Mikä on sinun suurin pelkosi?
Se, että saa pakit?
Se, että tulee suhteessa satutetuksi?
Se, että tulee jätetyksi?
Se, että toinen osoittautuukin toisenlaiseksi kuin olit ajatellut?
Vai joku muu...
Se, että saa pakit?
Se, että tulee suhteessa satutetuksi?
Se, että tulee jätetyksi?
Se, että toinen osoittautuukin toisenlaiseksi kuin olit ajatellut?
Vai joku muu...
Vastaukset 50
Vanhimmat
Joku muu. Ja oikeastaan jotkut muut 😇 on se, ketkä eniten joutuvat miettimään tuota ja muitakin asioita. Pitkäänkin.
Et halua kertoa?
En. Miksi kertoisin. Odotelkoot nyt ihan rauhassa.
Jaa, ok.
Se että kaipaukseni on turhaa. Että en saa häntä koskaan tai että hän ei minusta piittaa yhtään tai on jo toisen kanssa.
❤️
Läheisyys on suurin pelkoni.
Osaisitko ja haluaisitko vähän avata asiaa, että ymmärtäisin paremmin?
Onko siellä taustalla jotain muuta vai suoraan läheisyys ja tarkoittaako se henkistä vai fyysistä vai molempia?
❤️
Fyysinen läheisyys on helpompaa. Ei mitään ongelmia olla lähekkäin, koskettaa jne. Sitä itseasiassa välillä janoan. Henkinen läheisyys on se "vaarallisempi" osuus. En pidä itsestäni (itse asiassa usein vihaan itseäni), ja jos joku pääsee liian lähelle, hän on ihan varmasti sitä mieltä, että tuo on myös perusteltua. Eli riittämättömyyden tunne on varmaan se pohjimmainen syy siellä. Ehkä jonkinlainen ajatus siitä, että en vain osaa olla ihminen, joka ansaitsisi edes tulla pidetyksi. Minä tiedän tuon. Pelkään, että muutkin saavat sen selville.
Olen täällä ennenkin kirjoittanut, että itselleen pitää olla lempeä ja puhua itselleen itsestään kauniisti. Keskittyä niihin hyviin puoliin itsessä ja vahvistaa niitä. Se mitä itsestämme ajattelemme ja mitä toistamme itsellemme saa meidät uskomaan siihen.
Mitä arvostat toisissa? Onko siinä päivityksen paikka, sitä voi pohtia. Kuka sinä oikeasti olet?
Jos mietit, miten ajattelet muista ihmisistä, huomaat ehkä, ettei se pitäminen tai toisesta pitämättömyys ole jostain yhdestä ominaisuudesta kiinni, vaan kun ihminen pitää toisesta, niin hän pitää vaikka on on niitä "särmiä" ja vähemmän hyviä piirteitä. Itseasiassa, kun jostain ihmisestä pitää, sitä on hyvin vaikea muuttaa muuksi. Ja ne eri piirteet tekee sinusta juuri sinut.
Emme voi olla kaikkien mieleen 🙂 pääasia on olla rehellisesti sellainen kun on, niin oikeanlaiset ihmiset pitävät sinusta silloin ja oikeista syistä.
Pahoitteluni suoruudesta, mutta et taida ymmärtää itsevihan kokemuksesta mitään. Helpommin sanottu kuin tehty, että puhuu lempeästi ja kauniisti Trumpista tai vaikka Pol Potista. Tai etsii asioita, joita arvostaa jossain hyödyttömässä, loismaisessa pskanokassa, joka ei olemassaolollaan tuo mitään hyvää tähän maailmaan. Kultaa pskasta ei saa mitenkään, vaikka kuinka kiillottaisi.
Tarkoitin, että pitää puhua itsestään itselle lempeästi.
Ymmärrän aivan hyvin, mitä tarkoitit. 🙄 Sinä et ymmärtänyt minun pointtiani, joka oli se, että jos näet itsesi pskakasana, niin on ihan helvetin hankala ruveta "puhumaan itselleen lempeästi". Se on ihan sama kuin sinä yrittäisit nyt ruveta puhumaan lempeästi ja etsimään kauniita puolia Trumpista tai jostain muusta saastana pitämästäsi ihmisestä, jonka olemassaolosta ei ole muuta kuin haittaa. Lähtökohtaisesti itseään vihaava ihminen ei näe mitään syytä puhua itselleen lempeästi eikä hän osaa löytää itsestään mitään hyviä puolia, joihin "keskittyä" tai joita "vahvistaa". Jos ammattilainen terapiassa ei saa itsevihaa poistettua minusta, niin ei saa joku anonyymi keskustelupalstallakaan.
