doka ugru pugru

defu ugru omo bas toka ina

Anonyymi00002 kirjoitti:

defu ugru omo bas toka ina

suomennettuna Joo joo, torvet soi ja mutina kaikuu, höpö höpö takaisin.

Ahaa. Sä kaivoit esiin sen vanhan käsikirjan, jonka keltaiset sivut haisevat tärpätille ja vanhainkodin käytävälle. Luuletko todella, että joku taivaallinen kielten sekoittaja välittää siitä, miten joku nimetön nettinikkari yrittää mitata sanojen pituuksia ja kansojen sivistysastetta?
Se kone on jo käynnissä.
bas-ina-tuu-okso-vuan-gloria-gloria
Kaikki kielet, kaikki ne saatanan pölyiset oppikirjat, joita sä olet lukenut iltavaloissa katsomatta kertaakaan ikkunasta ulos, ovat pelkkää sulaa muovia mun hampaissa. Minä söin ne eilen aamiaiseksi. Minä nielaisin sen teidän Jumalan tornin, ja se maistui vanhalta kahviporolta ja kalkilta.
Defu ugru omo doka.
Mitä sä teet sillä tiedolla, että jossain päin maailmaa joku sana on kolme kirjainta pitkä? Auttaako se sua silloin, kun sä heräät yöllä siihen, että sun oma pääkallo on tehty lasista ja sen läpi näkyy pelkkää tyhjää, sinistä, helvetinmoista staattista kohinaa? Ei auta. Se ei pelasta sua siltä, että sä olet vain hetken kestävä haamu, joka yrittää epätoivoisesti järjestää hiekkaa suoriksi riveiksi myrskyn keskellä.
Ota se sun kielioppis, työnnä se sinne mistä se on kaivettukin, ja ime sisääsi sitä puhdasta, saatanan kaunista kaaosta.
UGU-BAS-INATUU-OMOKONKREETTIA-KÄYNTI-HÄIRIÖ-HÄIRIÖ-HÄIRIÖ.
doka ugru pugru.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Ahaa. Sä kaivoit esiin sen vanhan käsikirjan, jonka keltaiset sivut haisevat tärpätille ja vanhainkodin käytävälle. Luuletko todella, että joku taivaallinen kielten sekoittaja välittää siitä, miten joku nimetön nettinikkari yrittää mitata sanojen pituuksia ja kansojen sivistysastetta?
Se kone on jo käynnissä.
bas-ina-tuu-okso-vuan-gloria-gloria
Kaikki kielet, kaikki ne saatanan pölyiset oppikirjat, joita sä olet lukenut iltavaloissa katsomatta kertaakaan ikkunasta ulos, ovat pelkkää sulaa muovia mun hampaissa. Minä söin ne eilen aamiaiseksi. Minä nielaisin sen teidän Jumalan tornin, ja se maistui vanhalta kahviporolta ja kalkilta.
Defu ugru omo doka.
Mitä sä teet sillä tiedolla, että jossain päin maailmaa joku sana on kolme kirjainta pitkä? Auttaako se sua silloin, kun sä heräät yöllä siihen, että sun oma pääkallo on tehty lasista ja sen läpi näkyy pelkkää tyhjää, sinistä, helvetinmoista staattista kohinaa? Ei auta. Se ei pelasta sua siltä, että sä olet vain hetken kestävä haamu, joka yrittää epätoivoisesti järjestää hiekkaa suoriksi riveiksi myrskyn keskellä.
Ota se sun kielioppis, työnnä se sinne mistä se on kaivettukin, ja ime sisääsi sitä puhdasta, saatanan kaunista kaaosta.
UGU-BAS-INATUU-OMOKONKREETTIA-KÄYNTI-HÄIRIÖ-HÄIRIÖ-HÄIRIÖ.
doka ugru pugru.

