Elikkäs, en löytänyt aiempaa tälläista keskustelua joten avasin oman.
Olen 17 vuotias nuro neitokainen ja me olemme vakavasti puhuneet jo pitkään avomieheni joka on 23 vuotias, kanssa lapsen yrittämisestä. Sovimme kuukausi sitten, että vuoden päästä, että kerkeän koulun käydä loppuun, mutta nyt on taas noussut esille tuo aihe ja eilen jo päätimme etten ota huomenna ensimmäistä pilleriä uudesta listasta.
Jos tärppäisi piakkoin, mikä ei tietenkään ole päivän selvää, niin lapsi syntyisi kun ole 18 vuotta, mutta ei se äitiys aina ikää katsokkaan enkä koe olevani liian nuori äiti, minua vaan arveluttaa koulun kesken jääminen vaikka uskon kyllä että sen viimeisen vuoden jaksaa käydä sittenkin, kun lapsi on sen ikäin, että hoitopaikkaan ottavat.
Sitten mietin, että harmittaako jälkeenpäin,. kun ei päässytkään vapaana matkoille ja "nauttimaan" elämästä. Mutta mikäs sen ihanampi nautinto kuin yhdessä aikaan saatu rakkaudenhedelmä.
Mielessä pyörii miljoona kysymystä ja kaipaisin kokemuksia samassa tilanteessa olleilta ja muiltakin ja nuorilta äideiltä ja samassa tilanteessa juuri olevilta.
Mies on töissä, että rahahuolia ei ainakaan tulisi.
Kiitos, jos jaksoitte lukea epäselvää tekstiäni :)
Olen 17 vuotias nuro neitokainen ja me olemme vakavasti puhuneet jo pitkään avomieheni joka on 23 vuotias, kanssa lapsen yrittämisestä. Sovimme kuukausi sitten, että vuoden päästä, että kerkeän koulun käydä loppuun, mutta nyt on taas noussut esille tuo aihe ja eilen jo päätimme etten ota huomenna ensimmäistä pilleriä uudesta listasta.
Jos tärppäisi piakkoin, mikä ei tietenkään ole päivän selvää, niin lapsi syntyisi kun ole 18 vuotta, mutta ei se äitiys aina ikää katsokkaan enkä koe olevani liian nuori äiti, minua vaan arveluttaa koulun kesken jääminen vaikka uskon kyllä että sen viimeisen vuoden jaksaa käydä sittenkin, kun lapsi on sen ikäin, että hoitopaikkaan ottavat.
Sitten mietin, että harmittaako jälkeenpäin,. kun ei päässytkään vapaana matkoille ja "nauttimaan" elämästä. Mutta mikäs sen ihanampi nautinto kuin yhdessä aikaan saatu rakkaudenhedelmä.
Mielessä pyörii miljoona kysymystä ja kaipaisin kokemuksia samassa tilanteessa olleilta ja muiltakin ja nuorilta äideiltä ja samassa tilanteessa juuri olevilta.
Mies on töissä, että rahahuolia ei ainakaan tulisi.
Kiitos, jos jaksoitte lukea epäselvää tekstiäni :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Etkö nyt millään jaksaisi odottaa että kävisit sen koulun loppuun? Se jää sitten ikävästi roikkumaan. Sen voin sanoa, että lapsen synnyttyä on suuri riski että "jämähdät" kotiin ja paikoillesi eikä tee edes mieli mennä suorittamaan koulua loppuun. Kannattaa siis tehdä se nyt.
Ehdottomasti kannattaa käydä koulu ensin loppuun kun kerran enää vuosi olisi jäljellä! Ehdithän hyvin vielä sen jälkeenkin niitä vauvoja hankkia. Kuten yllä kirjoitettiin, on suuri todennäköisyys että koulu jäisi roikkumaan ja kynnys sinne palaamiseen vain kasvaa vuosi vuodelta. Käy koulu nyt, kun kaverisi ja ikätoverisikin vielä ovat siellä:)!
haluat hikiseksi, lihavaksi ja laiskaksi kotiäidiksi.
Muut käy festareilla, matkoilla ja viettää hauskoja iltoja yhdessä, niin sä vaihdat kakkavaippaa ja haiset oksennukselle sekä mietit koskahan pesis hiukset..kun en oo niitä viikkoon pessy....
