Kuulin eräältä tutulta tuossa taannoin, että minulla saattaa olla Aspergerin syndooma. Kerroin hänelle oireistani, kuinka pelkään (eritoten yksin kulkiessani), sairaaloisesti julkisia paikkoja kuten suuria ostoskeskuksia tai vilkkaita katuja.
Pelkään liikkua kaduilla ja koen keskustelun tuntemattomien ihmisten kanssa vastenmieliseksi. Pakollisissa tilanteissa, kun joudun kulkemaan kadulla, en tiedä miten olisin. Pitäisinkö kädet taskuissa, kuinka pitkiä askeleita ottaisin, minkälaisissa vaatteissa minun pitäisi kulkea yms. Jatkuvasti tuntuu siltä kuin ihmiset tuijottaisivat minua (ja varmasti tuijottavatkin, kun tuskanhiki valuu ja kädet ja jalat tärää kauhusta) Tyypillisesti sulloudun asuntooni enkä liikahdakaan ja silloin kun on pakko liikkua, niin menen autolle ja jätän autoni mahdollisimman pienen kävelymatkan päähän kohteestä, jonne olen menossa. Pelkkä ulko-ovesta ulos meno hirvittää. Mitä jos joku tulee rappukäytävässä vastaan tms. Tällaisia oireita ei tosin ilmene (hikoilua/tärräämistä/sykkeen nousua) luonnossa tai yksin olleessani.
Kärsin tilanteesta suunnattomasti, sillä ajatuksissani olen erittäin sosiaalinen ihminen ja mietin ja keskustelen itseni kanssa siitä kuinka juttelen mukavia ja pidän hauskaa. Voin puhua parhaimmillaan monta tuntia yksikseni. Tosielämässä olen kuitenkin vähäpuheinen ja vähäilmeinen. Enkä juurikaan kiinnostu ihmisten ongelmista, muuta kuin teatterillisesti "roolihamon" välityksellä. Olen tunteeton ja kylmä ihminen ja paras motto on mielestäni "Tunteet ja herkkyys ovat yhtä kuin luonteen heikkous"
On vaikeata rentoutua, kun on tällainen vaiva, jonka itse tiedostaa ja josta haluaa eroon. Haluaisin olla estoton ja liikkua vapaasti. Nauttia elämästäni ja nauraa ja iloita. Mutta kun en voi, pelkään yksinkertaisesti liikaa ja yritän keksiä toiminnalleni hyviä selityksiä. Milloin ulkona on liian kuuma tai liian sateista tms. En halua olla tällainen kuin olen. En uskalla liikkua juurikaan missään ja pelkään ihmiskontakteja. Onneksi on luoja keksinyt kuningas alkoholin. Alkoholi on ainut lääke mikä poistaa osittain, joskaan ei kokonaan, sosiaalisia estoja.
En ole käynyt asian tiimoilta lääkärissä, mutta tein piruuttani Aspergerin syndoomasta testin eräillä internetsivustoilla ja sain pisteikseni 112, minkä mukaan minulla on osittaisia oireita. Kysyisinkin, onko täällä muita, jotka kärsivät vastaavista oireista ja viittaavatko kertomani oireet Aspergerin syndoomaan?
Olen 21 vuotias enkä ole ennen kuulut kyseisestä oireyhtymästä, kunnes tuttava siitä kertoi. Ensimmäisiä oireita omasta "ainutlaatuisuudestani" huomasin jo päiväkerhossa. Minua ei kiinnostaneet muiden leikit ja olin enimmäkseen omissa oloissani. Koulussa minua kiusattiin ja tulin toimeen parhaiten aikuisten kanssa. Etsimäni tiedon pohjalta nämäkin (haluttomuus leikkiä muiden kanssa yms.) liittyvät kyseiseen syndoomaan.
Mutta en tiedä sitten...
