hei.
Minun menneisyydessäni olen joutunut sietämään niin väkivaltaa kuin suurta mustasukkaisuuttakin..edellinen mieheni petti suoraan silmieni edessä, ja monta kertaa etsi uutta kumppania vaikka olin lähellä..tämä satutti, paljon..sitten pääsin lopulta pois suhteesta ja nyt asun nuoren poikani kanssa kaksin..löysin ihanan kumppanin itselleni, olin tuntenut kyseisen miehen jo monta vuotta, rakastan häntä ja olen todella onnellinen.tiedän ettei hän tekisi minulle samaa ( johtuu siitä että olen tuntenut hänet niin monta vuotta ) hän on ihana, kiltti ja uskomaton mies..viinaakaan ei ota ( edellinen mies alkoholisti ) ja tulee poikani kanssa hyvin toimeen..meillä on yhteisiä harrastuksia, ja viihdymme yhdessä..ongelmani on se etten pysty unohtamaan sitä mitä edellinen ( edelliset ) mieheni minulle tekivät..epäilen ja pelkään,vaikka tiedän että uusi mieheni ei tekisi sellaista..tunnen itseni tyhmäksi kun edes epäilen häntä..oman kritiikkini avulla olen päässyt pahimmasta mustasukkaisuudesta eroon, mutta välillä se pomppaa esiin kuin mikäkin piru joka nurkan takana odottaa...voiko joku olla ihana ja kertoa kuinka voisin taas luottaa???
Minun menneisyydessäni olen joutunut sietämään niin väkivaltaa kuin suurta mustasukkaisuuttakin..edellinen mieheni petti suoraan silmieni edessä, ja monta kertaa etsi uutta kumppania vaikka olin lähellä..tämä satutti, paljon..sitten pääsin lopulta pois suhteesta ja nyt asun nuoren poikani kanssa kaksin..löysin ihanan kumppanin itselleni, olin tuntenut kyseisen miehen jo monta vuotta, rakastan häntä ja olen todella onnellinen.tiedän ettei hän tekisi minulle samaa ( johtuu siitä että olen tuntenut hänet niin monta vuotta ) hän on ihana, kiltti ja uskomaton mies..viinaakaan ei ota ( edellinen mies alkoholisti ) ja tulee poikani kanssa hyvin toimeen..meillä on yhteisiä harrastuksia, ja viihdymme yhdessä..ongelmani on se etten pysty unohtamaan sitä mitä edellinen ( edelliset ) mieheni minulle tekivät..epäilen ja pelkään,vaikka tiedän että uusi mieheni ei tekisi sellaista..tunnen itseni tyhmäksi kun edes epäilen häntä..oman kritiikkini avulla olen päässyt pahimmasta mustasukkaisuudesta eroon, mutta välillä se pomppaa esiin kuin mikäkin piru joka nurkan takana odottaa...voiko joku olla ihana ja kertoa kuinka voisin taas luottaa???
Vastaukset 12
Vanhimmat
vie ennen kun alitajuntaa tulee ymmärrys ettei hän ole samaihminen kun ex oli, mutta kannattaa pyrkiä olemaan pelkäämättä asiaa ja luottaa vaan toiseen. Ikäviä juttuja noi tuollaiset traumat vanhoista suhteista.Aikaa vie, ehkä ei koskaan häviä mutta jää taka-alalle alitajunnassa.
..että se vie aikaa, mutta tiedän myös että sitä ei ole..ongelma on se että mies ystäväni on lähdössä pian opiskelemaan parinsaankilsan päähän,enkä voi lapseni kanssa mennä mukana..suhde ei kestä jos en voi luottaa..olemme seurustelleet vajaa kymmenen kuukautta ja suhteen ensimmäiset kuukaudet oli kaukosuhdetta, nyt mies on ollut luonani ( asunut epävirallisesti ) noin puolivuotta ja käy kesätöissä tässä lähellä...en kestä syksyä, olla erossa kullasta ja ne kamalat ajatukset valtaa pään..varsinkin kun oma arki on tylsää...
