Ne masennuslääkkeet taas 😥😥😧 Aattelin ja toivoin ettei enää uudestaan tarttis niitä aloitta. Tosi toivoton olo 😢
Mä oikeasti taidan tarvita
Anonyymi-ap
31297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kannattaa, jos niistä saa apua!
Masennukseen on kehitetty uusi parantava, ei siis hoitava lääke. Sen saa siis kuurin jälkeen lopettaa. Kysy Terveystalon lääkäreiltä. Tsemiä ! :)
Mikä sua masentaa?
Kaikki. Narsisti kiusaa/vainoaa.Jatkunut jo reilu kymmenen vuotta. Onnistun satuttamaan ihmisiä joista välitän. Työ on epäsäännöllistä/epävarmaa jne... fyysinen terveyskin huolettaa. Ei oo oikein ketään/mitään elämässä.Yksinäistä
Ja kaiken lisäksi äiti juo parhaillaan itseään hengiltä
Hankalaa. Oletko koskaan ajatellut, että muuttaisit kauemmaksi heistä?
Miksi et oo puhunut mitään
Ei ole kivaa että kuvailee mua narsistiks
Joka ei välitä
Vain siksi etten oikein osaa ilmasta tunnetta sillä tavoin mikä sulle kelpaa 😭
Suulla on todella rankkaa nyt kyllä
Mun vika on se etten osaa kysyä kysymyksiä ja kysellä ihmisten perään ?
-ignooraa se narsisti.
-Älä satuta, mutta jos et pysty siihen niin ei auta kuin hyväksyä itsensä myös niiltä osin.
-lohduttaudu sillä ettet ole ainoa. Tai vaihda työpaikkaa tai ala tekemään jotain muuta jos mahdollista.
-fyysinen terveys, vähintä mitä jokainen voi tehdä on liikkua säännöllisesti ja syödä terveellisesti. Muunkinlainen kehonhuolto tuo muodostaa onnellisuushormoneja.
-ala kokeilla yksitellen kaikkia pieniäkin mieleen juolahtavia asioita. Osa jää siihen, osa tarttuu matkaan. Saat heti onnellisuushormoneja ihan jo siitä kun teet kerran. Samalla tulee vastaan potentiaalisia ehdokkaita ja kohta saattaa olla joku elämässä. Se sitten suoraan vaikuttaa siihenkin kun fyysinen terveys huolettaa, oletuksena että se on ollut ahdistuneisuus huolta.
Joudut käymään läpi sen mitä jokainen alkoholistin lapsi joutuu käymään läpi
Se väistämättä vaikuttaa "omaankin" elämään. Ja onhan se pas kaa, pelkkä pelkääminen toisen puolesta. Ja voi mennä vuosia. Mutta sellainen realismi on koko ajan taustalla että elät myös omaa elämääsi samaan aikaan. Elämää on rakennettava, siksi, että ennemmin tai myöhemmin se on viimeistään tehtävä. On parempi pysyä ns kehityksen kelkassa kuin pysähtyä paikoilleen. Ja kun huolehdit itsestäsi niin olet parempi tuki myös muille, jos tuen tarvitsijoita on.
Vaikka se on vaikeaa kestää kaikki tunteet yhtä aikaa, siinä vaiheessa kun ei ole vielä tavallaan päässyt siitä yhtään selkeämmille vesille, niin sanon silti näkemykseni. Kun tulee ne kaikki ajatukset ja tunteet mieleen, niin muistuttaa itseään että nyt on kaikista asioista tunteet pinnalla. Minulla on paha mieli ja se on normaalia. Ne asiat ei karkaa mihinkään sieltä vaikka antaisit itsesi olla rauhassa pahoin mielin. Ja ajan kanssa oppii paremmin sietämään sitä tunnepaljoutta. Ajan kanssa se ei enää edes tunnu paljolta kun siihen on tottunut ja ikä rauhoittaa yms.
Olisiko jotain paikkaa, missä noista asioista voisi avautua. Vaikka vertaistukiryhmä? Kävin itse sellaisen keväällä, neljä käyntiä ja kerralla kaksi tuntia. Minulla auttoi selkeyttämään päätä. Oli tarkoitettu mielenterveys- ja päihdeongelmaisten vanhemmille. On myös kokemusta narsistin vainosta. Onko sinulla jotain todisteita, että voisit tehdä rikosilmoituksen hänestä?
En muuten pskannut!Huijasin.
Saako jotkut oikeasti säväreitä siitä että seuraa tämän huru-ukon kuvitteellisia vertaistukiryhmiä? Tai näitä aloituksia, mistä kakofonia lähtee liikkeelle? T naiselta
OK.