Pelkään liikkua kaduilla ja koen keskustelun tuntemattomien ihmisten kanssa vastenmieliseksi. Pakollisissa tilanteissa, kun joudun kulkemaan kadulla, en tiedä miten olisin. Pitäisinkö kädet taskuissa, kuinka pitkiä askeleita ottaisin, minkälaisissa vaatteissa minun pitäisi kulkea yms. Jatkuvasti tuntuu siltä kuin ihmiset tuijottaisivat minua (ja varmasti tuijottavatkin, kun tuskanhiki valuu ja kädet ja jalat tärää kauhusta) Tyypillisesti sulloudun asuntooni enkä liikahdakaan ja silloin kun on pakko liikkua, niin menen autolle ja jätän autoni mahdollisimman pienen kävelymatkan päähän kohteestä, jonne olen menossa. Pelkkä ulko-ovesta ulos meno hirvittää. Mitä jos joku tulee rappukäytävässä vastaan tms. Tällaisia oireita ei tosin ilmene (hikoilua/tärräämistä/sykkeen nousua) luonnossa tai yksin olleessani.
Kärsin tilanteesta suunnattomasti, sillä ajatuksissani olen erittäin sosiaalinen ihminen ja mietin ja keskustelen itseni kanssa siitä kuinka juttelen mukavia ja pidän hauskaa. Voin puhua parhaimmillaan monta tuntia yksikseni. Tosielämässä olen kuitenkin vähäpuheinen ja vähäilmeinen. Enkä juurikaan kiinnostu ihmisten ongelmista, muuta kuin teatterillisesti "roolihamon" välityksellä. Olen tunteeton ja kylmä ihminen ja paras motto on mielestäni "Tunteet ja herkkyys ovat yhtä kuin luonteen heikkous"
On vaikeata rentoutua, kun on tällainen vaiva, jonka itse tiedostaa ja josta haluaa eroon. Haluaisin olla estoton ja liikkua vapaasti. Nauttia elämästäni ja nauraa ja iloita. Mutta kun en voi, pelkään yksinkertaisesti liikaa ja yritän keksiä toiminnalleni hyviä selityksiä. Milloin ulkona on liian kuuma tai liian sateista tms. En halua olla tällainen kuin olen. En uskalla liikkua juurikaan missään ja pelkään ihmiskontakteja. Onneksi on luoja keksinyt kuningas alkoholin. Alkoholi on ainut lääke mikä poistaa osittain, joskaan ei kokonaan, sosiaalisia estoja.
En ole käynyt asian tiimoilta lääkärissä, mutta tein piruuttani Aspergerin syndoomasta testin eräillä internetsivustoilla ja sain pisteikseni 112, minkä mukaan minulla on osittaisia oireita. Kysyisinkin, onko täällä muita, jotka kärsivät vastaavista oireista ja viittaavatko kertomani oireet Aspergerin syndoomaan?
Olen 21 vuotias enkä ole ennen kuulut kyseisestä oireyhtymästä, kunnes tuttava siitä kertoi. Ensimmäisiä oireita omasta "ainutlaatuisuudestani" huomasin jo päiväkerhossa. Minua ei kiinnostaneet muiden leikit ja olin enimmäkseen omissa oloissani. Koulussa minua kiusattiin ja tulin toimeen parhaiten aikuisten kanssa. Etsimäni tiedon pohjalta nämäkin (haluttomuus leikkiä muiden kanssa yms.) liittyvät kyseiseen syndoomaan.
Mutta en tiedä sitten...
Vastaukset 17
Vanhimmat
tämähän ei ole mikään diagnoosipalsta. Jos epäilet Aspergerin syndroomaa ja haluat tietää, voitaisiinko sinut diagnosoida Asperger-syndroomaiseksi, ota yhteyttä asiaan perehtyneeseen lääkäriin.
Palstan seriffi voi kertoa tarkemmin, mutta olen käsittänyt palstan ideaksi että täällä keskustelevat autismista ja aspergerin syndroomasta kiinnostuneet sekä asperger-syndroomaiset. Autistit oletettavasti eivät paljon pysty asiasta keskustelemaan.
Enemmän kyllä kirjoituksesi viittaa paniikkihäiriöön, mutta kuten sanottua, turha täällä on ketään diagnosoida. Se kuuluu ammattilaisille.
