Ainoa ''oikea'' seurakunta. Kielletty television katsominen, naisten lyhyet ja kiharat hiukset, meikkaaminen. Kielletty myöskin ''syntiset'' laulut ja verilettujen syöminen. Kiellettyä oikeastaan kaikki maallinen. Sopimatonta myös luterilaiseen pyhäkouluun osallistuminen, koska siellä opetetaan kaste väärin. Kuoroon ei otettu kiharat ottaneita
Sallitua kertoa Jeesuksen toisesta tulemuksesta pienille lapsille. Sen varjolla ahdistella lapsia leireillä ja kokouksissa ''antamaan elämä Jeesukselle''. Kielilläpuhuminen ''kaikki yhteen ääneen'' rukoillessa pelotti monia, myös jopa pakottaminen myöhäisillan kokoukseen. Sallittua evankelioida ja mainita helluntaiseurakunta oikeana seurakuntana, jos jonkun kodissa oli onnettomuutta tai surua, mettin kuin haaskalle..
Sallittua Sotkamon helluntaiseurakunnassa oli myös se, että seurakunta sai toimia kasvattajana, jos seurakuntalaisten lapset eivät totelleet vanhempiaan, katsoivat naapurissa televisiota tai kuuntelivat ''syntisiä'' lauluja.
Kiellettyä on kertoa vieläkin erään saarnaajan alkoholin käytöstä 70-luvulla ja helluntain 1950-luvun ''ilosanoman tuojan'' seksuaalisten rajojen rikkomisesta sekä muista seurakunnan jäsenten synneistä. Sallittua on kertoa luterilaisten ja ortodoksien tekemistä kolttosista.
Sallitua kertoa Jeesuksen toisesta tulemuksesta pienille lapsille. Sen varjolla ahdistella lapsia leireillä ja kokouksissa ''antamaan elämä Jeesukselle''. Kielilläpuhuminen ''kaikki yhteen ääneen'' rukoillessa pelotti monia, myös jopa pakottaminen myöhäisillan kokoukseen. Sallittua evankelioida ja mainita helluntaiseurakunta oikeana seurakuntana, jos jonkun kodissa oli onnettomuutta tai surua, mettin kuin haaskalle..
Sallittua Sotkamon helluntaiseurakunnassa oli myös se, että seurakunta sai toimia kasvattajana, jos seurakuntalaisten lapset eivät totelleet vanhempiaan, katsoivat naapurissa televisiota tai kuuntelivat ''syntisiä'' lauluja.
Kiellettyä on kertoa vieläkin erään saarnaajan alkoholin käytöstä 70-luvulla ja helluntain 1950-luvun ''ilosanoman tuojan'' seksuaalisten rajojen rikkomisesta sekä muista seurakunnan jäsenten synneistä. Sallittua on kertoa luterilaisten ja ortodoksien tekemistä kolttosista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Puhut ilmeisesti lestadiolaisista? Meneehän ne asiat joskus pieleen kun korvakuulolta puhelee.
Muutamana vuonna asuin lestadiolais-perheen naapurissa. Heillä oli television katsominen kiellettyä mutta netistä sai katsoa TV-lähetyksiä sun muuta. Nettiä eivät olleet johtajat arvanneet kieltää silloin 1970-luvulla.
Kyllä tämä koskee helluntaiseurakuntaa. Lestadiolaisetkin tuomittiin harhaoppisina, koska heillä käytössä lapsikaste.
Sotkamon helluntaiseurakunta ei kestä kriittistä palautetta. Loukkaantuvat ja kieltävät kaiken seurakunnassa tapahtuneen henkisen ja hengellisen väkivallan. Hirveää aikaa oli 1970-80 luku. Nyt ovat hyväksyneet asiat, joista tuolloin nuhdeltiin ja tuomittiin, jopa erotettiin seurakunnasta.
Jos omakohtaista kokemusta niin sitten uskon.
Uskoontulon jälkeen useat tuomitsevat ei uskovat ja kokevat ylemmyyttä. Sama kuin alkoholistin raitistuttua, toisiin suhtaududaan ylemmyydellä.Ei tietenkään kaikki.
