Paremmin se varmaan aukeaa muulla tavalla.
Olen merellä, jossa kovin usein puhkeaa rajuilma ja huomaan taistelevani hurjassa myrskyävässä meressä aaltoja ja tuulta vastaan. Yritän koko ajan pois huonoilta vesiltä, mutta merivirrat vetävät minut takaisin. Välillä näen saaren tai mantereen etäällä ja muutama lintu muistuttaa mantereen ja vankan maaperän olemassaolosta. Ne ovat kuitenkin vain hetkittäisiä vilauksia, ja ei aikaakaan kun toivo on taas kadonnut.
Vene on pieni ja ainoa, joka voisi viedä veneen turvallisimmille vesille on käyttää airoja, mutta voimat eivät soutamiseen tahdo riittää.
Niinä hetkinä kun myrsky laantuu ja saan nukuttua näen unta ihanasta valaistusta satamasta. Se kutsuu luoksensa. Se on rauhan satama, josta olen haaveillut koko merimatkani ajan. Siellä voisi jättää veneen ja airot olemaan ja saisin vankan maan jalkojeni alle. Loppuisi alituinen rauhaton meren vellonta ja epävarmuus siitä pääsenkö koskaan satamaan.
Unissa olen nähnyt tämän ihanan sataman, ja välillä päiväuniassakin vaivun haaveiluun ja yritän kuvitella, miten ihanaa olisi kerran antaa paattini lipua veneen laskupaikkaan.
Sinä olet se satama.
Olen merellä, jossa kovin usein puhkeaa rajuilma ja huomaan taistelevani hurjassa myrskyävässä meressä aaltoja ja tuulta vastaan. Yritän koko ajan pois huonoilta vesiltä, mutta merivirrat vetävät minut takaisin. Välillä näen saaren tai mantereen etäällä ja muutama lintu muistuttaa mantereen ja vankan maaperän olemassaolosta. Ne ovat kuitenkin vain hetkittäisiä vilauksia, ja ei aikaakaan kun toivo on taas kadonnut.
Vene on pieni ja ainoa, joka voisi viedä veneen turvallisimmille vesille on käyttää airoja, mutta voimat eivät soutamiseen tahdo riittää.
Niinä hetkinä kun myrsky laantuu ja saan nukuttua näen unta ihanasta valaistusta satamasta. Se kutsuu luoksensa. Se on rauhan satama, josta olen haaveillut koko merimatkani ajan. Siellä voisi jättää veneen ja airot olemaan ja saisin vankan maan jalkojeni alle. Loppuisi alituinen rauhaton meren vellonta ja epävarmuus siitä pääsenkö koskaan satamaan.
Unissa olen nähnyt tämän ihanan sataman, ja välillä päiväuniassakin vaivun haaveiluun ja yritän kuvitella, miten ihanaa olisi kerran antaa paattini lipua veneen laskupaikkaan.
Sinä olet se satama.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Olisin turvasatamasi.❤️
Tule heti tänne, kun itse en pääse.
Eihän se ole mahdollista.
Kaikki on mahdollista.
Minulle kyllä, mutta ei sinulle.
Myös minulle se on mahdollista.
Kenelle lie...
Sinä haluat seilata siellä merellä, kaikista eniten pelkäät mennä satamaan. Meri on sinulle tuttu, satama edustaa jotain uutta ja pelottavaa.
Olet ihan mahdoton, en jaksa!
Kuumaa - Satama
Onko satama kuuma paikka? Vai tuleeko siellä kuumotus?
Hän on kuuma satamasi, ihan varmasti alkaa kuumottamaan.
Eikö täällä tunneta poppihittejä?
Ok. Kuuntelin.
Miksi on vaikeaa kuvailla?
Meri on ollut elämäni, nopeilla ja hitailla laitteilla. Meri ja tuli. Erään tutun kanssa ollaan joskus tuijotettu yön myskyävää merta lumoutuneena, tuli luo samalaista tunnetta.
Satamasta on joitakin huonoja kokemuksia laitteistovian vuoksi. Suhteissa on myös tapahtunut kaikenlaista ja luottamus saattaa olla kovan työn takana satamaan rantautuessa.
mitä kauemmin on yksin sitä vähemmä haluu tutustuu keneenkää -vanha piika sivust
Tosi kaunis teksti. Kiva lukea palstalla joskus jotain tällaistakin.
Taitaa olla siltä R-naisen kaipaajalta tämäkin?
En kaipaa Ärrää.
Ketä kaipaat?
No harmi.
Oot niin lahjakas kirjoittaja. Sun pitäisi hatkita tätä ihan ammatiksesi. Kirjoitan tämän ihan ystävänä.
Et kuitenkaan rakkaana. 😥
Oot tärkeä.
Ei se tärkeys mitään anna.
Ei yksipuolinen rakkauskaan mitään anna. sivusta
Ei koko elämä anna mitään. Repikää siitä.
Ei tuolla asenteella..
Kultalusikka suussa.
Trol lol lol.
Sinä olet kerran siellä satamassa käynyt, eikä mikään voi sitä yhteyttä väliltämme poistaa.