>> "Tämähän ei ole mikään diagnoosipalsta."
>> "Täällä keskustelevat autismista ja aspergerin syndroomasta kiinnostuneet sekä asperger-syndroomaiset."
Alleviivaisin "syndroomasta kiinnostuneet". Aivan, olen kiinnostunut asiasta, joten minulla on kaiketi oikeus kirjoittaa tänne mitä tykkään. Huviksenikaan en lähde kirjoittamaan A4 kokoista puutaheinää tänne. Kiitos kuitenkin, että huomautit, että tämä ei todellakaan ole mikään ns. "diagnoosipalsta". Tiedän sen kyllä nyt vastaisuudessa.
>> Autistit oletettavasti eivät paljon pysty asiasta keskustelemaan.
Riippuu varmaan siitä kuinka pahasti autistinen on.
>> Enemmän kyllä kirjoituksesi viittaa paniikkihäiriöön.
Olen ymmärtänyt, että paniikkihäiriö on hetkellinen kohtaus silloin tällöin, eikä mikään jatkuva oire. Minun elämäni pyörii tässä huoneessa missä nytkin olen.
>> Se kuuluu ammattilaisille.
Olet kyllä aivan oikeassa. Eipä täältä netistä koskaan ole löytynyt vastauksia mihinkään.
lähtökohta on väärä jos netistä haet diagnoosia. Tämä ns. vertaispalsta.
Mutta muuten olet tervetullut palstalle keskustelemaan. Ilmeisesti oletkin jo Googlen kautta hakenut tietoa. Sitähän Internetistä löytyy hyvin paljon.
Ota osaa keskusteluun!
Minulla on ollut (ja on nykyäänkin) juuri mainitsemasi kaltaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa kuin sinulla. On niitä nykyäänkin, mutta lievempinä.
Erityisesti n. reilu vuosi sitten "oirehdin" sosiaalisissa tilanteissa aivan samoin kuin sinä; hikoilua/tärräämistä/sykkeen nousua. Lisäksi minun oli pakko nieleskellä ja yskiä(kröhiä) koko ajan.
Nykyään reagointini on paljon lievempää, uusissa sos. tilanteissa yleensä "vain" alkuun liikehdin hieman levottomasti, "kröhin", en oikein kykene käyttämään kasvon ilmeitä, katsomaan silmiin.
Puheeni on yleensä "epätuttujen" kanssa ainakin alkuun hieman takeltelevaa ja luulen että monet pitävät minua tylsänä ja tunteettomana tyyppinä, joita en kuitenkaan ole. Minulla on pari melko hyvää kaveria joiden kanssa ei ole mitään ongelmia.
Olen kuitenkin miltei jatkuvasti omissa maailmoissani ja ajattelen fysiikan ilmiöitä, näin lyhyesti ilmaistuna. Erityisesti viime aikoina olen keskittynyt suhteellisuusteoriaan ja eräisiin kvanttimekaniikan ongelmiin. Jos sos. tilanteessa tulee tylsä hetki, voin "paeta" ajattelemaan näitä asioita.
Usein tykkään olla omissa oloissani, erityisesti yöllä(silloin kukaan muu ei yleensä ole hereillä), ja pohdiskella fysiikkaa.
Joskus harvoin tulee vielä mainitsemasi kaltaista "pahanlaatuista oirehdintaa", ts. hikoilen, tärisen, syke nousee niin että pelkään jo keskustelukumppanin huomaavan paitani pomppimisen ja kaulavaltimoideni pullistumisen..
Asperger -syndroomaan kyllä voi hyvinkin liittyä tällaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Itselläni on tämä Asperger.
Lääkäriin meneminen(ei kirjaimellisesti!) lienee ainoa keino saada asiasta varmuus.
Joskus tosin joku on riittävän selvä tapaus että epävirallisen diagnoosin voi antaa ilman lääkärissä käyntiäkin. Mutta tällaisten "diagnoosien" kautta ei hoitoa/kuntoutusta saa.
