Olisitko kohdellut minua niin?

Olisitko satuttanut minua, jos olisit tiennyt mitä kaikkea olen kokenut? "Viimevuotisista ystävistä" ynnä muusta? Olen miettinyt, että oletko sinäkin yhtä julma sadisti? Minua ajettiin jälleen itsemurhaan, vaikka en kyllä tekisi itselleni mitään. Mutta lähellä oli kuolema, kun sain sen sairauskohtauksen kovan stressin johdosta, josta sinäkin tiedät. Minulta on otettu kaikki tärkeä pois, minusta tehtiin täysin ihmisraunio. Ja siinä kohtaa kun tapasin sinut, luulin sinua turvalliseksi. Olit pahin, koska annoin sydämeni sinulle. Kimppuun on käyty kunnolla ja minä roikun täällä kiusallakin. Ei ole ollut tukiverkostoa . Ei lapsena, ei silloin nuorena aikuisena eikä nyt. Ei koskaan. Ja nauroit minulle, että "kuolin 21-vuotiaana". Jos oikeasti tiedät niistä tapahtumien kuluista, mitkä jatkuivat vuosikausia, sinun täytyy olla sadisti. Et voi tietää miltä tuntuu se vaino, mitä olen kokenut. Kuinka se vei minun mielenterveyden ja fyysisen terveyden, talouden, lapsen, kotini häpäistiin. Minusta tuntuu pahalta, kun mietin että olet jollain tavoin ehkä ollut siinä osallisena. Siis ainakin hyvin ilkeä minua kohtaan niin, että jäin jossain kohtaa jo vuosia sitten sänkyyn, enkä meinannut saada itseäni ylös. Ne hylkäämiset olivat kamalia. Minuthan hylättiin jo lapsena oman onneni nojaan. Ulospäin olin se "hemmoteltu, kultalusikka suussa syntynyt". Mikään siitä ei ollut totta, mutta näin ihmiset näki asiat. En saanut minkäänlaisia lähtökohtia elämään. Hyväsydäminen ihminen olisi voinut pelastaa minut, mutta sellaista ei tullut vastaan. Olen siis jo syntynyt sellaisiin oloihin, että kävin jo lapsuudessa helvetin läpi. Ei sitä tietenkään ihmiset tiedä, meillä oli kulissit. Mutta kaksi ihmistä painoi minut niin alas, kuin ikinä voivat. En saanut mitään sitä, mitä normaalisti lapsuudessa kuuluisi saada. Hirvittävää julmuutta, vihaa ja alaspainamista. Sitten kun saa nuorena aikuisena kokea sitä väkivaltaa, pelottelua, vainoamista ja uhkailua, sekä ihmisiä laitettiin seuraani. Ja seuraamaan. Vuositolkulla. Pitämään hereillä öisin. Muutin muualle, vainoaja seurasi. Jossain kohtaa sain sen muutaman vuoden olla rauhassa. Nyt on jo ikää ja en olisi jaksanut niitä kokemuksia, mitä sain osakseni uusintana ja potenssiin10. Kaikki traumat nousi pintaan ja nyt tosiaan en tule enää kuntoon. Edelleenkään en tiedä mitä väärää tein, suojelin vain itseäni kun silloin nuorena siitä suhteesta lähdin. Sen verran pidin puoliani, enkä ollut alistettavissa, että en olisi siinä suhteessa kauaa pysynyt hengissä. Eikö ole kohtuutonta, että saan koko elämäni siitä maksaa? Ei ole ollut mahdollisuutta saavuttaa minkäänlaista onnea, kun toisen päämääränä on ollut, että tuhoaa minut. En voinut edes ymmärtää, että hänen kaltaisiaan on olemassa. Välillä tulee silmikko ylhäällä vastaan ja virnistelee, kun olen kävelylenkillä. Varsinainen herrasmies. En pidä ihmisenä. Jos joskus koitin avautua asioista esim. psykiatrille tms. olen vain saanut hullunleiman siitä avautumisesta. Et voi käsittää miltä se kaikki nöyryytys ja kidutus on minusta tuntunut. Kukaan ei ole ollut suojelemassa. Nämä kaikki asiat tekivät minut maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi, pelkääväksi ja ihmisaraksi. Onko se sinun mielestäsi oikein ja naurun aihe? Nyt viime vuosina minulle tehtiin kaikki paha niin, että tiedän kärsiväni cptsd:tä. Olo on koko ajan huono, enkä saa mistään apua tai tukea. Olenko mielestäsi ansainnut koko elämän kestävän helvetin, vaikka en ole itse toivonut kenellekään pahaa? Elämäntarinaani ei kukaan uskoisi. Nyt olen hylkiö, onhan minulla ikääkin jo. Kaikki alkaa olla kohdallani ohi, vaikka haluaisin vain elää ja vähän nauttia siitä. Mieti, haluatko lyödä lyötyä. Minulle oltiin tehty jo lähes kaikki.