Niin keskenmenohan siitä tuli, ensimmäinen sellainen. En kestä katsella ulkona liikkuvia raskaina olevia naisia. Olen vihainen. Tätä lasta yritimme yli kaksi vuotta. ´
Vielä olen nuori, mutta kovin pessimisti siitä, että joskus MINUAKIN voisi onnistaa. En tiedä mitä yläkerran väki miettii, kun joudun kokemaan tämän tunteen.
Toiset saavat lapsen kosketuksesta, meillä tahkotaan ja tahkotaan. Ja sitten menee kesken. Ei ole reilua.
Vielä olen nuori, mutta kovin pessimisti siitä, että joskus MINUAKIN voisi onnistaa. En tiedä mitä yläkerran väki miettii, kun joudun kokemaan tämän tunteen.
Toiset saavat lapsen kosketuksesta, meillä tahkotaan ja tahkotaan. Ja sitten menee kesken. Ei ole reilua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tainnu tulla lasta eikä paskaa?
Tiedän tunteesi. Ensimmäinen raskauteni alkoi heti ensimmäisellä kierrolla, mutta päätyi keskenmenoon rv10 (oli kuollut rv8). Toista raskautta yritimme n.5 vuotta ja se päättyi keskenmenoon rv8. Kolmatta raskautta sitten yritimme n.3 vuotta ja siitä meille sitten lopulta syntyi tytär, nyt haaveena olisi toinen lapsi ,mutta pelko keskenmenosta kalvaa mieltä. Tuona keskenmenojen ja yrityksen aikana serkkuni sai kaksi lasta, toisen aivan vahingossa ja sisarpuoleni sai kanssa kaksi lasta sekä velipuoleni yhden. Vähän ennen kuin sitten tulin kolmannen kerran raskaaksi tätini tuli raskaaksi, vaikka on tehty sterilisaatio. Nämä toisten varsinkin omien sukulaisten raskaudet ja lapsien syntymät koskivat kovaa. Emmehän me olleet kertoneet edes toisesta keskenmenosta kenellekään kun ensimmäinenkin oli niin vaikea paikka. Surimme vain mieheni kanssa kahden. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti onnistutte seuraavalla kerralla. Tsemppiä!
"Tuona keskenmenojen ja yrityksen aikana serkkuni sai kaksi lasta, toisen aivan vahingossa ja sisarpuoleni sai kanssa kaksi lasta sekä velipuoleni yhden."
Aika taitava ja kyvykäs velipuoli jos synnyttämäänkin kykenee...
Eikö ihan oikeasti ole mitään muuta tekemistä, kun väännellä ihmisten kirjotuksia, ja kommentoida turhista? HANKI ELÄMÄ!!
"Eikö ihan oikeasti ole mitään muuta tekemistä, kun väännellä ihmisten kirjotuksia, ja kommentoida turhista? HANKI ELÄMÄ!!"
Onhan minulla, istun ja hengitän. Sitä paitsi en "vääntele" kirjoituksia, vaan siteeraan. Jos minulla ei olisi elämää, eli olisin kuollut, en myöskään varmaan kirjoittaisi tätä nyt. Ihmeellistä muuten että rapu on päässyt koneelle, yleensähän ne kulkevat tuolla meren tuntumassa...
tekemiseen tosiaan tarvitaan mieskin. Siinäpä sinulle vinkki! Ulos nyt vaan siitä, miestä etsimään, niin ei tarvitse urkkia toisten yksityisasioita.
synnyttämisestä, vaan lapsen saamisesta. Kyllä se lapsi on isän ihan yhtä paljon kuin äidinkin. Siispä isäkin saa lapsen, vaikka ei sitä itse synnytäkään.
juuri noin kävi myös meille. Tule keskusteleen vauvalehen keskenmenopalstalle siellä ei ole niin paljon häirikoitä.Voimia.
Mulla ei ihan samanlaista tilannetta ole ollut, mutta ymmärrän paljon tunteitasi. Olin itse vuosia naimisissa ja lapsi olisi saanut tulla vaikka heti. Ajattelimme kyllä miehen kanssa että ollaan nyt vaikka pari vuotta naimisissa ja koitetaan sitten lasta. Emme kuitenkaan jaksaneet käyttää mitään ehkäisyä, joten ajateltiin että tulkoon sitten kun tulee. Olimme molemmat nuoria.
Alkuun ei ollut mitään ihmeellistä vaikka lasta ei kuulunut. Sitten meni noin kaksi vuotta ja olin jo alkanut kuukausi toisensa jälkeen odottaa että tulisin raskaaksi. Mutta ei. En enää kestänyt vaan menin tutkittavaksi. Se lääkärisetä oli kyllä niin vanhoillinen, ettei ottanut kovinkaan tosissaan. Pisti mittaamaan aamulämpöjä ja lohdutti että kyllä se lapsi yleensä tulee kun lakkaa yrittämästä! Joopa joo.