Tässä epävirallinen Asperger -testi, vaikka on luultavaa, että tekemäsi testi on juuri tämä testi:
http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
Itse sain testistä 127 pistettä, eli testin mukaan minulla on todennäköisesti Asperger.
Pitää vielä muistuttaa että virallinen diagnoosikin on, jo 12 -vuotiaasta, eli 6 vuotta sitten saatu(nykyään olen 18v).
Itselläni lapsuudessa paljon autistisia piirteitä.
Minulla oli esim. tapana lyödä/naputella itseäni poskiluihin vuoron perään oikella kädellä oikealle puolelle ja sitten taas vasemmalla kädellä vasemmalle puolelle. En ymmärrä miksi, se vain jotenkin tuntui luonnolliselta. Se oli jonkinlainen rutiini. Mistään masokistisuudesta ei ollut kysymys.
Niitä oli runsaasti, mutta en ehdi kirjoittaa niistä nyt sen enempää.
Hajuaistini on erityisen hyvä. Onneksi tupakoinnin avulla olen onnistunut heikentämään sitä, ja nykyään en kärsi enää niin paljoa, jos esim. joku on tullut ulkoilmasta ja häneen on takertunut epämiellyttäviä hajuja. Tietyt hajut ovat erityisen vastenmielisiä ja toiset taas erityisen miellyttäviä.
Kuulo on joillain taajuuksilla yliherkkä ja toisilla aliherkkä.
Näköaisti joillakin joillakin taajuuksilla yliherkkä, en esim. pidä tietynlaisesta "keltaisesta" huoneen valaistuksesta. Inhoan keittiömme lampun tuottamaa keltaista valoa yli kaiken, lamppu on aina joko kiinni tai vedettynä pöydän pintaan kiinni siten että siitä pääsee vain vähän valoa huoneeseen. Auringonvaloa en säikähdä, koska siinä on sopiva yhdistelmä eri aallonpituuksia. Valo siis saa olla voimakastakin, kunhan siinä on tasaisesti eri aallonpituuksia.
Makuaistissa ei kuitenkaan mielestäni ole ainakaan niin selvää poikkeavuutta kuin muissa aisteissa.
Minulla on myös pahoja keskittymisvaikeuksia.
Minulla on aina ollut sosiaalisia ongelmia. Vielä joitakin vuosia sitten ne johtuivat puhtaasta kyvyttömyydestä ymmärtää muita ihmisiä ja yleensäkin tiedostaa muiden ihmisten olemassaolo ja kyvyttömyydestä liittää muihin ihmisiin abstrakteja käsitteitä; koin muut ihmiset vain jonkinlaisina ääniaaltoja tuottavina esineinä.
Nykyisin kykenen sosiaalisen älyni puolesta sosiaalisiin suhteisiin, mutta ongelma on vain edellä kuvatut pelot. Tai pitäisi ehkä ennemmin sanoa että oli.
Olen ottanut itseäni sosiaalisten suhteiden osalta "niskasta kiinni". Vaikka vielä reilu vuosi sitten sain kamalia oireita sosiaalisissa tilanteissa, ja pyrin välttelemään niitä, niin huomasin kuitenkin, että kun jonkin aikaa on pienessä huulta heittävässä porukassa(jossa on tuttujani), niin oireet lievenevät tai jopa poistuvat, ja kykenen itsekin heittämään huulta tms. Huomasin, että mitä pidempään olin sosiaalisesti aktiivinen, ja mitä suurempaa aktiivisuus oli, niin sitä pitempään ja sitä täydellisemmin sosiaaliset pelkoni pysyivät poissa.
Tehtyäni tuolloin tuon havainnon pyrin väkisin olemaan ihmisten kanssa. Se on lopulta tuottanut tulosta. Nykyään menen mielelläni joidenkin kavereiden kanssa paikkoihin, joissa on tuntemattomia ihmisiä, eikä pelkoja esiinny enää kuin joskus ja silloinkin lievinä.
Saan kuntoutusrahaa diagnoosini ja hoitosuunnitelmani perusteella.
