Olen aina haaveillut kahdesta-kolmesta lapsesta ja ensimmäinen syntyikin keväällä. Synnytys ja sen jälkeinen masennus ovat kuitenkin sitä luokkaa, niin kamalia, että en enää VOI käydä samaa läpi (itsetuhoiset ajatukset ovat aivan liian voimakkaita). Samalla kun tiedän, että en voi enää synnyttää, myös se lisää masennusta: minulta viedään se, mistä olen aina haaveillut, ja kun haaveita ei enää ole, mikä merkitys elämmälläni on? --- Näistä ajatuksista seuraten tuli mieleeni, että pakahtuisin onnesta jos voisin adoptoida lapsen.
Tietääkö kukaan, onko minun mahdollista adoptoida lapsi? Onko syyni "tarpeeksi hyvä" (ja ei kai minua pidetä epätasapainoisena tms. kokemani takia).
Mistä saisin lisää tietoa?
Kauniisti kiittäen,
Anna
Tietääkö kukaan, onko minun mahdollista adoptoida lapsi? Onko syyni "tarpeeksi hyvä" (ja ei kai minua pidetä epätasapainoisena tms. kokemani takia).
Mistä saisin lisää tietoa?
Kauniisti kiittäen,
Anna
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin ajatuksiasi, sillä olen kokenut samaa. Biologinen esikoisemme syntyi pelkoni takia sektiolla ja silti koko raskausaika ja synnytys olivat pelkojen aikaa. Hirveät muistot jäivät, vaikka ihana lapsi syntyikin. Tiedän, että pelkoni olivat tavallaan aiheettomia, mutta oli niihin myös minun terveyteen liittyviä ja suvun synnytyshistoriaan liittyviä syitä.
Meillä on yksi ulkomailta adoptoitu lapsi ja toisesta haaveilemme jo. Myös minä olin varsin masentunut ennen raskauttani, koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen. Meille ajatus adoptiosta toi lievän ilon ja adoption toteutuessa tuntui murheet olevan historiaa. Adoptio on ollut meille oikein hyvä ratkaisu. Neuvoisin sinua tutustumaan adoptioon kirjallisuuden ja netin avulla. Kannattaa myös lukea adoptiovanhempien keskusteluita netistä. Niistä oppii sen, mistä adoptiossa on kysymys. Me opimme sitä kautta senkin, miten sosiaalityöntekijöille kannattaa ajatuksensa ilmaista. Aivan kaikkea ei tarvitse kertoa. Jos haluatte lisää lapsia eikä geeneillä ole väliä, niin se on hyvä perustelu adoptioon. Täytyy kuitenkin olla valmis hyväksymään adoptiolapsi kaikkine ominaisuuksineen ja valmistauduttava ennakkoluuloihin ja rasismiinkin. Adoptioneuvontaan ja -jonoon kannattaa ilmottautua hyvissä ajoin, sillä jonotukset ovat tällä hetkellä tosi pitkiä ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Turussa. Teiltä saatetaan vaatia, että biologinen lapsenne on yksi tai kaksi vuotta, adoptiotahosta riippuen. Sinä aikana kannattaa tutustua adoptiotietoon.
soskuille kannattaa jättää kertomatta.Neuvot vielä kieroilemaan.Ei synnytyspelko ole syy adoptoida lasta.
Adoptio on hyvä vaihtoehto hankkia lapsi. Sosiaalityöntekijöille ei pidä kertoa läheskään kaikkea. Kokemuksesta voin sanoa, että koko adoptioprossessi on yksi suuri show. Täynnä teeskentelyä. Mutta kun lopputulos on toivottu ja onnistunut, ei kai toimintatavoilla ole niin paljon merkitystä.
valhetta,ja teeskentelyä.Silloinhan aivan millainen ihminen tahansa voi adoptoida lapsen?
se synnytyspelko ole syy adoptioon vaan se että haluaa lisää lapsia! monet adoptoivat vaikka pystyisivät saamaan itsekin lapsia.
Mitä syksyysi kuuluu Anna? Jos olet yhä masentunut, sinun kannattaa satsata erityisesti itseesi ja omaan hyvinvointiisi, jotta jaksat nauttia äitiyden iloista ja velvollisuuksista.
Adoptioprosessi on pitkä ja raskas,joten sinun kannaattaa pitää terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi huolta. Keskity nyt ensimmäiseen lapseesi ja iloitse siitä onnesta jota hän tuo elämääsi. Ja nauti elämän "pienistä ihmeistä".
Adoptioneuvonnassa käydään läpi hakijoiden edellytyksiä ja valmiuksia adoptiolapsen vanhemmiksi ja adoptioäitinä kehoitan sinua olemaan rehellinen vastauksissasi.
Adoptiossa ei ole kyse vain sinusta, vaan myös adoptiolapsesta ja hänen tarpeistaan, ja sinun valmiuksistasi vastata niihin. Rehellisyys on hyväksi teille molemmille.
On hyvä muistaa että adoptiolapsilla on "menneisyyden reppu" selässään ja pienilläkin lapsilla voi olla hyvinkin vaikeita kokemuksia takanaan, ja heidän sopeutumisensa uuteen kotimaahan on aina yksilöllistä. Adoptiolapsi tarvitsee varsinkin alussa tavallista enemmän tukea ja rakkautta.
Adoptiota haluavat perheet seulotaan tarkoin juuri sen takia, että sillä tavoin halutaan lapselle mahdollisimman hyvä kasvuympäristö. Epärehellisyyden sijaan kannattaa miettiä onko ajankohta oikea.
Elämässä voi olla kriisejä ja vastoinkäymisiä, mutta tärkeintähän on että niistä on päässyt yli, tai niiden kanssa on oppinut elämään niin etteivät ne vaikuta liiaksi muuhun elämään. Ja silloinhan niistä voi rehellisesti kertoa, koska vastoinkäymiset ovat tulleet vahvuudeksi ja voimavaraksi.
Kansainvälisen adoptiopalvelun suomalaisilta palvelunantajilta (Interpedia ry, Pelastakaa Lapset ry ja Hki:n sosiaalivirasto)saat varmasti paljon hyvää ja asiallista tietoa jos haluat adoptoida ulkomailta.
Halauksia ja onnea !