Eräästä ketjusta poimittuja huomioita

”Jassoo, jaa ja ahaa. Kuule, ajattele niin... siis jos palstamiehestä kyse...niin ajattele, että onko enää aihetta mihin joku voisi sinuun pettyä? Voi olla hyvinkin, että joku nainen susta tykkää kaikesta huolimatta ja voisit hyvinnii olla melkosen tärkeä ja rakas jollekin. Ja muistappa, että pessimisti ei pety. Ehkä sun nainenkin on pessimisti... Sivusta vaan tsemppiä”

Optimistista on tullut pessimisti. Kyllä! Osui naulan kantaan.

Toinen:

” POV: kirjoitan tätä “elämänkouluhymiö-tipun” kynästä, joka ei kuulemma ymmärrä mitään, ei osaa lukea eikä kirjoittaa, eikä todellakaan ole “normaali”. Kiitos vaan analyysista. Osui nappiin.

Hiffaatko, että ehkä toisella oli pakko etäännyttää itsensä tekemällä koko tilanteesta täysin sekava. Sekoittaa toisen pää niin pahasti, ettei lopulta tiedä mikä on totta ja mikä ei. Helpompaa niin.

Koska jos tätä katsoo toisen näkökulmasta, sehän oli täydellinen win–lose: toinen kyselee jostain hämäristä autotapaamisista, mutta kun kysyt suoraan, että nähdäänkö ja löytyykö jatkossa aikaa, vastaus on “töitä 24/7”. Silti aikaa löytyy roikkua netissä tuntikausia joka päivä.

Niin mitä tekee nainen, joka näkee läpi tämän kuvion?

Ensimmäinen yritys: tappaa tunteet.
Jos se ei onnistu sormia napsauttamalla, seuraava askel on vielä radikaalimpi. Pitää pilata välit niin perusteellisesti, ettei jää itse roikkumaan tilanteeseen, jossa antaa itsestään enemmän kuin saa. Ei jää odottamaan jotain, mitä ei oikeasti ole tulossa.

Koska pahinta ei ole se, että toinen lähtee.
Pahinta on se, että jäät itse kiinni johonkin epäselvään.

Onhan siinä omaa ironiaansa: jos oikeasti välittää, kestää yllättävän paljon paskaa. Mutta kukaan ei kestä sitä loputtomiin. Ja siinä kohtaa, kun tajuaa ettei toinen muutu...ei vaikka kuinka odottaisi. Ainoa vaihtoehto on päästää irti.”

Tämäkin. Joku sentään ymmärtää jossain asioissa toista naista, kiitos siitä.

-joku jostain vain-