oletko harkinnut terapiaa? Se saattaisi auttaa pääsemään eroon menneisyyden traumoista,ainakin pahimmista niistä. Muuten ei tuohon auta muu kuin aika ja se että koittaa jotenkin järkeistää tilanteen itselleen..Koita ajatella niin, että se tapahtuu mikä tapahtuu; jos mies aikoo sinut pettää, hän tekee sen jokatapauksessa, murehdit sitä sitten tai et, ja jos hän ei sinua petäkään, on puoli elämääsi mennyt turhaan murehtimiseen,joten miksi suotta kiusata itseään. Mennyt on mennyttä,tulevaisuudesta ei tiedä,joten ainoa on nyt, joten kannattaa elää vain tässä hetkessä. :)
kävin joskus ex-suhteen loppupuolella terapiassa,mutta siitä alkoi suurempi vahtiminen ex-miehen osalta..nyt tahtoisin mennä,mutta paikka missä asun on todella pieni ja kaikki tietää kaikesta kaiken..en kestä enää sitä kiusaamista ja selän takana puhumista..(olin myös koulukiusattu ) olisi helppoa jos olisi joku esim,netin kautta hoidettava terapia, ( ja onhan tämä palstakin jonkunlaista terapiaa ) myönnän ongelmani ..ja toinen ongelma on se että olen yksinhuoltaja äiti, en välttämättä saa lapselleni hoitajaa..
Tiedän ettei uusi mieheni petä, hän on liian kiltti siihen..mutta sattuu kun tiedän hänen kavereidensa ( muutaman ) haluavan meidän eroa..sitten muutamat lähettelee kaikkia naisten kuvia ja muuta ja siellä missä mies opiskelee, on kavereita joille mies ei edes koskaan juttele minusta, koska se on kuulemma mies porukka jota ei tyttöystävät kiinnosta, vaan muut naiset..en ymmärrä miestäni ja yritän selittää että hänen pitäisi yrittää jaksaa ja ymmärtää se etten voi helposti unohtaa kaikkea mitä minulle on sattunut..keskustelemme paljon asiasta, mutta tuleva opiskelemaan-lähtö vain vaikeuttaa asiaa, koska koen että mies tahtoo sinne ja on siellä mielummin kuin minun luonani,vaikka tiedän että se tuskin on totta, mutta se pikku piru minun päässäni ei jätä rauhaan...rakastan miestäni, enkä tahdo menettää häntä...välillä tuntuisi vain helpommalta luovuttaa kuin alkaa taistelemaan kaukosuhteessa...
Kiitos kun jaksoit lukea juttuni ja ottaa siihen kantaa..ehkä tämä jo auttaa.. =) toivon niin ...
se auttaa jo paljon, jos voi kertoa jollekin asioista jotka painaa, saa vähän etäisyyttä asiaan ja eri perspektiiviä, minä tiedän kyllä tilanteesi oikein hyvin, mutta hassusti nurinkurin, mies on tällä hetkellä 6000km päässä töissä eikä aavistustakaan koska palaa, minä olen varma itsestäni ja elelen kilttinä tyttönä,mutta miten saada hänet vakuuttuneeksi? Hänelle on käynyt aikoinaan samoin kuin sinulle entisessä suhteessasi ja onhan se välillä rasittavaa, kun toinen on niin vainoharhainen ja vaikea luottaa,mutta pikkuhiljaa.....Jos on vain tarpeeksi kärsivällisyyttä ja aikaa ja tahtoa, niin kaikki selviää aikanaan, se on jo tosi hyvä merkki jos puhutte asiasta. Siitä että mies puhuu toisista naisissa poikaporukassa ei kannata murehtia - pojat on poikia, suuret on puheet mutta... :)
niin no..ajattelin puhua tänään vielä aiheesta miehen kanssa..
