Palstaa lukiessa huomaa melko selkeesti ettei lestadiolaisten usko painotu niinkään omaan henk. kohtaseen uskoon vaan raamit annetaan aika tarkkaan yhteisön johtohenkilöiltä. Väitteeni perustuu esim siihen tosiasiaan, että tänne monet lestadiolaiset tulee kyselemään ties minkälaisia asioita tyyliin: onko hiusten värjäys syntiä jne. Myös se on melko hälyyttävää ettei monesti olla perillä perusasioista. Siinä ollaan mun mielestä vähän toisen vajavaisen ihmisen varassa joka sattuu milloiknin seroilla puhumaan koskapa ei painoteta sitä henk. kohtasta sanan tutkimista. Myös se asia kiusas suunnattomasti kun eräät lestadiolaiset sanoivat etten voi olla menossa taivaaseen niinkuin hekin koska en kuuluu heidän joukkoonsa vaikka uskonkin Jeesukseen ja Jumalaan. Ja perusteluna oli etten voi uskoa oikein..mitähän sitten meinaakaan. En kuulemma voi ymmärtää kaikkia asioita ulkopuolella seurojen. Saman aikaisesti tuntuu julmalta ettei sitten lestadolaiset vie sanomaansa eteenpäin vaan antavat toisten hukkua synteihinsä koskapa eivät paljon mainosta seurojaan.
No jaa..jopa helpotti purkautuminen, mut tuossa muutamia asioita jotka mua vaivaa lestadiolaisissa piireissä. En väitä etten ite olis erehtyväinen ja kaikki olis tiptop esim helluntailaispiireissä, mutta mun mielestä lestadiolaisilla on muutamia perus käytännön ja opetuskellisia juttuja niin pielessä et ajattelin puuttua asiaan. Kertokaa jos olen mitne väärässä.
No jaa..jopa helpotti purkautuminen, mut tuossa muutamia asioita jotka mua vaivaa lestadiolaisissa piireissä. En väitä etten ite olis erehtyväinen ja kaikki olis tiptop esim helluntailaispiireissä, mutta mun mielestä lestadiolaisilla on muutamia perus käytännön ja opetuskellisia juttuja niin pielessä et ajattelin puuttua asiaan. Kertokaa jos olen mitne väärässä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"tuntuu julmalta ettei sitten lestadolaiset vie sanomaansa eteenpäin vaan antavat toisten hukkua synteihinsä koskapa eivät paljon mainosta seurojaan."
Olen paljolti samaa mieltä. Ottaisin ovalla lamppaavan harhaoppisen vartiotornikaksikon tilalle mieluummin vaikka neljä lestadiolaista.
Seuroja kyllä mainostetaan tavan takaa 'tule seuroihin'-hokemalla. Itse toivoisin avointa keskustelua. Vl-seuratuvassa se ei onnistu, joten olisi ilo nähdä lestadiolainen esittelemässä omia näkemyksiään (ehkä myös joskus niitä 'yhteisesti sovittuja') jossain tilaisuudessa, jossa sana on vapaa kaikille.
Kirjoitat:
> Väitteeni perustuu esim siihen tosiasiaan, että
> tänne monet lestadiolaiset tulee kyselemään ties
> minkälaisia asioita tyyliin: onko hiusten värjäys
> syntiä jne.
Väitteesi on aika hataralla perustalla, koska et voi sanoa, kuinka moni kysyjistä on todella lestadiolaisia. Itse väittäisin, että suurin osa näihin ulkoisiin seikkoihin puuttuvista on ei-lestadiolaisia, ja kysymykset tehdään eri syistä: aidosti kiinnostuneina, pilkaten tai provoilumielessä.
perustui ESIM siihen. Siihen voi liittää myös yleisen uskomuksen ja käsityksen mikä ei varmasti ole tuulestatemmattu sekään. NO mut on se ihmisen puolustusmekanismi sellanen että taistellaan niin kauan vastaan kunnes on taivuttava tai myönnyttävä edes osin asioissa.
