Transtutkimuksissa seurataan ns. tosielämän kokeessa tutkittavan elämän parantumista eri sektoreittain: työ- tai opiskeluelämässä, perheen ja sukulaisten parissa sekä ystäväpiirissä.
Jotta korjausprosessin voitaisiin katsoa onnistuneen, pitäisi elämänlaadun kohentua ainakin kahdessa sektorissa, mieluiten kaikissa kolmessa.
Tässä ohitetaan kuitenkin ehkä pääasia: pahan olon ja vierauden tai osattomuuden tunteen poistuminen. Ihminen saattaa nyt ensimmäistä kertaa elämässään tuntea itsensä ehjäksi ja omaksi itsekseen. Ja se mielestäni painaa enemmän kuin mikään muu. Omana itsenään kestää paremmin myös vastoinkäymiset.
Natsku
Jotta korjausprosessin voitaisiin katsoa onnistuneen, pitäisi elämänlaadun kohentua ainakin kahdessa sektorissa, mieluiten kaikissa kolmessa.
Tässä ohitetaan kuitenkin ehkä pääasia: pahan olon ja vierauden tai osattomuuden tunteen poistuminen. Ihminen saattaa nyt ensimmäistä kertaa elämässään tuntea itsensä ehjäksi ja omaksi itsekseen. Ja se mielestäni painaa enemmän kuin mikään muu. Omana itsenään kestää paremmin myös vastoinkäymiset.
Natsku
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vai ovat kriteerit nykyään tuommoiset? Sehän on ihan perseestä, jos korjausprosessin onnistumista arvioidaan noin ulkokohtaisilla tekijöillä. Jospa henkilö joutuu poispotkituksi töistä, typerät sukulaiset ja tiukkapipoiset ystävät hylkäävät? Ei ole edes harvinaista. Silloinko sukupuolenkorjaus on muka epäonnistunut? Syistä, joihin ei itse voi välttämättä vaikuttaa ollenkaan.
Sekö muka olisi parempi, että elää syvästi onnettomana sellaisessa roolissa, jonka kapeakatseinen ympäristö sulattaa? Hautoen itsetuhoisia ajatuksia ja kaunaa kaikkeutta kohtaan? Jumatsukka, kallonkutistuspoppamiehet ne eivät ikinä opi :(
No kyllä yksi onnistumisen kriteeri on myös oma tunne "onko nyt parempi olla"-tyyliin. Usein on kuitenkin niin, että omaa parempaa oloa mustaa vaikkapa välien katkeaminen äitiin.
Yleiskriteeri on kuitenkin, että tutkittavan elämänlaadun tulisi prosessin seurauksena KOKONAISUUTENA parantua. Ja siinä on sitten näitä elämän eri sektoreita.
Itse koin prosessin alkupuolen lähes uskonnollisena kokemuksena. Yksi ystävä sanoikin, että oman todellisen itsen kohtaaminen on sukua uskonnolliselle kokemukselle.
Näitä tuntemuksia on vain vaikea kuvata tutkijoille, jotka eivät ole itse kokeneet samaa.
Natsku
Paljastui nimi ja naama. No haitanneeko mitään.
Natsku
voisi jo pikkuhiljaa kaivaa päänsä perseestään. Niinkutsuttu tosielämänkoe on todellisuudessa epätosielämää, kun nimi ja hetu ovat ristiriidassa, nimenmuutoksen seurauksena muutut epähenkilöksi joka ei ole koskaan valmistunut mistään tai ollut missään töissä, ja vielä jos olet epäonninen, ison määrän rahoista ja ajasta haukkaa epilaatiossa käyminen. Samalla pitää jotenkin selvitä nuivista sukulaisista ja pahimmassa tapauksesta oman perheen hylkäämisestä, avioerosta jne... Minusta korjausprosessin onnistumista voi arvioida vasta kun se on ohi, ja elämä on asettunut normaaleihin uriin. Jos sitten vielä sanoo, että olipa harvinaisen paska reissu, mutta kyllä kannatti, niin sitten korjauksen voi julistaa onnistuneeksi.