En ole täällä terapioimassa ketään, vaan koitan tuoda ehkä jotain jollekin.
En tiedä mistä itse vihasi kumpuaa tai mitä sille pitäisi tehdä. Jotainhan sinulle on varmaan tapahtunut sellaista, mitä et osaa antaa itsellesi anteeksi tai päästää irti. Joskus se on sellaista, mitä ei vielä itsekään tiedosta.
suurin pelko oli joskus semmonen muiden puolelta tuleva maineen tahraaminen ja ns kertomukset minun sek suaalisuudesta ja olemisesta todistin vääräksi monia ja silti ne hommathan jatku eli semmonen minun väärinymmärtäminen ja minun asioista jauhaminen ympäri kyliä
nykyään en pelkää edes tota koska se on aivan sama mitä kukakin pohtii
Kokenut kaikki nuo elämässäni sekä menettänyt terveyden sairastunut vakavasti. Se on elämää. Suurin pelkoni liittyy läheisien hyvin vointiin.
En pelkää enää mitään. Parisuhteita on päättynyt yllättävästi, ilman mitään syytä. Ystäviä ja sukulaisia on menehtynyt. Tuntuu että olen kaiken kokenut, mutta en ole siitä kuitenkaan lannistunut ja uskon edelleen rakkauteen.
En pelkää mitään noista asioista, olen elämässäni kokenut tarpeeksi ymmärtääkseni kuinka suhteessa ollaan ja kuinka suhteeseen ylipäätään kannattaa ryhtyä. Ihminen osoittautuu enää hyvin harvoin toisenlaiseksi kuin ajattelin, enkä usko että valitsisin naista joka haluaisi satuttaa minua. Valitsen nykyisin naisen vain ja ainoastaan rakkauden vuoksi ja rakkaudentunteella, en ole kiinnostunut muista seikoista. Ja olen valmis ymmärtämään että rakkaus kestää ihmisillä oman verran, mutta vuosia se yleensä kestää ja osaan nauttia joka hetkestä ja ajasta jonka saa naiseni kanssa viettää,
jos hän kokee että hänen osaltaan rakkaus on tullut päätökseensä, häntä ei sido enää sydänlupaukset vaan hän saa palkinnoksi tehdä mielensä ja onnensa mukaan. Teen aina parhaani itse asioiden eteen, enkä ole vaativa. Suurimpana koitin kivenä koen suhteeseen päätymisen, en pelkää pakkeja koska jokaisella ihmisellä on valinnanvapaus ja se että tykkää toisesta ei tarkoita että se olisi molemmin puoleista, Suren tietysti suruni kuten kaikki muutkin, mutta rakkauteni säilyy siitäkin huolimatta. Mutta ne ensi askeleet on monesti hankalampia, vaikka uskallankin ehdottaa jotain rakkaalleni, alan ajattelemaan kuinka hän sen kokee? onko se hänestä ikävän tuntuinen juttu tai kiinnostaako häntä yleensä mikään missä ollaan lähellä toisiaan tai teenkö hänelle epämiellyttävän tunteet tai olon. Rakkaus on usein hemmetin herkkä juttu, vaikka jokin vetää mielettömästi toista kohtaan, haraa jokin ja yrittää kampittaa kauniita asioita. Viime yönä näin unen jossa olin rakastettuni kotona ensimmäisen kerran, siinä hyörittiin ympyrään niin kuin jännittyneenä on tapana. Pysähdyttiin kuitenkin ja seisoimme vastakkain, nostin hänet syliin ja pienessä hetkessä mietin, oliko sopivaa ottaa häntä pepun alta ja nostaa mutta unohdin sen nopeasti. Suutelin siinä häntä ihan täydellä melko pitkään, hän kannatteli itseään jaloilla ja tuntui kevyelle, syrjäsilmällä vilkaisin sohvaa jota kohti olimme liikkumassa, punnersin itseni voimaa täyteen ja kumarruin laskemaan hänet höyhenen kevyesti sohvalle, pelkäsin kompastuvani hän sylissä ja satuttavani, mutta kaikki sujui ongelmitta ja jatkoimme suudelmaa. pitkän hetken kuluttua irrottauduimme ja hengästyneenä sanoin hänelle: "ensi suudelmakin taisi tulla koettua" Johon hän sievästi punehtunein poski; "toista en taida uskaltaa kokeillakaan". Eli kyllä hän nainen on pelkoni osoittanut turhaksi.
