HäränSisäFileeThaimaalaiSittain

Moi Numba, suosittelen vahvaa Toroa, osta samalla pari laatikollista niin saat enemmin brosentteja.

>§<

Bullo omppu pomppua ja pillistä kuumat päälle!

NumBaII

Keittiömestari Senssu seisoi salaisen ravintolansa keittiössä kädessään massiivinen eläinlääkärin ruisku. Ruisku oli täynnä juoksevaa hunajaa. Työpöydällä odotti muhkea häränsisäfilee.

"Tästä tulee gastronominen vallankumous!" Seppo hihkui itseksensä, KHIIIJAI!!!

Hän iski neulan lihaan ja painoi mäntää. Häränsisäfilee turposi silmissä kuin treenattu Pattayan rakkaan pohje. Senssu hyrisi tyytyväisyydestä. Hän tiesi, että tämän makean lihan kyytipojaksi sopi vain yksi juoma: legendaarinen espanjalainen Don Opas -punaviini. Senssu korkkasi pullon, otti kunnon kulauksen ja aloitti illallisen valmistelun.

Sillä hetkellä sisään astui vakioasiakas Posso, joka oli tunnettu loputtomista ruokaväittelyistään. Posso vilkaisi hunajaista härkää ja Senssun viinilasia, tuhautti nenäkarvojaan ja sanoi: "Senssu, tiesitkö, että meitä huijataan kaikessa? Ota vaikka kirjolohi. Se ei ole edes aito lohi!"

Senssu laski viinilasin pöytään. "Mitä sinä höpötät? Siinähän on sana lohi!"

Posso otti Senssun Don Opas -pullon, kaatoi itselleen lasillisen ja alkoi selittää: "Huijausta! Kirjolohi on biologisesti tyynenmerenlohiin kuuluva kala, mutta lähempää sukua taimenelle kuin sille oikealle Atlantin lohelle. Se on vain markkinamiesten keksimä nimi! Se on pelkkä sateenkaarirautu, joka on puettu hienompaan nimeen!"

Senssu pyöritteli silmiään ja käänsi härkäfileen pannulla. Hunaja alkoi karamellisoitua ja tuoksui taivaalliselta. "No, entäs se purkkitonnikala, jota syöt suoraan purkista joka tiistai?" Senssu haastoi.

Posso otti ison hörpyn Don Opasta ja osoitti Senssua sormella. "Aivan! Sekään ei ole aitoa tonnikalaa nähnytkään! Kaikki purkit täytetään boniitilla. Se on kyllä sukulaiskala, mutta paljon pienempi ja halvempi kuin se valtava, aito tonnikala, josta tehdään kalliita sushiviipaleita. Me syömme kissanruokalaatuista serkkua ja luulemme olevamme rikkaita herrasmiehiä!"

Senssu katsoi pannulla sihisevää, hunajalla pumpattua härkäänsä ja sitten kädessään olevaa halpaa Don Opas -viiniä. Hän alkoi nauraa.

"Tiedätkö mitä, Posso?" Senssu sanoi ja nosti lasiaan. "Tässä meidän maailmassa kaikki on näköjään vähän sinne päin. Kirjolohi on taimen, tonnikala on boniitti, minun härkäni kärsii diabeteksesta hunajan takia, ja tämä Don Opas saattaa hyvinkin olla pelkkää viinimarjamehua. Mutta se maistuu hyvältä, joten kippis valheille!"

Molemmat miehet nauroivat pallomahat hytkyen, kilistivät lasejaan ja nauttivat illasta, jossa mikään ei ollut sitä, miltä se näytti – paitsi nälkä, joka oli aito.

Noh, missä viipyneen yksikkökaksiko waltaisa vasta isku?