Se ei kuitenkaan varsinaisesti ole kuntoutusrahaa, sillä en minä sen rahan avulla kuntoudu, vaan sen avulla vain voidaan luoda perusedellytykset sille, että voin kuntouttaa itseäni. Näitä perusedellytyksiä ovat asunto, opiskelupaikka, ruoka ja muut "helpon rahallisesti" hankittavat hyödykkeet.
Kokeile samaa kuin minäkin, eli mene joidenkin tuttujesi kanssa paikkoihin, joissa voit totutella olemaan tuntemattomienkin ihmisten kanssa.
Oirehdintasi sosiaalisissa suhteissa on likimain identtinen oman, reilu vuosi sitten olleen oirehdintani kanssa.
Kiitoksia tästä. Oli oikein selventävä teksti.
Minulla on myös tuo juttu, että muutaman kaverin kanssa saatan käyttäytyä aivan normaalisti, mutta yksin kulkiessani mielikuvitus alkaa laukkaan melkoisen villisti ja jokaisesta vastaantulijasta tulee puukkoa kantava murhamies. Joskus käännyn ympäri, jos näen että vastaan kävelee iso porukka. Katsekontaktit ovat todella paha juttu, puhumattakaan jos vastaantulija sattuu hymyilemään. Mietin vain, miltä näytän ja mihin kasoa ja mitä tehdä jos joku tulee kahta metriä lähemmäksi. Jatkuvasti arvioin ihmisten vaarallisuusastetta. Jotkut näyttävät erittäin vaarillisilta kun taas jotkut ovat oikein säyseän näköisiä. Oireiluni on melkoisen riippuvaista juuri tilanteesta, siellä olevista ihmisistä, päivänajasta ja tilan koosta. Usein ajattelen myös, että minä olen se joka on aina oikeassa ja tiedän ketkä ovat hyviä ja pahoja tai viisaita ja tyhmiä tyyppejä.
Minulla on myös tuo sama fysiikan ja filosofian, eritoten filosofian tutkiskelu. Olin koulussa erittäin hyvä reaaliaineissa ja minua eräs opettaja sanoikin filosofiksi. Mietinkin, että olisinko ollut yhtä hyvä, ellen olisi erilainen kuin muut?
Lapsuudessani minulla ei ollut mitään tapoja "napsutella poskipäitä" yms. tämmöistä. Olin ainoastaan syrjäänvetäytyväinen eikä lapsille tyypilliset palopelit ja keinuminen kiinnostaneet. Jotenkin pidin leikkimistä tyhmänä. En minä silloin vielä tiennyt, että leikkimättömyys ja syräytyminen on outoa. Vasta näin vanhemmalla iällä olen alkanut miettiä sen aikaisia tapahtumia.
Minulla ei ole varsinaisesti aisteissa havaittavia oireita. Kuulo on tosin melkoisen hyvä. Valo ei aiheuta oireita, mutta tuntoherkkyys on melkoisen suuri. Inhoan kaikinpuolin sitä, että joku koskee minuun.
Minäkin pärjään kyllä kavereiden kanssa ihan hyvin. Tänä kesänä kävin ruisrokissa porukassa ja oireita ei ollut. Osittain tähän vaikutti myös lähes koomainen känni. Yksinäni en moisiin tilanteisiin menisi edes maksusta.
Saat kuntoutusrahaa? Kuinka suuri se on ja onko se verovapaata? Työssäkäyvähän ei varmaan saa sellaista? Millä tavalla ylipäätään diagnoosi/vaiva yleensä vaikuttaa työelämääsi? Onko kokemusta?
Kirjoituksesi oli joissain kohdin tavallaan häkellyttävää, koska siinä oli niin paljon tuttua minulle.
Täytyy vielä mainita sekin, että minäkin kuvittelen jatkuvasti että olen hauska ja vitsikäs sos.tilanteissa tms. ylisuosittu kaveri jne. Kuvittelen tilanteita joissa heitän huulta ja kaikki yli-ihailevat minua jne. Eläydyn siihen niin voimakkaasti että hymyilen ja nauran melkein koko ajan...
Muut luonnollisesti pitävät outona ja yhtenä syynä on yllä oleva(itsekseen hymyileminen ja nauraminen).