Sulla on aika karkea näkökulma. Ei lapsen hoitaminen ole yhtä kuin painajainen... Vai olenko ihan väärässä?
odottaa se yksi pieni vuosi vain.. saisit koulun loppuun. Sinun miehesi antoi sentään "aikarajaksi" vain vuoden. Kun itse vauvakuumeilin joulun aikaan niin mieheni ilmoitti tylysti että "ei ainakaan 2-3 vuoteen".. sinulla on siis toivoa vaikka kävisitkin rauhassa koulun loppuun.
Kannattaisko lukea Katin juttu Teiniäidit: odottakaa?? Ite oon nyt 21-vee, ja mielestäni nyt olisi hyvä aika rueta itseni ja mieheni yrittämään... Baareissa käydään kyllä vielä molemmat ehkä pari kertaa/kk, mut ei se oo enää niin hauskaa kuin pari vuotta sitten!! Ihan hyvästi voisin jättää sen touhun ja jäädä mieluummin kotiin.. Sinuna odottaisin vielä pari vuotta et saat koulusikin loppuun. Hyvä olis tietenkin töissä käydä vähän aikaa... Äitiyspäiväraha ei tule olee sul kovin suuri jos oot opiskellu vaan sitä ennen! Ja pääsisit ehkä vapaammin käymään illanvietoissa (siis jos tykkäät ) yms..! Mut tää oli van mun mielipide asiasta! Ite aloin seurustella sun ikäisenä, ja vauvakuumetta löytyi jo silloin mut kun jälkeenpäin ajattelee asiaa, ni en olis ollu vielä valmis äitiyteen!
Vuosi on sen verran lyhyt aika, että jos tunnet olevasi valmis äidiksi, jaksat odottaa tuon vuoden ja niin oman itsesi kuin tulevan lapsesi vuoksi käyt ensin koulusi loppuun.
Ehdit täyttää tuon mainitsemasi 18-vuotta sinä aikana ja voit käydä kokeilemassa baarielämää ja kenties todeta, että todellakin mielummin hoitelisit kotona omaa vauvelia. Miehesi kun on ikänsä puolesta ehtinyt tämän jo kokemaan, niin kyllä sinunkin kannattaisi.
En epäile ettetkö olisi kypsä äidiksi, sillä kypsyys ei aina tarkoita ikää, vaan vastuun ottamista ja elämän suunnittelemista. Ja vaikka lasten tekoa ei ns. voikaan suunnitella, ajankohtaan ja elämäntilanteeseensa pystyy vaikuttamaan niin monella tavalla.
Kaikkea hyvää elämääsi! Esikoistaan odottava äiti 26v
Mitäs ajattelit tehdä n. 6-9 vuoden päästä kun lapsesi (1-3) ovat kaikki päivähoidossa? Ilman koulutusta, ilman työkokemusta, mahdollisesti ilman miestä joka kyllästyi olemaan se ainoa työssä käyvä? Kuinka monta vuotta olette asuneet yhdessä saman katon alla - tuskin vielä kolmeakaan? Tunnetko oikeasti miehesi arjen kautta - vai oletteko vasta muuttaneet/muuttamassa yhteen? Monet sanovat, että lapset yhdistää - mutta lapset myös hajottavat perheitä kun toinen/kumpikaan puolisoista ei sopeudu uuteen elämään.
Lapset kasvavat ja kotona on yhtäkkiä kovin tyhjää. Mutta ilman koulutusta ja työkokemusta ei 30-40 vuotias saa töitä. Nyt kannattaisi olla pikkasen itsekäs ja varmistella myös oma tulevaisuus.
Jos vielä viiden vuoden päästä olette yhdessä, niin sitten on lasten aika.
Syöhän vielä pillereitä rauhassa, ei sulla ikäsi puolesta ole vielä hoppua. Koulu kannattaa käydä loppuun ja olla hiukan työelämässäkin ennen lapsien hankkimista. Usko pois, se kannattaa.
odota nyt pari- kolme vuotta.
