Miten haluaisinkaan etsiä sinut
sieltä tuhannen turhan ihmisen keskeltä
sanoa ne loppuun kulutetut sanat
jotka eivät siltikään koskaan hohtoaan menetä:
'Minä rakastan sinua.'
Miten huulet juuri silloin halvaantuvat
kun näen sinut siellä kävelemässä
ja minun pitäisi huutaa perääsi
nimesi ja ne sanat tärkeimmät elämässä:
'Minä rakastan sinua.'
Miten nopeasti kuluvatkaan hetket
kuinka pian ne muuttuvat vuosiksi
yhä viipyvät huulillani vanhat sanat
jotka voisivat maailmani muuttaa kauniiksi:
'Minä rakastan sinua.'
Mutta joka kerta,
vaikka olen jo lähellä onnistua,
silmieni eteen maalautuu kauhea kuva:
ihmetys silmissäsi
sitten pilkkanauru huulillasi
ystäväsi häätämässä minua kauemmaksi.
Ja silloin ääni jälleen huulilleni kuolee
painaa vain kasvoihin uudet surun uurteet
ja kaivaa kyynelet jostain silmiini.
Käännyn pois ja kohtaan totuuden:
ei ole tämän sadun päätös onnellinen
vaan täynnä pidätettyä tuskaa
ja kyyneliä leveän hymyn takana.
***
Kuljen sun perässäsi,
sä et mua huomaa,
en tee itseäni tykö,
haluun vain olla sun luonasi.
Mä en halua enempää,
kuin katsoa sun kasvojasi pimeässä
mä en halua olla niinkuin muut,
en tahdo liehitellä ja mielistellä,
mä haluan vain sut.
Sä sidot hiuksiasi kiinni,
mä sivusilmässä seuraan,
kun sä hukutat huolesi viiniin,
mä sun jälkesi korjaan ja
silti mä rakastan sua.
Jonain päivänä säkin tajuat sen,
ikuisen totuuden,
joka voi näissä sanoissa piillä:
ei kaikki kiiltävä oo kultaa
eikä kaikki kulta kiillä,
voi olla pieni ja hiljainen
ja vaikka kuinka erilainen
silti rakkaus on sama jokaiselle.
***
Tahdon ikuisesti näin olla,
sun kanssas kaksistaan,
vieretysten nurmikolla,
auringossa makoillaan.
Sä taas vitsin laukaiset,
mä nauran heleästi,
äänellä jonka vain sinä ansaitset,
kanssasi käyttäydyin siveästi.
Mä koitan sun kättäsi koskettaa,
ihan hiljaa sipaista,
vaan ilmaan haavekuva katoaa,
sä et koskaan siinä ollutkaan,
kanssani nurmikolla.
Olivat vain minä, kyyneleeni
ja särkyneet unelmani.
***
Kiitokset kaikille lukijoille, ja suurkiitokset mahdollisille kommentoijille.
sieltä tuhannen turhan ihmisen keskeltä
sanoa ne loppuun kulutetut sanat
jotka eivät siltikään koskaan hohtoaan menetä:
'Minä rakastan sinua.'
Miten huulet juuri silloin halvaantuvat
kun näen sinut siellä kävelemässä
ja minun pitäisi huutaa perääsi
nimesi ja ne sanat tärkeimmät elämässä:
'Minä rakastan sinua.'
Miten nopeasti kuluvatkaan hetket
kuinka pian ne muuttuvat vuosiksi
yhä viipyvät huulillani vanhat sanat
jotka voisivat maailmani muuttaa kauniiksi:
'Minä rakastan sinua.'
Mutta joka kerta,
vaikka olen jo lähellä onnistua,
silmieni eteen maalautuu kauhea kuva:
ihmetys silmissäsi
sitten pilkkanauru huulillasi
ystäväsi häätämässä minua kauemmaksi.
Ja silloin ääni jälleen huulilleni kuolee
painaa vain kasvoihin uudet surun uurteet
ja kaivaa kyynelet jostain silmiini.
Käännyn pois ja kohtaan totuuden:
ei ole tämän sadun päätös onnellinen
vaan täynnä pidätettyä tuskaa
ja kyyneliä leveän hymyn takana.
***
Kuljen sun perässäsi,
sä et mua huomaa,
en tee itseäni tykö,
haluun vain olla sun luonasi.
Mä en halua enempää,
kuin katsoa sun kasvojasi pimeässä
mä en halua olla niinkuin muut,
en tahdo liehitellä ja mielistellä,
mä haluan vain sut.
Sä sidot hiuksiasi kiinni,
mä sivusilmässä seuraan,
kun sä hukutat huolesi viiniin,
mä sun jälkesi korjaan ja
silti mä rakastan sua.
Jonain päivänä säkin tajuat sen,
ikuisen totuuden,
joka voi näissä sanoissa piillä:
ei kaikki kiiltävä oo kultaa
eikä kaikki kulta kiillä,
voi olla pieni ja hiljainen
ja vaikka kuinka erilainen
silti rakkaus on sama jokaiselle.
***
Tahdon ikuisesti näin olla,
sun kanssas kaksistaan,
vieretysten nurmikolla,
auringossa makoillaan.
Sä taas vitsin laukaiset,
mä nauran heleästi,
äänellä jonka vain sinä ansaitset,
kanssasi käyttäydyin siveästi.
Mä koitan sun kättäsi koskettaa,
ihan hiljaa sipaista,
vaan ilmaan haavekuva katoaa,
sä et koskaan siinä ollutkaan,
kanssani nurmikolla.
Olivat vain minä, kyyneleeni
ja särkyneet unelmani.
***
Kiitokset kaikille lukijoille, ja suurkiitokset mahdollisille kommentoijille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todella hienoa tuotantoa, pidin kaikista.
Herkkää kaunista ihanaa, tuo tunne rakkauden.
rakkaudesta, kauniita ovat, mutta mieleen nousee myös pari kohdetta siitä?
runoa, voisitko hiukan selventää sanomaasi: "mutta mieleen nousee myös pari kohdetta siitä?"
En oikein ymmärtänyt... Mutta kiitos kehuista!