Onko kaivattusi

Vaikuttaa vähän olevan. 🙂😵‍💫

Olikin vttumaisempi mitä ajattelin.

Jotenkin kommunisti.

Melkein ihan yhtä kummallinen se on , kuin minäkin.

Myrkyllinen lähinnä!

Miten kummallinen kuinka tulkitaan kummallinen en mä näe narsistissa mitään kummallista nehän on sellasia kuin ovat itse itsestään tehneet yleensä pitää aina löytyä joku ketä syyttää omistakin virheistä vastuuta ovat kyvyttömiä ottamaan mistään eivät osaa olla vastuussa itsestäänkään

Luulen että hän on avaruusolio joku humanoidi.

on kyl. tarvitten tasaisen fiksun komean pitkän miehen elämääni tueksi ja turvaksi. voin rakentaa elämääni siinä hänen rinnalla hän on aina minun tukena.

ihana isi pappa tänne, roman daddy

elämä on ko pelkokerroin kutosee

Nainen on tosi omituinen jos kaipaa minua ja välittää. Olisin kyllä kiltisti hänen syleilyssään joka päivä jos olisin hänen ikiomansa. Mieheltä.

Uskoisin että on! Tai no, onhan siitä faktaakin tarjolla. Eikä mitään salaista tai yksityistä edes.

On. En muuten olisi ihastunut.

Pitää itseään jotenkin teinin tasolle jääneenä, vaikka tosiasiassa on älykäs, kaunis ja herkkätunteinen nainen. Niin, ja sydämellinen. Siksi hänestä pidän.

Varmasti olen kummajainen olen niin mustavalkoinen ihminen. Olen myös hyvin vahvasti tunteva niin henkisesti kuin fyysisesti. Rakkauden tunne on silti minulla ollut aina vaisuin kaikista tunnetiloista. Se johtuu värikkäästä menneisyydestäni. Voi kun joku oikeasti kertoisi minulle silti jokaisena päivänä aina kuolemaani asti että olen hänen rakas. Ehkä minäkin oppisin kuulemaan ja kommunikoimaan… rakkauden kielellä

Ei muuten olisi jäänytkään mieleen.

Haha en usko se on tyyppiäni. Kummallinen on mun kirjoissa epävakaa tai nepsy, kumpikaan ei sovi mulle kumppaniksi. Olen nähnyt elämässäni riittävästi epävakaita ja sairaita. Kumppani ei saa olla yksi heistä. Mieluummin yksin.

Aika moni on kummallinen, taitaa meitä normaaleja taitaa olla huomattava vähemmistö.

Hän saa orgasmin herkästi vain pikkuhousuja hyväillessä

En ymmärrä. Ensin hän näytti kiinnostuneelta, kun näimme, ja ihastuin häneen kovasti. Vaihdoimme katseita, mutta kaikki jäi vielä auki. Sitten kun olisi tullut se hetki lähestyä, olinkin kuin joku vieras tunkeilija.

Ei hän on ihana.
Minä olen kummallinen. Miten minulla voi olla niin ulkonevat solisluut ja lonkkaluut, että kaikkien mielestä ei näytä terveeltä ja silti selässä jenkkakahvan alkua ja ylimääräistä käsivarsissa. kaikkihan me olemme omanlaisia, ja kaikilla omat kummallisuudet.

Miksi joku kaipaa myrkyllistä tai veemäistä ihmistä? Se nyt ainakin on kummallista.

On yhä luonnollisessa tilassaan eli arvaamaton, epävakaa ja varmaan onnetonkin. Luonnottomana olisi sitten muuta, eli vastuullisuutta, luotettavuutta ja tyytyväisyyttä.