Luuletko että sen jälkeen mitä tapahtui

Enpä tiiä en saa ikinä vastauksia ihmisiltä joitten olisi pitänyt auttaa mua.

Voisiko kuitenkin olla niin, että paljastuit?

Oma mieli voi toisinaan olla sokea näkemään totuutta? Varsinkin silloin, kun kokee, että vika on aina muissa eikä itsessä? Ruokinko omalla tekemiselläni tahtomattani asiat sellaisiksi, että pahimmat pelkoni toteutuvat, kun pelot ohjaa omaa tekemistäni väärin?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Voisiko kuitenkin olla niin, että paljastuit?

Taas näitä olettajia. En liity aloitukseen mitenkään. Tsemppasin vaan.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Oma mieli voi toisinaan olla sokea näkemään totuutta? Varsinkin silloin, kun kokee, että vika on aina muissa eikä itsessä? Ruokinko omalla tekemiselläni tahtomattani asiat sellaisiksi, että pahimmat pelkoni toteutuvat, kun pelot ohjaa omaa tekemistäni väärin?

Sepä se pointti oli, itsellä on avaimet lopulta ratkaisuun, vaikka olisikin tullut kohdeltua huonosti. Siihen voi jäädä roikkumaan loppuelämäksi tai ei.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Oma mieli voi toisinaan olla sokea näkemään totuutta? Varsinkin silloin, kun kokee, että vika on aina muissa eikä itsessä? Ruokinko omalla tekemiselläni tahtomattani asiat sellaisiksi, että pahimmat pelkoni toteutuvat, kun pelot ohjaa omaa tekemistäni väärin?

Lisään, onko tällainen mahdollista vai ihan mahdoton ajatus? Tällainen voi johtaa ajatteluun, josta vaikea irtautua, kun on erilaisia lukkoja estämässä tavasta ajatella muulla tavalla tilanteista ulos? Haluanko valehdella itselleni vai haluanko totuuksilla ulos peloistani? Tunnelukko voi ohjaa tekemisiä ja ajatuksia väärään suuntaan?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Voisiko kuitenkin olla niin, että paljastuit?

Mistähän olisi pitänyt paljastua?

syytön mä siihen olen että sulla ei etene

Olen pahoillani. Toivottavasti asia selviää ja pystyt jatkamaan eteenpäin.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Olen pahoillani. Toivottavasti asia selviää ja pystyt jatkamaan eteenpäin.

Ei se selviä. Kukaan ei kerro.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ei se selviä. Kukaan ei kerro.

Sekin periaatteessa kertoo jotain. Eivät ehkä välitä. Tiedän miltä se tuntuu. On hirveä tunne, kun ei saa selvyyttä johonkin asiaan. Mutta se on silti aika selvä peli.

Kyllä se selviää niille, jotka uskaltavat kohdata kaikki tunteet ja traumat. Nyt alan vasta kunnolla vetämään rajoja. Mutta se tarkoittaa myös, että vaihdan kokonaan elämäntyyliä. Ja näistä maisemista vielä kun pääsisi, niin voisi aloittaa kokonaan alusta. Työn alla vielä kaikki. Minä keskityn itseeni, en miehiin tai naisiin.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Kyllä se selviää niille, jotka uskaltavat kohdata kaikki tunteet ja traumat. Nyt alan vasta kunnolla vetämään rajoja. Mutta se tarkoittaa myös, että vaihdan kokonaan elämäntyyliä. Ja näistä maisemista vielä kun pääsisi, niin voisi aloittaa kokonaan alusta. Työn alla vielä kaikki. Minä keskityn itseeni, en miehiin tai naisiin.

Enkä ole ap. Herätti vaan ajatuksia, mitä kaikkea sitä on matkanvarrella tapahtunut. Ja kuka on seurassani ollut. Kaikki päätyy omaan itseen, aina. En voi syyttää muita.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Sekin periaatteessa kertoo jotain. Eivät ehkä välitä. Tiedän miltä se tuntuu. On hirveä tunne, kun ei saa selvyyttä johonkin asiaan. Mutta se on silti aika selvä peli.

Kyllä se on juuri noin, mutta selvyyden mahdollisuus menetettiin jo aika kauan sitten ja mielestäni ei ole enää mitään selvitettävää! Ei kannata jäädä märehtimään menneitä, koska se on jo mennyttä!