Olen sydämesi syvimmässä paikassa jokaisen myrskyn aikana, jonka käyt läpi. Olen vinha tuuli, joka liikuttaa hiuksiasi, ja tähtien kimallus taivaalla. Myrskyn jälkeisessä hiljaisuudessa olen rinnassasi puristava kaipuu ja auringon lämpö poskillasi.
Menee vielä muutama kuukausi, ennen kuin otan sinuun yhteyttä. Ei mitään erikoista. Kysyn kuulumisia taas.
Kaunista <3
Jatkan. Kerron sinulle oman versioni.
Vaikka olet kaukana, olet aina lähellä. Olit sydämessäni jo silloin, kun en ollut vielä sinua tavannut. Kun tapasin sinut, tiesin heti, että sinä olet minulle rakas ja olet aina ollut.
Sinun kanssasi aika ja paikka menettävät merkityksensä kokonaan. Jos olisin rakastanut sinua 20 miljoonaa vuotta sitten, se tuntuisi samalta kuin se tuntuu nyt. Rakastanko sinua? En tunne sinua, ja kuitenkin tunnen sinut paremmin kuin kenenkään muun. Mikä oudointa, tunnen että sinäkin tunnet minut.
Muistan vielä miltä silmäsi näyttävät läheltä. Muistan miltä kosketuksesi tuntuu. Muistan ihosi lämmön. Mutta sinä olet tässä ja nyt, et siellä ja silloin. Miten se on mahdollista, että olet tässä ja minulla on niin hyvä tunne? Tämä ei voi olla sairautta, koska tämä tuntuu hyvältä ja oikealta, sellaiselta kuin asioiden kuuluukin olla.
Jos minulta kysytään, aika ja paikka ovat illuusioita, et sinä. Koska sinä olet todellisempaa kuin mikään aika tai välimatka välillämme.
Ja sinäkin tunnet sen.
Huomautus: Tässä tekstissä oli tunniste. Minä en sellaisia tarvitse, mutta sinä tarvitset. Olet itsepäinen, kunnes avaat silmäsi. 😄
Tämä voisi olla kuin itseni kirjoittama ja voisin sanoa sitä miestä itsepäiseksi. Tuo teksti on kyllä niin kierolla tavalla kirjoitettu, että aivot meni silti solmuun vaikka se olisi voinut olla itseni kirjoittama.
<3
Jatkan… sä sanoitat sen mitä mä tunnen.
Me olemme molemmat itsepäisiä vain, kunnes on syytä muuttaa kantaa. ☺️
Hyvä ettei sentään sydän mennyt solmuun, vain aivot. 😉
Mutta en silti nähnyt sitä vihjettä vaikka näin 20 vihjettä.
Niinhän tuo vaikuttaa kuin olisi jonkinlainen kooste.
Oliko tämä viesti aloittajalta? 😊 Vai toivonko vain?
Olet saanut aloitukseesi jo 12 tykkäystä. ☺️
Oletko ajatellut häntä tänään? Mitä olet ajatellut?
Hyvä kysymys, mitä hän on ajatellut :)
Minä ainakin ajattelen niin, että hän osaisi kirjoittaa juuri näin :) Ja sitten olisin kiukkuinen kuin ampiainen, koska kaikki muut osaavat kirjoittaa hänelle paljon paremmin >_<
k🩷t
Minulla ja ihmisillä on aina ollut tietynlainen muuri, jonka takaa olen vain tarkkaillut heitä. Tieto hänen olemassaolosta on saanut minua hyppimään muurin yli enemmän. Tuntuu enemmän, että tiedän kuka olen tässä tässä valtavassa kaaoksessa. Vaikka hänellä ja minulla ei ainakaan vielä mitään maallista yhteyttä olekaan, niin tuntuu kuin minulla olisi nyt kasvavat juuret, joiden puuttuminen on aiemmin saanut minut niin sekaisaksi, vailla suurempaa käsitystä henkisestä minästäni.
Mutta en ole vielä missään valmiissa paikassa, jos sellaista koskaan tuleekaan. Välillä painun syvyyksiin ja epävarmuuden otteisiin, vain ymmärtääkseni, että murehdin vääriä asioita. Mutta jotka silti on varmaankin käytävä läpi, jotta voin lopulta keskittyä iloitsemaan kaikesta oleellisesta. Hänestä iloitsen enemmän kuin mistään, merkittävimpänä osana rakkauden elämää kannattelevan voiman kokonaisuutta. Ilman muuta haluaisin siirtää kaiken tämän myös siihen kuuluisaan oikeaan elämään, vaikka en vielä käsitä kuinka suuren edessä olen. Mutta toisaalta jos olemme tehdyt toisillemme, niin se olisi lopulta ennen kaikkea luontevaa ja luonnollista, ei mitään ylimaallista ja vaikeaa. Hyvää yötä!
Entä oliko tämä viesti aloittajalta? 😊
Hieno kirjoitus, mutta ei aloittajalta.
Mutta SINÄ olet aloittaja! 😄🤭
Oletko sinä minun Prinsessani? 👑
20 tuntia kulunut, ja täytyi selata sivulle 9/30, jotta löysi tämän ketjun! Onko täällä aina tällaista?
Ap, olet saanut 21 tykkäystä tekstiisi. 😍
Tahtoisin niin vastata tähän, mutta en sitä tee. Joko kerron sen, tai me teemme sen. Minun puoleni tähän tarinaan.