Nöyryys kummassakin tapauksessa kantaa pidemmälle
Loukkaantuvat ja kieltävät kaiken, kun eivät ole halunneet tehdä koskaan minkäänlaista tiliä vuosikymmenien aikana tekemistään hengellisestä ja henkisestä väkivallasta. Sotkamon helluntaiseurakunnassa pidetään niitä pahantapaisina, jotka ovat uskaltaneet kertoa ikävistä kokemuksista. Seuraavassa joitakin muistoja:
Helluntaiseurakunnassa kerrottiin rukouspyynnöt juoruina seurakunnan kokouksissa. Eräs isä pyysi esirukousta poikansa puolesta ja pikkupoikaa hävetti, ei ymmärtänyt mitä pahaa oli tehnyt. Eräs äiti pyysi esirukousta tyttärensä puolesta, jolla oli virtsatulehdus, tyrskähtäen itkemään. Ja kaikki tunsivat nämä. Eräs viisas seurakunnan täti pyysi esirukousta, sanoen, että Jumala tietää asian, mikä mielestäni oli hyvä. Ei juoruttu.
Seurakunnassa pidettiin kontrollia seurakunnan jäsenten puhtaudesta Toisin sanoen valvottiin jäsenten moraalia. Eräässä rukoushuoneyhdistyksen kokouksessa erotettiin mieshenkilö, jonka oli kaksi seurakunnan jäsentä nähneet juovan keskiolutta, oli polttanut tupakkaakin. Saarnaajalle oli joku aikaisemmin juorunnut, mutta saarnaaja sanoi, että Raamatun mukaan pitää olla kahden ''veljen'' todistus. Tämä löytyi, jäsen erotettiin. Surkuhupaisaa oli, että erottamisee osallistui kokouksen puheenjohtajana Sotkamon silloinen saarnaaja L. Y., joka itse käytti ''vatsavaivoihinsa'' keskiolutta. Näin meille lapsille kerrottiin. Tämä saarnaaja toimi muutamia vuosia Sotkamossa. Kävi meilläkin polttopuutalkoissa ja olutkori auton takakontissa väheni muutamalla oluella. Lastenleireillä samaisella saarnaajalla oli mukana olutkori. Kun myi meille karamelleja auton takakontista, osasimme me lapset lukea olutkorin päältä pulloista kolme tolppaa. Kerran piti meille hauskan iltatilaisuuden, kertomalla nuoruuden kolttosia ja ilman ''elämänantamistajeesukselle'', joka kyllä oli paras L.Y:n puhe, vaikka oli puna kasvoilla ja kuola valui suupielistä. Saarnaaja erosi itse 1977, kun olisi muuten erotettu. Saarnaaja sai käyttää alkoholia, mutta seurakunnan muilta jäseniltä se oli kielletty, oli erottamiseen johtava synti. Saarnaajan rouva meni töihin korjaamolle pesemään linja-autoja, kun seurakunnan palkka loppui
Joskus 1970-80 luvun vaihteessa eräs seurakunnan jäsen löytyi lumihangesta juopuneena ja kuoli pian. Tällöin eräs seurakunnan tärkeä henkilö, vielä tänäkin päivänä, mainitsi vainajasta kauniisti, että ''ehkä Jumala otti X:n pois, kun tiesi, että hän ei pääse alkoholista''. Luterilaisen kirkon jäsenet ja ''ei uskovat'' , ja varsinkin juovuksissa kuolleet, saivat edelleen helluntailaisilta tuomion ja epäilyn: ''kun ei ollut uskossa, eikä antanut elämäänsä Jeesukselle, ikuinen elämä on mahdoton''.
Olen ollut yhteydessä helluntaiseurakunnan erääseen johtohenkilöön, joka on puolestaan miettinyt ''vaatia minulta anteeksipyyntöä ja edesmenneiden solvaamisesta heidän heikkouksistaan, kunnianloukkaussyytettä näiden rikoksista, jotka nykylainsäädänössä ei ole rikoksia''. Tällainen seurakunta.
Olen ollut 80-luvulla helluntailaisten sisäpiirin kokouksessa jossa aiheena oli kummunismin torjuminen ja tuhoaminen!
Siis täysin poliittinen-ei uskollinen aihe.
Vaikken ollut, enkä ole kommunisti tein sellaisen havainnon-jota olin kyllä epäillyt pitemmän aikaa että-tämä liike on täysin poliittinen , uskonnon varjolla toimiva.
Hyi helvetti!!