https://www.youtube.com/watch?v=H0zsxq3kYvc&list=RDH0zsxq3kYvc&start_radio=1
❤️ Tuntuiko suudelma hyvältä ja oikealta?
biisiä en vielä edes kurkannut... saa nähdä mitä siellä on.
Kyllä se tuntui parhaalle ja sille oikealle, pelkäsin herätessäni kummassakin kädessäni olevan hiustukot ja ihosolukkoa.
https://www.youtube.com/watch?v=bxDmAjwJXsw&list=RDbxDmAjwJXsw&start_radio=1
Pelkään draamaa. Elämässäni on jo riittävästi herkkiä ihmisiä, joista saan pitää huolta ja joiden kanssa viestitellä yötä myöten. Yksi tällainen lisää, niin huoli- ja syyllisyystaakkani romahduttaa mut ja sitä kautta monta muuta ihmistä. Oikeastaan kaipaan kaivatustani vain satunnaisia yllätyskohtaamisia ja niissä tuntuvaa fyysistä ja henkistä yhteyttä.
Naiselta
Et osaa itse pitää rajojasi, eikä se tee muista heikkoja.
Tiedostan tämän ja siksi yritän pitää etäisyyttä kaivattuun. Ja asettaa myös muille rajoja. Mitä tarkoitat, että ei tee muista heikkoja? En ajattele muita heikkoina.
Sinä leikit naista esittävän kommentti en parissa taas naisten psykologian asiantuntijaa vai? Tai mitä nämä daijut syyllistyssaarnat nyt onkaan. T naiselta
Tämä kaveri on niin oppikirjaesimerkki antisosiaalisesta persoonasta, että melkein naurattaa. Lisäys
Anteeksi, käytin väärää sanaa
tarkoitin tätä:
"Pelkään draamaa. Elämässäni on jo riittävästi herkkiä ihmisiä, joista saan pitää huolta"
Tämä liittyy siihen rajojen vetämiseen. Se, että jollain on aina jotain draamaa ja tapahtumaa, ei tarkoita, että se ihminen on herkkä, ainakaan siinä muodossa miten minä herkkyyden näen.
Tunnen kyllä lapseni ja tiedän heidän herkkyyden asteensa. Kaivatun herkkyydestä ja elämän draamoista ei ole tarkkaa tietoa, mutta jotain aavistusta. Vedän rajoja niille, kenelle pystyn tässä tilanteessa.
Ei nuo ole suurimpia pelkoja, mutta on se iso pelko, että annan itseni rakastua ja sitten olenkin toiselle vain jokin kevyt ohimenevä ihastus. Se syö miestä.
Ja naista..tuntuu kamalalta.
Suurin pelko on se, että miksi ihmiset ei näe käyttäytymisen taakse ja osaa olla myötätuntoisia? Miksi herkkyyteen vastataan vihalla? Miksi pitää egoilla? Tämä ei nyt koske kaivattuani. Mutta useimmat ihmiset saa voimaan pahoin. Ollaan lempeitä toisillemme kaikissa kohtaamisissa. Se ei ole heikkoutta.
Monella on suojamuurina tuollainen käytös ja vie aikaa päästä sen läpi. Vaatii vahvuutta jaksaa itse olla lempeä nimenomaan heitä kohtaan.
Aina se ei ole sen arvoista ja silloin on hyvä, että tuollainen käytös tulee ilmi, mutta sen ei saa antaa mennä ihon alle, eikä se määritä sinua.
Ei määritä. Tarkoitan ihan yleisellä tasolla tuntemattomia ihmisiä. Jotkut ihmiset ei tajua miten joku epäystävällinen kohtaaminen voi jättää jäljen etenkin nuoriin ihmisiin.
