Olen alkanut uskomaan että oikeaa todellista kaikkein mieleisintä rakkautta ei ole olemassakaan. Siksi on mentävä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ei välttämättä nosta tunnekuohua tai suurempia tunteita (ainakaan heti tai vasta paljon myöhemmin sellaiset kunnon tunteet). Silleen että on ainakin ihan hyvä olla yhdessä.
Näin on sen oltava
Anonyymi-ap
16122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Varmaan kannattaa ensin käsitellä ero, ettei pilaa sitä kädenlämpöistäkin.
Olen eroni käsitellyt.
Sivusta
Kuulostaa enemmän riippuvuudelta tuollainen "pakko."
Rakkaudessa ei sellaista ole. Ei siihen ole "mentävä".
Rakkaus, se vain on.
En välitä enää mistään pakko rakastamisesta. Jos sellainen joskus syntyy niin okei, mutta minusta tällä hetkellä ja aiemminkin rakkautta ei ole ollut eikä ole olemassa. En usko rakkauteen, ainakaan nyt tai en ole pitkään aikaan.
Älä etsi sitä toisista ihmisistä. Se on suurin harha että se rakkaus olisi kukaan muu kuin sinä itse.
Pelkäät olla yksin ja itsesi kanssa. Siitä tuossa on kyse.
Ei tykkään olla itseni kanssa enemmän kuin hyvin. Et vain luonnollisesti tunne elämääni tai elettyä elämääni, nyt meni pahasti metsään diagnoosisi.
Jos noin olisi, et ottaisi vain jotakin ihmistä ettei tarvitsisi olla yksin.
Eikös aika monet sitä tee, tuskin monetkaan ovat alkaneet olemaan että on tunnettu välitöntä rakkautta heti. Nyt laitat sanoja suuhuni, en ole sanonut että menen jonkun kanssa yhteen ettei tarvitse olla yksin.
Ehkäpä et ole vielä kohdannut sitä oikeaa, joka tuo sen tunnekuohun, arvelisin.
Voipi olla hyvin mahdollista. Vääriä ja epäsopivia.
Niin. Ei kannata luovuttaa. Se oikea. Se voi olla vaikka huomenna. Be positive!
Tuohan on juurikin sitä aikuistumista. Terveet ihmissuhteet rakennetaan juuri noin. Useimmiten ne nopeat tunnekuohut paljastavat jo alussa, että kyseessä on traumakemiasuhde eikä terve suhde. Nopea eteneminen on aina hälytysmerkki sama kuin nopeasti etenevät tunteet. Tasapainoinen suhde rakennetaan tunnustellen ja syventäen tunteita hiljalleen aidon yhteyden ja yhdessä elettyjen hetkien kautta. Kun oppii tunnistamaan jo heti alussa ne traumasuhteiden merkit ja ottamaan takapakkia jo heti alussa jos tunteet kuumenee nopeasti, voi välttyä kaottisilta ihmissuhteilta. Parhaimmillaan jättää myös pettämättä myöhemmin kun ei lähde jokaisen tunneimpulssin mukaan.
"Tasapainoinen suhde rakennetaan tunnustellen ja syventäen tunteita hiljalleen"
Juuri näin. Itse ainakin tarvitsen paljon keskusteluja, ennenkuin edes harkitsen suhdetta. Jos toinen ei ole kovin halukas keskustelemaan, jatkan matkaani.
Omasta puolesta voin sanoa vain sen, etten ole enää koskaan kokenut mitään tarvetta saada uutta parisuhdetta, kauan sitten tapahtuneen eroni jälkeen! Olen tykännyt yksin olemisesta ja siksi etsin vain pelkkää ystävyyssuhdetta suunnilleen samaa ikäluokkaa olevan miehen kanssa, kuin itse olen! Parisuhteessa ei ole mielestäni mitään sellaista, mitä minä haluaisin, tai tarvitsisin! En todellakaan jaksa enää yhdessä asumista kenenkään muun, kuin oman lapseni kanssa! Tuntuu jo ajatuksen tasolla todella ahdistavalta, että minun pitäisi jakaan elämäni minulle vieraan ihmisen kanssa! Sellaisesta en ole koskaan edes haaveillut eroni jälkeen!
Ehkä olet itse toksinen?