Olet gubelle kuittailija verbaalisesti aika lahjaton ja hieman monotoninen. TT
Suosittelen ensin jotain ihmistä jolle voit jutella.
En tarkoita terapiaa tai ammattiapua.
Ja/tai vertaistukea myös.
Tämä mulle tuli myös mieleen. Ja jos saisi vähän mietoa rauhoittavaa. Masennuslääke kun voi sotkea pahastikin aivokemiat. Ja sen kai useimmat toivottavasti tietää, että se serotoniinin takaisinotto blaablaa, ei pidä nykytietämyksen mukaan paikkansa.
Vievät viimeisetkin mielenkiinnon kohteet ja turruttaa ajatukset sekä halut.
Eli vuosiin ei ole ottanu aloittajaäijä eteen? Tiskin tämä kerrontojen piperrys auttaa. T
Ruualla ja ulkoilulla on iso rooli. Lue mistä.saat hormoneja
Tarkoitan onnellisuus hormonia ja oksitosiinia ym
serotoniinia öitä
Elämä opettaa kestämään elämää. Teet niinkun moni tekee että menet ulos tai liikkumaan ja katsot vähän mitä syöt. Ei ulkonäön takia vaan kehon luonnollisen toiminnan takia. p
Psyykkinen vaikuttaa fyysiseen ja fyysinen psyykkiseen, meillä kaikilla.
Tunnetaidot hukassa vielä kuten monilla. Joillakin enemmän joillakin vähemmän. Muista että sinulla saattaa olla yksinkertaisetsi tällä hetkellä vain PAHA MIELI 😅 kyllä se siitä.
Totta. Oma mielialani heittelee, kun on vaikea luottaa mihinkään hyvään (paljon rankkoja asioita lyhyessä ajassa). Lisäksi kun liikaa pohtii yksin asioita, kaikki möröt jostain menneisyydestä pomppaa pintaan. Mielialalääke muuttaa sinut toiseksi, mutta asioita voi kasaantua, kun turruttaa niillä tunteitaan. Kannattaa yrittää kohdata se tunne siellä masennuksen takana. Mikä tunne se on? Masennushan ei ole tunne.
Lääkkeet vie syvemmälle ja turruttaa vielä olon löysemmäksi. Ilman niitäkin voi levätä. Pitää Kohdata domonit. Ja ajaa ne pois
Ei niitä voi kohdata, ilman että sairastuu. Itselläni kävi niin, että koko viikonlopun tärisin kotona, voin huonosti ja välillä itkin. Tänään pystyin käymään kaupassa. En ole pystynyt nukkumaan nyt yöllä yhtään. Oksensin muutama tunti sitten. Enkä senkään jälkeen saanut unta. Maha kuralla nyt vähän. Jännitän, kun on sovittu tapaaminen. En vaan jaksaisi mitään palavereja missään. En useampia vieraita ihmisiä. Parin tunnin kuluttua pitää lähteä. Pelottaa lähteä auton rattiin. Epäilen, tulenko tästä ollenkaan kuntoon. Hermosto ihan sekaisin ollut pitkään kamalista asioista ja tapahtumista. Haluan elää, mutta en ole kunnossa.
- en ap
Jos haluat niin voidaan puhua tästä irl. Öitä nyt.
Öitä. Tuskin saan unta mutta yritetään
Aloittaja ottaa nyt ja aloittaa reippaan ulkoilun. Jos tuntuu ettei jaksa fyysisesti niin ensin lyhyet lenkit ja sitten joka kerta hieman pidempi. Vähintään 2-3 km joka päivä.
Hommaa laitteet kotiin,liikunta, näin aluksi.Monelle alkuun pääseminen on häpeän tunne koska ajattelee et muut kattoo kuinka oon huonossa kunnossa ja lihava tai liian laiha.Siinä säästää myös vaatetahat jos koko alkaa muuttumaan.
Menee virasto-vaatteilla niin kukaan edes huomaa että olet lenkillä 😉
Kun on tahto, on keino.
No iteppä pelleilit ja paskoit kaiken oma vikasi oli ei voi mitään kai sullla nyt järkeä päässä vai miksi toistat asioita
Ettekö te vuosia palstalla päivystäneet lukijat ole kiinnittäneet muka yhtään huomiota siihen, että jokainen aloittajaäijän ketju toistaa vähän itseään siinä suhteessa mitä se itselleen vastailee? Älkää isot ihmiset kusettako itseänne