiin kiva omat polvet eikä teko
niveleet. Enkä leikauken suostun jos viellä tämä asia edeheen tule.