isoja riitoja meillä ei ole ollut, koska ( uskokaa tai älkää ) tämän miehen kanssa ei voi riidellä..mutta kaikista eniten inhottaa oma olo, se että välillä tuntuu että kaikki olisi paremmin jos ei taas olisi aloittanut suhdetta..mutta ei kuitenkaan osaa elää ilman toista, olen ollut rakastunut kyseiseen mieheen jo yli vuoden..siitä asti kun hän pelasti ( tietämättään ) minut siitä helvetistä missä elin..hän oli se tukipilari mihin nojasin ja sitten kun ero oli selvä ja minä taas jaloillani menin kyseisen miehen luo ja sanoin että hän se oli kuka pelasti..hän otti minut avosylin vastaan..
ennen tätä minulla on ollut pieniä kohtauksia, mutta ne olen itse sulkenut pois..olen ollut hiljaa ja yrittänyt jankuttaa itselleni, että asia ei ole niin kuin ajattelen..en räjähdä vaan pääsen yli, mutta silti asia jää kaivertamaan ja sitten kun olen yksin kotona, alkaa asia taas vaivata..
ja nyt sit tieto siitä että kesä on kohta ohi ja mies lähtee. tiedän etten jaksa sitä, olen sanonut sen hänellekkin, pyytänyt että hankkisi asunnon jossa voisin poikani kanssa voisin vierailla ( asuu solussa ) ..mutta en tiedä..ajattelin jutella jälleen siitä..toivon että hän suostuu kompromissiin edes jonkunlaiseen..
rakastan miestäni yli kaiken, toivon etten menetä häntä
Ihminen on loppujenlopuksi uskomattoman sopeutuvainen otus ja tottuu kaikenlaisiin tilanteisiin, sinun tapauksessa olisi tietenkin ideaali tilanne se,että mies tajuaisi ahdistuksesi todellisen laadun ja olisi valmis kompromissiin - vaikka siihen asunnon hankkimiseen sinulle, se olisi minusta kohtuullista. Koitapa jutella hänelle vielä siitä ratkaisusta hermostumatta ja kerro mahdollisimman yksityiskohtaisesti miltä tuleva ero sinusta tuntuu, usein ei toinen välttämättä ymmärrä miten omasta mielestään ei niin iso asia voi toisesta tuntua jättimäiseltä. Toimiva parisuhde on kompromissejä joita voi joutua tekemään tilanteesta riippuen.
en tarkoittanut että minulle hankkisi asunnon, vaan itselleen sellaisen asunnon jossa voisin minäkin olla..kolmen jätkän solu ei todellakaan ole paikka jonne poikani veisin..enkä koe oloani sinne kovinkaan tervetulleeksi..minä en voi muuttaa miehen mukana toiseen kaupunkiin, sillä minun poikani isä ( jota yritän saada pojan kanssa olemaan ) asuu täällä, samoin koko perheeni ja ystäväni..sekä tämän miehen perhe ja ystäviä asuu täällä, ja kaiken lisäksi miehen päättötyön aihe on täällä, joten meillä täytyisi kuitenkin olla täällä asunto,..ja olemme miettineet että kun mies saa opintonsa loppuun niin tämä se varmaan on se kaupunki mihin muuttaa..
mutta jos mies luopuisi opiskelija-asunnostaan tai muuttaisi edes yksiöön, niin voisin myös poikani kanssa siellä vierailla..
vielä ongelmana on se että poikani ( vaikka oli silloin pieni ) otti eron todella raskaasti..en haluaisi pojalleni uudestaan sitä..poikani on nyt todella kiintynyt uuteen mieheeni ( eikä ihme, sillä uusi mies on leikkinyt ja hoitanut poikaa enemmän kuin oikea isä ) ja hänellä on miestä ikävä jo kun mies on yli töissä...
ja vielä sen verran, että olen lueskellut noita juttuja tuolta ja tiedän että ulkonäkö on tärkeä, voin sanoa, että vaikka minua pidetään kauniina ( ainakin jotkut pitävät ) niin minulla on varmasti yhtälailla itsetunto ongelmia kuin muillakin..ellei pahempiakin..en näe itseäni kauniina, eikä asiaa helpottanut muutamat poikaystävät jotka haukkuivat rumaksi..sen verran vain tahdon sanoa, että te joita poikaystävänne haukkuu, vaihtakaa miestä, se on niiden miesten vika jos he eivät nää sisäistä kauneutta ja eivät ymmärrä, että kaikki eivät voi olla pamela anderssoneja..minä en enää kuuntele haukkumisia, ja en niitä nykyiseltäni saakkaan, päinvastoin...
miksi sinun arki on tylsää(?)
sitten sinun kait kannattaisi tehdä jotain tylsälle arjelle.