Takanani oli yksi vahinkoraskaus entisen poikaystävän kanssa, joka sittemmin paljastui tuulimunaraskaudeksi ja meni siis kesken. Se oli siinä elämänvaiheessa ihan hyvä. Mutta silloin ajattelin, että mulla ei ainakaan tulee olemaan lapsettomuusongelmaa kun voin noin helposti raskaaksi tulla.
Mua siis tutkittiin, ja kaikki näytti olevan kunnossa. Vihdoin tutkittiin mies. Ja sieltähän se pommi sitten löytyi. Hänellä ei ollut juuri lainkaan siittiöitä :( Se oli murskaava uutinen joka muutti elämämme.
Olen aina pitänyt paljon lapsista. Siskoillani alkoi olla jo monta lasta. Yksi siskoistani sanoi, että hänen ei tarvitse kuin ajatella niin on jo paksuna.
Mua alkoi myös ahdistaa kaikki raskaana olevat ja varsinkin pienet vauvat. Mainoksetkin ahdistivat, jos vaan näkyi jotain lapsiin viittavaa tai raskauteen. Tuntui kuin koko elämä olisi loppunut. En enää jaksanut uskoa, että minusta koskaan tulisi onnellista äitiä. Vuodet kuluivat. Tuli paljon muitakin pettymyksiä. Masennuin vakavasti.
Lopulta tämä mies jätti minut, vaikka olin valmis elämään hänen kanssaan loppuelämäni lapsettomuudesta huolimatta. Olimme jo käyneet hoidoissakin ja saimme alkioita pakkaseen. Turhaan.. sillä miehellä olikin jo toiset ajatukset mielessä.
No, elämä jatkui. Löysin uuden miehen ja nyt on toinen lapsi tulossa.
Haluan vaan rohkaista että kaikki tunteesi ja vihasi on oikeutettua! Olet pettynyt rankasti. Elämä kun ei menekään niin kuin on haaveillut. Moni unelma romuttuu siinä samassa. Varsinaisesta keskenmenosta mulla ei ole kokemusta, mutta se on varmasti rankka. Se on kriisi johon liittyy niin paljon.
Mutta kuten sanoit, olet vielä nuori. Kaikki on mahdollista! Älä luovuta. Voit joutua kulkemaan vaikean tien, ei se ole sinun vikasi, elämä vaan on epäreilua :( Mutta siltikin, sinusta voi tulla vielä se onnellinen äiti! Mutta nyt sinun pitää käydä nuo kaikki tunteet läpi, antaa itsellesi niille lupa. Hyvä että kirjoitit tänne. Äläkä välitä noista inhottavista kirjoituksista jotka yrittävät masentaa lisää.
Voimia ja haleja sinulle! Toivon että kaikki kääntyy kohdallanne vielä voiton puolelle.
Mulla tuli kyynel silmäkulmaan, enkä voi kuin kiittää.
Kokoan taistelutahtoni lapsettomuutta vastaan ja joku päivä minullakin on oikeus olla äiti. Toivottavasti.
Kiitos kun kirjoitit kauniisti.
Olet oikeassa, joku voi tulla raskaaksi tosi helposti. Minulle se tapahtui yhdellä yrityksellä (emmekä edes yrittäneet), ja vielä kortsun kanssa. Se oli aikamoinen shokki. En halunnut lasta. Sopeuduin ajatukseen ja aloin tehdä lastenvaatteita, ja lukea lastenhoitokirjoja, koska en tiedä lapsista mitään. Söin hyvin, huolehdin vitamiineista, lepäsin. Olin mielestäni oikein vastuuntuntoinen siihen katsottuna, etten edes todella halunnut lasta.
Sitten sain keskenmenon. Olen niin helpottunut, etten voi edes kuvailla sitä. Elämä tuntuu joskus aika epäoikeudenmukaiselta, mutta ehkä se on vain sattumaa. Joskus meitä onnistaa ja saamme sitä, mitä haluamme. Joskus käy toisin.
Keskenmeno on hyvin, hyvin tavallista. Useimmat raskaudet päätyvät keskenmenoon ennenkuin äiti edes tietää siitä. Se kuuluu naisena olemiseen. Jokin menee vikaan. Munasolu ei ehkä ollut priimaluokkaa - jokaisella kehittyy aina silloin tällöin huonolaatuinen munasolu, kuulemma, ja se on vain huonoa onnea, jos se hedelmöityy. Seuraavalla kerralla sinulla on varmaan parempi onni. Tai sitä seuraavalla. Älä anna periksi. Jos todella haluat lasta, se on sen arvoista, että yrität edelleen. Jotkut naiset ovat luotu äidiksi. Jotkut, kuten minä, emme sitä roolia vapaaehtoisesti valitse. Ja voihan siitä lapsen tekemisen yrittämisestä nauttia, tuloksista huolimatta. Sekin on osa elämää:)
Auttaisiko lasten asperiini raskaaksi tulemiseen. Tiedän, että sitä ei suositella raskauden aikana mutta jotkut sanovat sen auttavan raskaaksi tulemiseen?
(taas näitä humpuukijuttuja ko?)