Se että kuluttaa aikaa sontaan.
AIKAA Ei saa takaisin. Samoin energian tuhlaaminen ihmiseen joka ei sitä ansaitse EIKÄ alunperinkään ansainnut on ÄÄRETTÖMÄN raskasta.
Kaikki mahdolliset itsesyytökset miksi valitsi sen ihmisen elämäänsä, panosti tähän tai aiemmin kokemani "Mitä tein väärin".
ja sitten JOKU IDIOOTTI sanoo "molemmissa osapuolissa on aina vikaa".
Suurin ongelma naisissa on että he eivät tiedä mitä haluavat ja jos tietävät eivät sitä kerro sekä kuvittelevat ITSESTÄÄN liikoja eivätkä kerro sitä miehelle.
Se kaikki vitun aktiivisuus, yrittäminen yms. on aivan sama kun lopulta kyse oli seksistä ja kivassa yhdessä olosta, mutta muuten jäljelle ei jää yhtään mitään. Siksi naisia pitääkin kohdella sellaisina.
Nainen päättää kuka harrastaa hänen kanssaan seksiä, mies päättää tulee siitä parisuhde.
MUISTAKAA TUO SÄÄNTÖ. Älkää tuhlatko aikaa turhiin muijiin ja huoriin tai kavereina roikkumiseen.
Sisään ja ulos, siinä sääntö miehille.
Tää vetää vähän mielen matalaksi. Jostain olet suuttunut ja katkera jollekin. Silti pitäisi jaksaa uskoa, että ihmisiä on erilaisia, eikö kohdella kaikkia samoin, perustuen oletukseen.
Tuskin pidät tästä tai otat edes harkintaan, mutta sinuna miettisin Miksi olet valinnut tietyn tyyppisiä ihmisiä elämääsi ja mikä se peruste on. Jos mennään nopeasti ja ulkonäkö tai hauskuus ja kepeys edellä, niin tulee helpommin pettymyksiä. Pettymyksiä siihen omaan mielikuvaan ihmisestä.
Olisi vielä muutakin, mutta jätän tämän nyt tähän.
Toivottavasti kukaan nainen ei erehdy sinuun. Katkeruus paistaa läpi.
PS: Nainen päättää myös sen, tuleeko parisuhdetta vai ei.
Niin. Sain vähän niinkuin pakit ja nyt en uskalla.
Mitä tarkoittaa "vähän niin kuin pakit"?
Jos on pakko saada tietää, niin minun suurin pelkoni on VERENLUOVUTUS
rumahan se on
Pelkään että maito pierettää ja turvottaa, siksi en juo enääN
On tapahtunut sen verran jo elämässä ettei tarvitse enää pelätä mitään
Mulla ei oo oo enää pelkoja.
Oon jo menettänyt aivan kaiken
Mikä elämässä oli arvokasta ja tärkeää
Viimein suuri kauhu oli että ihminen josta tykkäsin osoittautuu aivan toisenlaiseksi
Ja meistä ei voi tulla meitä syystä tai toisesta.
Kaikki muut pelottavat jutut paitsi oma kuolema on jo kohdattu .
Mitää muuta ei oo jäljellä
Naiselta
Hänen välittäminen on ollut minun voimavarani pitkää, vaikka hän ei sitä tiedä eikä olla oikeasti tekemisissä. Pelkään, että en oikeasti riitä hänen tarpeisiinsa, mutta ehkä se tieto olisi sitten keino päästää irti.
Suurin pelkoni on se, että lapseni ja lapsenlapseni tuhotaan tämän rikollisen yhteiskunnan toimesta. Natsismi elää ja voi hyvin.
Se varmaan, että tykättäisiin toisistamme ja haluttaisiin olla yhdessä, mutta kumpikaan ei uskalla.
No tämäpä hyvinkin.
Mä luulen että tulisi esille se mielikuvitusperhe ja sen jälkeen asia leviäisi ja hänen maine olisi mennyt sekä mahdollinen tuomio
RAUETKOON TÄMÄ HYÖKKÄYKSESI TYHJIIN!!!!!!
Kaivatulleni tiedoksi, että vaikka olen mukamas vahvan psyykkeen omaava, siitä huolimatta reagoin vahvasti fyysisesti jos säikähdän tai pelkään pahinta.