no minä tulin raskaaksi kun olin 17 ja sain lapsen marraskuussa ja täytin 18 joulukuussa että en minä ainakaan ole katunut päivääkään vaikka olen lapsen näin nuorena tehnyt. kerkee sitä vielä opiskelemaankin ja eikä baaritkaan oikein kiinnosta. vaikka eihän siinä mitään pahaa ole jos joskus jättää lapsen hoitoon ja lähtee tuulettumaan. mutta tee miten sinusta tuntuu että jos teidän parisuhde on kunnossa ja kaikki muut asiat hyvin niin onko siihen estettä sillon
olin juuri 17 täyttänyt kun huomasimme että olin odotetusti raskaana ja tyttäremme syntyi lokakuussa ja täytin 18 tammikuussa. Tyttäremme oli 1v 2kk kun palasin kouluun suorittamaan koulun lopuun... ja ei se niin vaikeeta ollut kuin annettiin ymmärtää. valmistuin ammattiin 19 vuotiaana meklkein 20 vuotiaana. Ja siitä asti meitä on ollut kaksi jotka käy töissä.Tyttäremme on kohta 3-vuotias. Josjokin asia harmittaa niinettäolin vain reilun vuoden tytön kanssa kotona mutta sillä uhrauksella sain ammatin ja en ole sitten 30-40 vuotiaana vailla ammattia. Nyt saamme keväällätoisen lapsemme enkä ole silloinkaan kuin vasta 21 vuotias... mutta päivääkään en vaihtaisi pois että olen saannut lapset näin nuorena. Joten jos sinusta tuntuu että olet valmis äidiksi niin siitä vaan pillerit hyllylle.Lapsen kanssa opiskelu onnistuu kyllä kun asennoituu siihen ettei ole niin helppoakuin ilman lapsia mutta ei se ylitse pääsemätöntä ole!!!!!
tsemppiä sinulle mitä sitten ikinä päätättekin :)
Vastasit itse juuri kysymykseesi:
"Sitten mietin, että harmittaako jälkeenpäin,. kun ei päässytkään vapaana matkoille ja "nauttimaan" elämästä."
Kun olet valmis äidiksi, sen tuntee sydänpohjassa. Jos asiaa pitää miettiä, et ole valmis.
miksi sen vauvan kanssa elämästä tehdään niin hankalaa. Mä oon ainakin päässyt matkustelemaan ihan riittävästi, vaikka lapsia onkin. Se vähä, mitä olen ravintoloissa käynyt (ja ihan riittävästi minulle), on mies hoitanut lapsia kotona. Pari kertaa joku muukin. Olen myös opiskellut jo äitinä ja pidän sitä jopa hyvänä ratkaisuna, koska jos ensin suorittaa opiskelut loppuun ja sen jälkeen jää heti äitiyslomalle, niin pienemmät on toiveet töitä saada kuin jos vastavalmistuneena töitä alkaa hakemaan (näin ainakin minun alallani). Jos ei sitten malta alkaa lasta tekemään vasta saatuaan vakipaikan.
Toinen juttu, eläke alkaa kertymään vasta 23-vuotiaana. Jos silloin sitten jää kotiin ja tekee ne lapset, ei sitä eläkettä alakaan kertymään moneen vuoteen. Eläkevakuutuksen joutuu kuitenkin maksamaan (siis työnantaja sen palkasta maksaa). Jälkiviisaana sanoisin, että nyt jos saisin kaiken alusta aloitettua, olisin tehnyt lapseni juuri joskus 18-vuotiaasta lähtien... Nyt maksan vapaaehtoista eläkevakuutusta, mikä tietysti on yksi vaihtoehto. Olin 22 kun ensimmäieni sain, joten en siis teiniäiti enää.
Tietysti vakituinen parisuhde on tärkeä olla.
Jokainen äiti tai äidiksi haluava miettii, onko nyt oikea aika. Jokainen rakaana oleva pohtii, että onkohan minusta äidiksi. Ne on ihan normaaleja asioita, jotka kuuluvat hyvään äitiyteen ja kavattavat äitinä. Tuskin monikaan on täysin varma valmiudestaan äidiksi.
... että vuoden 2005 alusta lähtien eläkettä karttuu 18-68 ikävuoden välillä, eikä vasta 23-vuotiaana kuten sanoit. Ensimmäinen ikäluokka, jota uusi alaikäraja koskee ovat 1987 syntyneet.
Me rupeamme siis yrittämään lasta.
Se tunne on niin vahva ettei koskaan ole näin vahvalle tuntunut.
Ihana huomata myös miten innoissaan avoni on, kun päätöksen teimme. Hän suunnittelee rahan säästöön lsittoa ja uutta farmariautoa, vaikka se ei vielä olekaan tarpeen, mutta miehet ne aina noiden autojensa kanssa :)
Toivottavasti meillä nyt tärppää ja saadaan vauva, ollaan kyllä varauduttu siihen, että siihen voi kulua aikaa ja otetaan ihan rauhassa. Olaan kuin ennenkin vaan ilman ehkäisyä.
Kiitos teille harvoille jotka ymmärsitte ja ymmärrän kyllä teitäkin jotka olitte sen odottamisen kannalla, muta meillä on vain yksi elämä eletävänä eikä se odottamalla parane.
