Miksi lestadiolaiset juo viinaa?

​1. Absolutismi on "ulkoisen pyhyyden" mittari
​Lestadiolaisuudessa raittius on ollut perinteisesti yksi niistä tunnusmerkeistä, jolla on erotuttu "maailmallisista". Raittius ei ole ollut vain terveysvalinta, vaan hengellinen ja moraalinen vaatimus.
​Julkikuva: Kun lestadiolainen ei juo julkisesti, hän viestii ympärilleen, että hän kuuluu "pyhään kansaan". Tämä on vahva osa liikkeen identiteettiä ja sisäistä koheesiota.
​2. "Sala-juominen" ja salailun kulttuuri
​Aivan kuten televisioiden kohdalla, kielto ei poista tarvetta tai halua, se vain siirtää sen varjoihin.
​Paine ja purkautuminen: Lestadiolainen elämäntapa, johon liittyy tiukka sosiaalinen kontrolli, suuret lapsimäärät ja valtavat odotukset vanhemmilta ja nuorilta, luo paineita. Kun ihminen elää jatkuvan "oikeassa olemisen" paineen alla, alkoholi tarjoaa nopean ja tehokkaan keinon paeta todellisuutta.
​Yksityisyys suojaa: Kun juominen tapahtuu piilossa – esimerkiksi mökeillä, työmatkoilla tai kaukana omasta seurakuntayhteisöstä – se mahdollistaa "hengähdystauon" järjestelmän vaatimuksista. Tämä on osa sitä kaksoiselämää, jota monet joutuvat elämään selviytyäkseen hengissä järjestelmän sisällä.
​3. Sukupolvien välinen kuilu ja muuttuva kulttuuri
​Nuoremmille sukupolville täysraittius ei ole enää yhtä itsestäänselvä arvo kuin vanhemmille sukupolville.
​Kun nuori lestadiolainen kasvaa ympäröivässä yhteiskunnassa, jossa alkoholi on osa sosiaalista elämää, hän törmää ristiriitaan: "Miksi minä en saisi, kun muutkin saavat?"
​Tämä johtaa siihen, että monet nuoret juovat samalla tavalla kuin ikätoverinsa, mutta kantavat siitä valtavaa häpeää, koska he tietävät toimivansa yhteisön sääntöjä vastaan. Häpeä on tässä tapauksessa se, mikä tekee juomisesta "lestadiolaisen ongelman", ei itse alkoholi.
​4. "Synti on syntiä, anteeksianto on anteeksiantoa"
​Lestadiolaisen teologian keskiössä on anteeksianto. Tämä tarjoaa mielenkiintoisen porsaanreiän:
​Ihminen voi juoda, kokea syyllisyyttä, käydä rippi-isän luona tai kertoa asiasta, saada synnit anteeksi, ja jatkaa taas elämäänsä.
​Tämä tekee juomisesta tavallaan "hallittavissa olevaa". Niin kauan kuin asia pysyy anteeksiannon piirissä eikä se aiheuta suurta julkista skandaalia, se ei välttämättä johda yhteisöstä erottamiseen. Järjestelmä sietää inhimillistä heikkoutta, kunhan se pysyy nöyränä ja tunnustettuna.
​5. Miksi aiheesta ollaan hiljaa?
​Alkoholin käyttöä lestadiolaisuudessa ei haluta nostaa esiin, koska se murentaisi liikkeen "pyhän" imagon.
​Jos tunnustettaisiin, että lestadiolaiset juovat siinä missä muutkin, se tarkoittaisi, että "Jumalan valtakunta" ei olekaan moraalisesti ylivertainen verrattuna muuhun maailmaan.
​Siksi asiasta vaietaan, sitä vähätellään tai se leimataan yksittäistapauksiksi, vaikka kyse on rakenteellisesta ilmiöstä, joka kumpuaa liian tiukoista säännöistä ja niiden aiheuttamasta paineesta.
​Johtopäätös
​Lestadiolaiset juovat viinaa, koska he ovat ihmisiä, jotka elävät järjestelmässä, joka vaatii heiltä mahdottomia.
​Alkoholi on usein lääke siihen ahdistukseen ja häpeään, jota täydellisyyden tavoittelu ja jatkuva sosiaalinen tarkkailu aiheuttavat. Kysymys ei ole niinkään itse aineesta, vaan siitä vaikenemisen kulttuurista, joka ympäröi juomista: julkisesti ollaan raittiita, yksityisesti paetaan todellisuutta pulloon.