Minulla aistipoikkeavuudet ovat pahoja. Lisäksi omituisia, sillä jos esim. joudun kuuntelemaan tietyillä taajuuksilla olevaa musiikkia, joka on riittävän isolla, silmäni tulevat kipeiksi.
Sama käänteisesti eli jos katson liian kauan tietokoneen näyttöä, josta tulee tiettyjä taajuuksia, korvani kipeytyvät ja tulevat yliherkiksi tietyille taajuuksille.
Samalla kun aistini terävöityvät/yliherkistyvät esim. liiallisen tietokoneen vahtaamisen seurauksena, muutun fyysisesti ja henkisesti levottomaksi, en pysty keskittymään mihinkään ja minun on pakko liikehtiä. Tällöin saan myös herkästi raivonpuuskia. Lisäksi tähän liittyy kaikenlaista muuta "kummallista". Luonnollisesti tuntoaistissakin on poikkeavuutta. Kaikkein kamalinta on jos joku hönkäisee iholle keveästi, siitä saan hirveitä kouristuksia ja raivonpuuskia.
AS on vaikeuttaa minun elämääni pääasiassa siten, että arkipäiväiset asiat eivät suju ollenkaan.
Sosiaaliset ongelmat eivät enää niin pahoja mutta "sosiaaliset taitoni" ovat mekaanisesti opittuja.
Minulla on tavallaan useita eri persoonallisuuksia joita sovellan eri sos. tilanteissa.
Joskus tulee vastaan sos. tilanne jossa mikään mekaanisesti opittu käyttäytymismalli ei toimi.
Tällöin olen liemessä.
Kuntoutusrahan suuruus on n. vajaa 300€/kk.
Olisi hauska kirjoitella enemmänkin, mutta nyt en ehdi...
Onko tämä AS diagnosoitu sinulla vai onko se oma diagnoosisi. Vaikuttaa siltä että jostakin muustakin voisi olla kyse.
sitten selvää. Voisihan hän assi olla. Kertoi aika yksiulotteisesti, joten en visi vetää mitään johtopäätöstä.
Onko olemassa parempia ja huonompia asseja? Tuli ainakin tuon ritalin viestistä selväksi, että mikäli kertomus ei vastaa omaa, niin tällöin sitä ollaan paska assi ja jos kertomus vastaa, niin silloin ollaan vähän niin kuin parempaa kastia? HÄH?
Älä vedä liian pitkälle noita johtopäätöksiä, kun en ole sanonut, että joku on huonompi ja joku parempi, mutta on eriasteisia ja asiasta ei ole tietoa saatavilla juuri lainkaan. Mulla ei ole varra juuri haukkua ketään vammaiseksi.
...mukaan aspergerin syndrooma, yhden tutkimuksen mukaan aspergerin syndrooma ja adhd, yhden tutkimuksen mukaan skitsofrenia.
Jälkimmäiseksi mainitun tutkimuksen tulokset on sittemmin käytännössä kumottu eli jäljelle jää vain asperger ja adhd.
"Vaikuttaa siltä että jostakin muustakin voisi olla kyse."
Mitä tarkoitat tällä?
Niin, aika erikoista että joku sanoo kertomuksiani yksiulotteisiksi.
Minua kun on juuri hämmästelty ajatteluni vuoksi, minä kun kykenen laaja-alaisesti erittelemään ongelmia, näkemään yhteyksiä asioiden välillä ja ratkomaan ongelmia.
Tällaista palautetta tulee useilta, varsinkin "terveydenhuollon ammattilaisten" tahoilta.
Kirjoituksestasi näkyy että epäilet AS:ääni. Sopisiko oirekuvani johonkin muuhun? Kuten esimerkiksi skitsofreniaan?
Mikä ettei. Sen vain sanon että jokin autistinen häiriö minulla varmasti on. Mutta onko jotain muuta?