Ja yleisesti kun puhutaan eri asioista niin onhan joka piirissä sekä vapaamielisiä sekä ahdasmielisiä, mutta jos otetaan yhteisön kanta esiin niin se on vain toinen ja tässä tapauksessa usein ahdasmielinen. Se on helppo täällä kommentoida mutta voisitte tuoda asiannne esiin myös siellä seuroissa.
Kirjoitit: "Myös se on melko hälyyttävää ettei monesti olla perillä perusasioista. Siinä ollaan mun mielestä vähän toisen vajavaisen ihmisen varassa joka sattuu milloiknin seroilla puhumaan koskapa ei painoteta sitä henk. kohtasta sanan tutkimista."
Olen samaa mieltä tässä asiassa kanssasi. Olen entinen vl, ja vasta siitä yhteisöstä irrottautumisprosessi pani minut tutkimaan itse Raamattua ja tunnustuskirjoja. Siihen saakka oli opetettu vain uskomaan niin kuin sanottiin. Pyhäkoulu (rauhanyhdistyksen oma, ei siis kirkon), seurakuntapäivät, nuortenleirit, rippikoulut ja erilaiset selvittely- ja hoitokokoukset tähtäsivät aina siihen että ei ole olemassa kysymyksiä ja on aina johtajilla ja puhujilla kaikkeen valmiit erittäin konservatiiviset ja kyseenalaistamattomat vastaukset. Niitä ei voinut kyseenalaistaa eikä niistä aidosti keskusteltu. Omakohtainen ymmärrys kristinuskon perusteista jäi hyvin puutteelliseksi. Se ei haittaa jos asia ei itseä erityisemmin kiinnostakaan vaan haluaa vain elää mukavasti siionin samoinajattelevassa yhteisössä.
Tuo oma tahto asia on jostain syystä mietityttänyt minua pitkään. Seurapuhujat käyttävät sanamuotoa, että jumalan lapsi haluaa pysytellä pois tansseista ja jumalan lapsi haluaa pitäytyä alkoholista, jne. Kaunis sanamuoto sinänsä aivan selville kielloille. Tai sitten vain uskovaisilla ei saa olla omaa tahtoa.
Ymmärrän pointtisi. Oikaisen sitä siltä kohden, että "johtohenkilöt" eivät suinkaan sanele sääntöjä ja kieltoja.
Myös henkilökohtaiseen raamatunlukuun, vastoin otaksumaasi, kannustetaan kyllä kovastikin. Erittäin usein seurapuheessa puhuja muistuttaa, miten tärkeää olis lueskella raamattua.
Kuitenkaan uskomisen edellytys se ei ole, silloinhan vaadittaisiin tekoja. Tietysti raamatusta saa hyviä vastauksia niihin tilanteisiin, kun tarvitsee vastata kysymyksiin. "Menkää seuroihin kuuntelemaan" on sinänsä aivan kelpo vastaus: siellä selitetään raamattua. Tietenkään tämmöinen vastaus ei johda välttämättä kovinkaan mielenkiintoisiin keskusteluihin.
Siinä olen samaa mieltä, että meikäläisistä puhuttaessa ulkoiset elämäntavat ja nämä "säännöt ja kiellot" saavat yleensä aivan liian suuren roolin. Kuitenkin uskomme elämäntavoillamme osittain tekevämme juuri sitä lähetystyötä, jonka tekemättömyydestä mainitsit.
Ja niin kuin sanoit, ei todellakaan väitetä olevamme tiptop sen enempää kuin muuallakaan :) Mekin tehdään asioita väärin ja ehkä ihmiset turhaan kompastuu meidän virheisiin.
Yritys on kuitenkin olla mielistelemättä ketään ihmistä, vaan elää sellaista elämää, joka on totuudenmukaista. Huom. yritys.