Eräs nuorehko henkilö tuli rikkinäisen elämän jälkeen uskoon tämän uuden vuosikymmenen alussa. Kastetilaisuuden jälkeen helluntaiseurakunnan silloinen pastori pyysi tämän henkilön kotiinsa. Siellä kahvittelun jälkeen käytiin rukoilemaan, pastorin tavoitteena saada kastetulle Pyhä Henki. Pastori pyysi toistelemaan vain ''Kiitos Jeesus''. Mies teki kuten pastori pyysi. Kieliä ei tullut, vaikka kuinka rukoiltiin. Pastorikin tuskastui ja kehoitti hokemaan vain nopeammin ''kiitosjeesusta'', kunnes kastetulla tuli vain epämääräistä mölinää. Pastori lopetti rukouksen ja kertoi kastetun saaneen Pyhän Hengen.
Tämä juuri uskoon tullut kertoi minulle itkien, ettei mitään muuta kuin kieli meni solmuun kun piti nopeammin ja nopeammin hokea samaa. Hän oli pettynyt, miten pastori painosti häntä ''Pyhän Hengen saamiseen'' . Tilanteessa mukana ollut uskova sukulainen kertoi, että siinä hetkessä ei ollut Herran Henki läsnä. Tämä nuori mies ajautuikin pian takaisin entiseen elämään ja on jo rajan toisella puolen.
Helluntailaiset ovat ymmärtäneet Pyhän Hengen väärin. Raamatun aikaan opetuslapset saivat kieliä, jotka olivat oikeita kieliä siellä asuville ja nämä henkilöt saivat kuulla Jumalasta omalla äidinkielellään. Helluntailaisuudessa vaikuttava ''siansaksakieli'' ei ole sitä, mitä Raamatussa kerrotaan. Aikaisemmin kokoukset olivat yhtä huutoa ja meteliä, kun kaikki yhteen ääneen rukoilivat ''kielillä'' kovalla äänellä. Nykyään helluntaissakin ollaan sivistyneitä, eikä ''kaikkiyhteenääneen'' huutamista juuri ole. Nykyään kuuluu vain ''suhinaa''.
Helluntaiseurakunnissa on yhä edelleen käsitys, että et ole hyvä helluntailainen, jos et puhu kielillä. ''Siansaksakieli'' on käytössä, mutta sille pitää nykyisen helluntaiopin mukaan olla selittäjä. Näin ei tietenkään aina ole.
Hirveää oli lapsena joutua pakolla kuulemaan ja näkemään hurmahenkistä menoa mm. Hirvenniemen rukoushuoneella ja lastenleireillä. Youtubesta löytyy muutama asiallinen Ylen ja Hannu Krpon tekemiä ohjelmia Niilo Ylivainiosta. Näistä ohjelmista voitte kuulla sitä ''kielilläpuhumista'' jota harrastettiin Sotkamossakin..
Helluntaiseurakunnan edustajalta tuli ''peitelty'' varoitus: '' Puolestasi tullut kirjeenvaihto on siinä määrin uhkailevaa, että että se alkaa täyttää pian kunnianloukkauksen tunnusmerkistön''. Ymmärrän, että he Raamatun vastaisesti lähtevät maalliseen oikeuteen.
Tuli pyyntö palaveriin: ''Tule Sotkamoon niin, että kokoamme kaikki sinua loukanneet henkilöt yhteiseen keskusteluun jossa voimme yhdessä käsitellä sinun mieltäsi painavat asiat. Keskusteluun osallistuvat v a i n asioihin koskettavat henkilöt sekä seurakunnan vanhimmisto''.
Helluntaiseurakunnan johto pelkää, että seurakunnan takavuosina tekemä törkeä henkinen ja hengellinen väkivalta menevät nuorempien seurakuntalaisten tietoon. Tiedän, miten uskovalle sukulaiselleni tehtiin hengellistä ja henkistä väkivaltaa useissa palavereissä ja kieltäydyin tulemasta. Toinen syy se, että seurakunnan johdon edustaja määräsi ketä palaveriin saa osallistua.
Vähintä mitä pyydän on, että Sotkamon helluntaiseurakunta tekee jonkinlaisen julkisen lausunnon, jossa tuomitsee menneiden vuosikymmenien väärän opetuksen, aiheuttamansa henkisen ja hengellisen väkivallan, mikä on haavoittanut helluntaiseurakunnan piirissä eläneitä henkilöitä. Pyydän myös, että hartauksia pitäneelle naiselle annetaan sanktio, koska ei kohdellut kristillisesti lähimmäistään.
En varmasti ole ainoa, joka helluntaiseurakunnan piirissä on haavoitettu.