Hyvää jatkoa kaikille ja voimia!
No tulevaisuudessa sitten saatkin odotella nimittäin miestä kotiin..
Vai odotella miestä kotiin...
Hän on kuule niin sydämellä tässä mukana ettei uskoa saatakkaan, hän se enempi valmis on ollut muttei ole koskaan minua painostanut mihinkään, ei vauva-asiassa eikä missään muussakaan.
Kenenkään on turha ruveta tässä jahkaamaan vastaan.
Päätös on meidän kahde, ettekä te vastaanpanijat voi sille mitään. Syyllistäkää vaan, saan siitä enemmän voimaa ja intoa lisääntyä!!
Ei kai se ole voinut "näin vahvalle koskaan ennen tuntuakkaan", herranen aika; sinähän olet vasta omasta lapsuudestasi selvinnyt; montako vauvakuumetta sinulla on voinut olla!?
(itselläni se oli 15 vuotiaana, mutta en alkanut lisääntymään).
Siis ilman muuta onnea teille ja yritykselle! Kukaan täällä ei tunne sinua tai teitä. Voi siis ihan hyvin olla, että jaksat hyvin opiskella lapsen kanssa koulun loppuun jne. Voi myös olla, että miehesi jaksaa lapsiperheen arkea erinomaisesti, eikä todellisuus lyö kasvoille kun ruusunpunaiset lasit on pakko riisua päästä.
Paljon on kuitenkin myös niitä, jotka eivät jaksa. Luulen, että siitä ihmisten huoli. Olisi...hmmm... turvallisempaa yhteiskunnalle, ellei riskejä (palkka)työttömistä kotiäideistä syntyisi kovin paljon ja nuorena.
Kiva kun huolehdit...
Nyt kun olette päätöksenne tehneet, toivottavsti olette myös keskustelleet kumppanisi kanssa läpi mahdollisuuden että lapsia tulee kerralla enemmän, jolloin menot ovat aika hurjat kun kyse on ensimmäisistä lapsista ja lähes kaikkea on hankittava kaksinverroin..
Itselleni kävi juuri näin, ja täytyy myöntää että vaikka rahallinen puoli on muuten ollut kunnossa kahden ihmisen taloudessa, hankinnat kahdelle vauvalle ovat heilauttaneet talouttamme mukavasti. Mutta itse olen valmis tinkimään, toivottavasti sinäkin. Monikoista kun ei makseta muuta enempää kuin lapsilisät...
Kyllähän siinä aina on sekin mahdollisuus, tiedän. Aika näyttää.
elikkäs....kenenkään on aivan turha syyllistää ketään jos nuorena lapset tekee?? vai luuletteko mollaajat että te sillä saatte meidän jättävän lapsen teon myöhempään. Onko se teindän elämästä pois jos ihmiset tekee lapsensa nuorina. Ei luulisi että seteidän persettä kaivelisi.
Ja kehtaan vielä väittää että enemmän sitä miestä saa kotiin ootella kun se perhe perustetaan myöhemmin.Ainakin minun kohdallani kaikki tuntemani nuoret miehet jotka ovat tulleet nuorella iällä isäksi niin ovat sopeutuneet siihen paremmin kuin ne jotka ovat tulleet myöhemmin isäksi.
Eipä oo hirveesti tota miestä tarttenut kotiin ootella vaikka nuoria ollaankin. tyttö kohta 3v ja isi kohta 23v ja äippä 21v. Ja toista lasta odotamme syntyväksi keväällä.Olemme erittäin onnellisia ja ylpeitä että olemme saanneetkokea vanhemmuuden näin nuorena
Oli mukava saada positiivinen kommentti vielä näin lopuksi.
Ollaan yritetty nyt jo tässä vähän aikaa lasta ja kovasti toivomme, että tärppää. Ihanaa, tätä mä haluan :)
Olisit tehnyt niin kuin minä. Valmistuin joulukuussa, ja lapsi syntyi maaliskuussa... Tarkasti ajoitettu, vaikkakin vahingossa...
Löysynhän vanhan ketjun!!
Meillä tärppäsi silloin heti ansimmäisestä kierrosta ja nyt on menossa rv10 2 ja tähän mennessä ainakin kaikki on mennyt hyvin, toivottavasti menee loppuun saakka hyvin.
Ollaan niin onnellisia!! Tulehan vaavi luoksemme asti sitten toukokuun alussa :)