Uskon myös sen että hänelle tulee olemaan todella rankkaa, kun kouluakin pitäisi käydä siellä parinsadankilsan päässä, eli hän tarvitsee sinun rakastavaa tukea eikä kitkaa enempää hänen arkeensa.Kun aina pitää muistaa että ettei ole suhteessa yksin ja omat halut vaan yksin, kun suhteessa on kaksi tai teidän tapauksessa kolme.Eli pyri tukemaan häntä ja luottamaan häneen, siten näytä rakkautesi hänelle...kun opiskelut on vain rajallinen aika elämässä niin siinä ei ole ns. pysyvästi tilanteessa. oletko miettinyt meneväsi mukaan hänen luo(?) jos kerta sun arki on tylsää.Ei varmasti helppo paikka mutta jos/kun hän on kesän aikana täyttänyt sun sydämen niin eikö kannattaisi sitten pitää kii hänestä eikä pyrkiä erottamaan hänestä.
Mulla on sama tilanne...olen seurustellut miehen kanssa nyt vuoden..entinen mies petti ja valehteli ja sieltä olenkin saanut sairaalloisen mustasukkaisuuden.Epäilen koko ajan että mies on jonkun toisen luona jos ei ole mun kanssa(sekin on epätodennäköistä, koska olemme melkein koko ajan yhdessä, juuri ongelmani takia),jos puhelin piippaa, mietin kuka hänelle txtaa, tutkin usein hänen puhelintaan jos sieltä löytyisi viestejä muilta(tästä olen pääsemässä kohta toivottavasti eroon),jos puhelin on kiinni, mietin miksi, jos hän on työreissulla, mietin aina lähtikö hän oikeasti englantiin vai valehteleeko ja menikin jollekkin muijalle..mikä on myös todella tyhmää koska minä aina vien hänet työreissulleen ja välillä hän jopa pyytää minua mukaansa tai käymään siellä missä on. Ongelmat osin johtuvat miehen entisestä, kenen kanssa txatili jotain hellyysjuttuja vielä puolisen vuotta sitten (kun ex otti itse ensin yhteyttä)vaikka ei häntä tavannutkaan.Tämä on rankkaa..en usko että niinkään miehelleni koska hänelle en kerro tästä mustasukkaisuudesta vaan pidän sen omana tietonani ja esitän että kaikki on ok..minulle se on rankkaa koska toisaalta tiedän että mies ei minua pettäisi mutta sitten taas toisaalta pieni ruma peikko hiipii aina välillä mieleeni. Se ei ole mukavaa...vaan kuluttavaa ja raskasta..kuitenkin meillä menee hyvin, rakastamme toisiamme, puhumme tulevaisuudets yhdessä jne....en tiedä mitä tehdä että asia korjaantuisi... :(
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia meilitse..jos haluat, laita mailiosoitteesi tänne.
t:toinen samanlainen
en mielelläni anna s.postiosoitettani,mutta toisaalta voimme ensin keskustella hieman täällä ja sitten myöhemmin vaihtaa yhteystietoja vaikkapa jonkun chatin tai muun välityksellä, jos laitan tietoni tänne niin tiedät varmaan että sitten muutkin voivat lukea tietoni =) ..
on mukava tietää että joku muukin tuntee samoin ja tahtoisi päästä tunteestaan eroon..minä luen juuri yhtä kirjaa, joka muuten on todella hyvä ja auttaa myös hieman miesten ja naisten välisen suhteen ymmärtämiseen..John Gray, miehet ovat marssista ja naiset venuksesta..kannattaa lukea, se todella saattaa auttaa..
p.s. tietenkin jos sinä tahdot antaa s.postiosoitteesi niin kyllä minä vastaan =)