Helluntaiseurakunnan johto ei näe mitään syytä sanoutua irti takavuosina harjoittamasta henkisestä ja hengellisestä väkivallasta. Seurakunnan johtotehtävissä on henkilö/henkilöitä, jotka ei sovi luonteensakaan puolesta toimimaan ko. tehtävässä. Loukkaannutaan ja suututaan ja puhutaan jopa kunnianoukkaussyytteestä. Raamatussa annetaan ohje, että seurakunnan johtotehtävissä ei saa olla puolisostaan eronnut henkilö. Takavuosina tätä noudatettiin, mutta nykyään ei ainakaan Sotkamon hellareissa. Seurakunnan toiminta täyttää lahkon määritelmän jo niiltä osin, että sen johto ja ainakin osa jäsenistöä ei kestä mitään kritiikkiä.
Sotkamon hellareitten jumalanpalveluksissa näyttää käyvän kovin vähän ihmisiä. Mistä tämä kertoo? Seurakunnan toiminnan rahoitus perustuu jäsenten antamiin kymmenyksiin, joten ei varmaan suuria summia kertyne sunnuntain kokouksista. Pelkääkö seurakunnan johto, että väki kävelee ulos seurakunnasta, kymmenykset jää saamatta, eikä siksi ota kritiikkiä asiallisesti vastaan. Jokaisen seurakunnan jäsenen tulisi olla kiinnostunut oman seurakuntansa historiasta ja toiminnasta aikojen saatossa, mutta seurakunnan nykyinen johto sallii vain mieleisensä asiat, kielteiset asiat vaietaan tai suorastaan kielletään.
Onko tällainen Jumalan seurakunta?
Uskontojen uhrit auttaa haav
oitettuja traumoista kärsiviä ihmisiä.
Usko on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Lahkot ovat lahkoja, kaikenlaisia sääntöjä keksivät. Eivät hyväksy vauvan kastetta. Vauva ei kuulemma ymmärrä. Vanhemmat kyllä ymmärtävät. MEILLÄ KASTE VAHVISTETAAN RIPPIJUHLASSA.VÄITTÄÄKÖ JOKU ETTEI RIPPIKOULULAISET MITÄÄN YMMÄRRÄ!
Kastejuhlat ja rippijuhlat ovat kauniita ja herkkiä juhlia evankelisluterilaisessa seurakunnassa. Mahtaako Jeesus tykätä, jos seurakuntaamme näistä juhlahetkistä moititaan ja vähätellään.
Itse muistan oman rippijuhlani jouduin antamaan vilpillisen todistuksen kirkon alttarilla. Tosin sitten reilu 10 myöhemmin tulin uskoon. ihan luterilaisessa kirkossa. Taisi joku muukin kokea sen samoin.
Helluntailaiset ei tunnusta lapsikastetta, eivät pidä rippikoulua tarpeellisena, vaan pakallisena, koska Raamatussa ei mainita rippikoulua. Helluntaiset vaativat lapselta henkilökohtaista uskoontuloa. Jo pieniltä lapsilta vaadittiin uskoon tuloa, pelottelemalla Jeesuksen toisella tulemisella, josta kerrottiin lastenleireillä tarinoita mm. siitä, miten heräätte jonakin aamuna ja ette löydä vanhempianne. Jeesus on yön aikana hakenut uskovat vanhempanne Taivaan kotiin ja kun ette ole antaneet elämäänne Jeesukselle, olette jääneet tänne vaivan aikaan. Tällaista opetusta oli Sotkamon hell.srk:n lastenleirillä 1970-luvulla.
Illan myöhäiset rukouskokoukset oli tätä varten ja täällä sai antaa elämänsä Jeesukselle ja rukoiltiin kielilläpuhumisen armolahjaa. Päivä oli hiillostettu ja peloteltu lapsia ja illalla pidettiin rukouskokous hämärässä huoneessa, joka oli vapaaehtoinen. Tosin ei pidetty siitä että kieltäytyi. Hirveä huuto ja ja itku kuului ulos saakka meille ''syntisille'', jotka pelasimme palloa läheisellä nurmella, emme halunneet tulla mukaan. Silmät turvoksissa tulivat lapset vihdoin nukkumaan. Meitä kieltäytyjiä ei katsottu hyvällä. Leirimuistot Toivoniemessä Sumsalla, Metsäpellolla Vihtamossa ja Rytilahdessa Sotkamossa sekä talvileiri Älänteen koululla.