Olipa kerran Hua Hinissa Suomen Puolustusvoimien evp insinöörimajuri, joka kehuskeli olevansa vidhumainen mies ja kertoi vidhuilun olevan platinaa.
Evp insinöörimajuri oli ollut sotakorkeassa viisi vuotta, joka laskettiin hänelle palvelusajaksi ja näin saatiin aikaan 30 vuoden täyteen upseerieläkkeeseen johtanut sotilasura ja siihen päälle ylemmät tutkinnot filosofiasta ja matematiikasta.
Ura hieman kultivoitui kun paljastui että samainen evp oli koelentänyt 8000 tuntia Tikkakoskella kaikella mahdollisella mikä pysyy ilmassa, mainiten esimerkkinä säähavaintopallon ja hydrokopterin. Ura oli niin ansiokas, että hänet nimitettiin lentokapteeniksi. Thaimaassa hän ajeli moottoripyörillä ja harrasti sukellusta.
Kävi Pattayalla kuusi kertaa vuodessa. Suhteilla majoittui siellä kattohuoneistoissa vain muutamalla sadalla bahtilla kansainvälisessä ja arvovaltaisessa seurassa, koska ei viihdy suomalaisten parissa.
Sijoitusasuntoja hänellä oli oman altaallisen talon lisäksi Jomtienilla ja Bangkokin Nanalla, jossa peräti miljoonacondo (euroissa). Rolls Royce-projektin kimpussa hääri kaksi palkollista tarkoitusta varten vuokratussa tallissa. American Express päätti lähettää titaanisen kortin hänelle kysymättä ja pyytämättä.
Vaimonsa omisti kookospuiston jota kaupunki vuokrasi suurella rahalla.
Yhdessä pariskunta harjoitti kukkatarhausta ja hyväntekeväisyyttä, ja hankkivat krääsää Bangkokista jota myymään olivat värvänneet joukon paikallisia jälkeenjääneitä, joista tuli onnellisia diilin myötä.
Suomen valtio luovutti hänelle kaksi armeijan kouluttamaa sotakoiraa, doppareita molemmat, jotka hän otti mukaansa vartioimaan taloaan Hua Hiniin, jonne ei resupekoilla ole asiaa. Ohjaili uima-altaan ääressä kastelulaitteistoa tabletilla ja nautti elämästä kauniin rakkausvaimonsa kanssa lähes perusterveenä, vain toisinaan Buranaa tarviten. Pystyi kiipeämään kuusi kerrosta sairaalan rappusia hikoilematta ja arveli olevansa jopa ylikunnossa.
Onkos tämä majuri missäpäin nykyään vaikuttamassa? Oli käynyt apinatemppelissäkin ja löytänyt Thaimaan parhaan ravintolan ihan siitä kivenheiton päästä taloaan.
Evp insinöörimajuri oli ollut sotakorkeassa viisi vuotta, joka laskettiin hänelle palvelusajaksi ja näin saatiin aikaan 30 vuoden täyteen upseerieläkkeeseen johtanut sotilasura ja siihen päälle ylemmät tutkinnot filosofiasta ja matematiikasta.
Ura hieman kultivoitui kun paljastui että samainen evp oli koelentänyt 8000 tuntia Tikkakoskella kaikella mahdollisella mikä pysyy ilmassa, mainiten esimerkkinä säähavaintopallon ja hydrokopterin. Ura oli niin ansiokas, että hänet nimitettiin lentokapteeniksi. Thaimaassa hän ajeli moottoripyörillä ja harrasti sukellusta.
Kävi Pattayalla kuusi kertaa vuodessa. Suhteilla majoittui siellä kattohuoneistoissa vain muutamalla sadalla bahtilla kansainvälisessä ja arvovaltaisessa seurassa, koska ei viihdy suomalaisten parissa.
Sijoitusasuntoja hänellä oli oman altaallisen talon lisäksi Jomtienilla ja Bangkokin Nanalla, jossa peräti miljoonacondo (euroissa). Rolls Royce-projektin kimpussa hääri kaksi palkollista tarkoitusta varten vuokratussa tallissa. American Express päätti lähettää titaanisen kortin hänelle kysymättä ja pyytämättä.
Vaimonsa omisti kookospuiston jota kaupunki vuokrasi suurella rahalla.
Yhdessä pariskunta harjoitti kukkatarhausta ja hyväntekeväisyyttä, ja hankkivat krääsää Bangkokista jota myymään olivat värvänneet joukon paikallisia jälkeenjääneitä, joista tuli onnellisia diilin myötä.
Suomen valtio luovutti hänelle kaksi armeijan kouluttamaa sotakoiraa, doppareita molemmat, jotka hän otti mukaansa vartioimaan taloaan Hua Hiniin, jonne ei resupekoilla ole asiaa. Ohjaili uima-altaan ääressä kastelulaitteistoa tabletilla ja nautti elämästä kauniin rakkausvaimonsa kanssa lähes perusterveenä, vain toisinaan Buranaa tarviten. Pystyi kiipeämään kuusi kerrosta sairaalan rappusia hikoilematta ja arveli olevansa jopa ylikunnossa.
Onkos tämä majuri missäpäin nykyään vaikuttamassa? Oli käynyt apinatemppelissäkin ja löytänyt Thaimaan parhaan ravintolan ihan siitä kivenheiton päästä taloaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joillakin on värikkäitä aktiviteetteja, muualla kuin palstalla.
Jäljellä noista kultaisista vuosista on vain dementian muokkaamat muistot ja nahkainen olkalaukku. Jippoputki ei mahtunut light-luokan käsimatkatavaroihin eikä natsikiikarit.
Jäljellä on vielä myös oikeudenkäynti jossa syytetty puolustautuu sanomalla että "Herra tuomari... mutta se sanoi minua Hönöksi ja tuli paha mieli..."