Tutkimusryhmät taitavat noudattaa pitkälti asetusta ja sen tulkintaohjetta. Siispä osittain "syyllisiä" on ne jotka nämä asetustekstit ja tulkintaohjeet ovat laatineet.
Joillekin tuo tosielämän koe on tosiaan kova testi, jolla katsotaan kestääkö kantti, eikä se kaikilla kestä. Toisille taas tosielämän koe on vain asetustekstiä, joka pitää hoidella alta pois. Itseni lasken tähän jälkimmäiseen joukkoon, se ei ole enää mitään koetta vaan normaalia elämää.
Eikä minua ole tuo väärä hetu haitannut, niin harvoin se tulee esiin. Edes terkkarin lääkäri ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Suurin osa kaupan kassoista yms. ei edes ymmärrä hetun merkinnöistä mitään.
Minä olen jopa "valmistunut" koulusta omalla nimelläni ja töitä teen papereidenkin mukaan.
Vain yksi sukulaisistani on suhtautunut vähän nuivasti, muuten kaikkien suhtautuminen on ollut positiivista.
Katsotaan nyt kunhan prosessi on lopussa, minkälainen olotila silloin on, nyt ainakin olen hyvin tyytyväinen.
Kannattaa etsiä transihmisten järjestöjen suunnasta ja tietysti harry benjamin ohjeistuksesta.
Tosielämäkoe sinällään on aika hassu juttu. Kuka sitä yleensä valvoo? Jos käyt kerrann kuussa tunnin hoitsun luona, niin ei se hirveästi ole.Koko muun ajan voit elää ihan miten sattuu.
sellaista sattuu...
"Syyllisiä
Kirjoittanut: varmaan 28.7.2005 klo 07.59
Kannattaa etsiä transihmisten järjestöjen suunnasta ja tietysti harry benjamin ohjeistuksesta. "
Tein kaikkeni (järjestössä) jotta tosielämänkokeena nimitetty pelleily saataisiin pois, mutta ministeriötyöryhmään oli valittu pelkkiä ennakkoluuloisia ääliöitä. Se oli samanlaista pseudodemokratiaa kuin ennen Bulgariassa (jokaiseen hallituksen vastaiseen mielenosoitukseen kerättiin kymmenkertainen määrä hallituksen puolesta mekastajia).
Nyt elämä on opettanut sen verran että tiedän että tosi elämä alkaa vasta leikkauksen jälkeen eikä edes välittömästi leikkauksen jälkeen (kyllä siinä ainakin vuosi menee totutellessa).
"Tosielämäkoe sinällään on aika hassu juttu. Kuka sitä yleensä valvoo? Jos käyt kerrann kuussa tunnin hoitsun luona, niin ei se hirveästi ole.Koko muun ajan voit elää ihan miten sattuu."
Sanopa muuta. Ja todellakin, se mittaa lähinnä vain ympäristön suhtautumista tutkittavaan sillä vitun hetkellä. Jos sellainen jolla on tosielämänkoe mennyt läpi Espoon lähiössä muuttaa vaikka Paraguayhin niin tosielämänkokeen tulos olisi saattanut olla radikaalisti erilainen.
Itselläni tosielämänkoe meni huonosti, mutta tosielämä on mennyt hyvin.
Kiihdyin liikaa
"Kiihdyin liikaa"
Mutta ehdottomasti aiheesta. Fornevermore, puhut asiaa isolla A:lla.
Uskonhan minä, joskus vaan tullut sellainen outo ajatuksen kajastus kun jotkut pitävät tosielämäketta kaiken kruunaavana (hton hankala sana)...ja asetusta, niinku sillä nyt elettäisiin koko loppuelämä...?
Himppe sentään :)
Mutta kun ei näistä jutuista ole sillä tavalla käsitystä, en tiedä sitten että olenko mssannut, olen varmaan, lain valmistelunaikaisen tiedottamisen.
Älkää hirttäkö minua...?