Oireeni ovat vain negatiivisia; ajatusten omituisuutta, voisi periaatteessa tulkita ajatusharhoiksi mutta minun tapauksessani luonteenomaista on tulkita se vain vilkkaaksi mielikuvitukseksi, (josta on paljon hyötyä), tietty jonkinlaista skitsofrenialle ominaista asioiden yhdistelyä esiintyy, ei kuitenkaan riittävästi jotta sopisi skitsofreniaan. Positiiviset oireet puuttuvat. Tietänet mitä ovat positiiviset ja negatiiviset oireet? Positiiviset ovat näitä ulospäin näkyviä oireita ja negatiiviset "sisäisiä" oireita.
Skitsoaffektiivinen psykoosi sopii muuten hyvin mutta mitään rajuja psykooseja, kuten tässä linkissä http://www.kakspy.com/kakspy/kirj_kn_6.html sanotaan, ei ole.
Joka tapauksessa asia on niin, että viimeisimmän, perusteellisen neuropsykologisen tutkimuksen mukaan minulla "ei ole havaittavissa selkeitä psykoottisia oireita", ja päädytään siihen että minulla on vain asperger syndrooma ja mahd. adhd.
Niin sitä mä vaan, että kun kerroit tarkemmin lähinnä sosiaalisista heikkouksistasi, niin en voisi diagnosoida sinua varmasti assiksi tuon viestin perusteella, mutta jos luit mun viestin tuolla alempana, niin varmaan huomasit, että olen sitä mieltä, että viestisi perusteella sinulla on Aspergerin syndrooma. Mihinkään muuhun yhtä todennäköiseen vaihtoehtoon eivät oireet osu. Mut tuu mukaan porukkaan ei meitä asseja ole koskaan tarpeeksi, vaikka jokainen on liikaa.
aika vaarallista lähteä diagnosoimaan muutaman rivin perusteella kun lääkärit tekee tuntikausia töitä pohtiessaan ihmisen diagnoosia, ja silloinkin se voi olla väärä.
Mutta kun kysyt:
enemmän nuo kertomasi asiat viittaavat skitsofrenian suuntaan, kun kirjoitat esim.:
"jos joku hönkäisee iholle keveästi, siitä saan hirveitä kouristuksia ja raivonpuuskia" ja muutkin kirjoittamasi reaktiot.
tai sitten ei. Mene tutkimuksiin. Itse sain netissä olevasta asperger-testistä 99 pistettä eli ei aspergerin syndroomaa. Mieheni sai hiukan enemmän kuin minä. Nuorimmalla lapsellamme on aspergerin syndrooma. Anoppini epäilee nyt, että miehellänikin on se, koska hän on lapsena käyttäytynyt monessa suhteessa samalla tavalla kuin nuorimmaisemme.
Kai sulla se on, kun ei noi oireet oikein muuhunkaan käy ihan niin tarkasti.
Assiin kuuluu tumtemattomien ihmisten pelko, jos yhtään lohduttaa. Samaa on mullakin vähän ollut edelleenkin. Kaverit auttaa sen poistumiseen. Myös muita asioita on, joita en nyt mainitse. Sitä oppii käyttäytymään sosiaalisemmin ja oppii matkimaan toisia. Yleensä, kun onnistun kayttäytymään sosiaalisesti, alan saada kavereita vähän liikaakin ja se menee ristiriitaan sen tosiasian kanssa, että en ole sellainen miltä näytän.
Moikka!! No olihan tuossa joitakin AS-griteerin täyttäviä piirteitä, mutta toisaalta niitä on meillä kaikilla..Ja oikeastaan monerkaan AS-ihmiset eivät ole kyl sosiaalisia..Enemmänkin tulee mieleen itselleni Pakko-oireiden oireyhtymä noista sinun jutuistas.Mut kannattaa tutkituttaa itsensä!Autistien palvelukeskus (Jyväskylässä)esim on hyvä paikka kysellä asiasta..Tavalliset psykologit ja psykiateit eivät yleensä ole kovin ammattitaitoisia näissä Asperger-asioissa! Itselläni on diagnosoitu AS jo vuosia sitten ja olen nyt 20-nuori nainen, mutta tietyt piirteet näkyvät selvästi yhä, vaikka olenkin apua saanut. t. Maarit