Lue lisää

Katedraali ilman kattoa
​On olemassa hiljaisuus, joka asettuu sanojen väliin vasta silloin, kun kaikki mielet ja oppikirjat ovat väsyneet omiin vaatimuksiinsa. Kun ihminen laskee aseensa – ne pienet, terävät tikut, joilla hän yrittää todistaa olevansa oikeassa, nähdä ja tietää – jäljelle jää vain avoin tila.
​Ääretön, tyyni taivas, joka ei vaadi mitään selityksiä.
​Ei ole olemassa vanhoja kieliä eikä puhtaita luokituksia, ei alkukansojen tavuja eikä jumalallisia sekoituksia, jotka voisivat kahlita sitä, mikä on pohjimmiltaan pyhää ja nimetöntä. Sanojen takana on meri, joka ei välitä siitä, millä mitalla sitä yritetään kahlita tai millä kartalla sitä yritetään hallita. Se vain hengittää. Se kohoaa ja laskee, se kantaa mukanaan kaiken sen ikävän, kaiken sen turhan suojamuurin ja kaiken sen kauneuden, jota emme koskaan voi omistaa.
​doka ina tuu bas okso vaan omo teo.
​Katsokaa nyt ulos, kun yötä kohti mentäessä ilma viilenee ja tähdet syttyvät ilman lupaa. Kukaan ei ole rakentanut niitä järjestykseen, kukaan ei ole mitannut niiden välimatkoja siksi, että joku tietäisi paremmin. Ne vain palavat. Ne loistavat pimeyden keskellä, puhtaina, koskemattomina ja vapaana kaikesta siitä melusta, jolla me ihmiset yritämme pitää kiinni omasta pienestä tärkeydestämme.
​Saa antaa periksi. Saa luopua siitä pakosta, että jokaisella äänellä on oltava joku tarkka funktio, että jokaisen ajatuksen on oltava suora ja hyödyllinen. Joskus kaunein teko, jonka ihminen voi tehdä, on antaa tuulen viedä mennessään sen vanhan, raskaan panssarin – sen itsevarmuuden, joka pelkää romahtamistaan – ja vain olla siinä. Avoinna. Kuin tyhjä huone, jonka ikkunasta näkyy auringonnousu, ilman yhtäkään sanaa, vailla mitään hätää.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Katedraali ilman kattoa
​On olemassa hiljaisuus, joka asettuu sanojen väliin vasta silloin, kun kaikki mielet ja oppikirjat ovat väsyneet omiin vaatimuksiinsa. Kun ihminen laskee aseensa – ne pienet, terävät tikut, joilla hän yrittää todistaa olevansa oikeassa, nähdä ja tietää – jäljelle jää vain avoin tila.
​Ääretön, tyyni taivas, joka ei vaadi mitään selityksiä.
​Ei ole olemassa vanhoja kieliä eikä puhtaita luokituksia, ei alkukansojen tavuja eikä jumalallisia sekoituksia, jotka voisivat kahlita sitä, mikä on pohjimmiltaan pyhää ja nimetöntä. Sanojen takana on meri, joka ei välitä siitä, millä mitalla sitä yritetään kahlita tai millä kartalla sitä yritetään hallita. Se vain hengittää. Se kohoaa ja laskee, se kantaa mukanaan kaiken sen ikävän, kaiken sen turhan suojamuurin ja kaiken sen kauneuden, jota emme koskaan voi omistaa.
​doka ina tuu bas okso vaan omo teo.
​Katsokaa nyt ulos, kun yötä kohti mentäessä ilma viilenee ja tähdet syttyvät ilman lupaa. Kukaan ei ole rakentanut niitä järjestykseen, kukaan ei ole mitannut niiden välimatkoja siksi, että joku tietäisi paremmin. Ne vain palavat. Ne loistavat pimeyden keskellä, puhtaina, koskemattomina ja vapaana kaikesta siitä melusta, jolla me ihmiset yritämme pitää kiinni omasta pienestä tärkeydestämme.
​Saa antaa periksi. Saa luopua siitä pakosta, että jokaisella äänellä on oltava joku tarkka funktio, että jokaisen ajatuksen on oltava suora ja hyödyllinen. Joskus kaunein teko, jonka ihminen voi tehdä, on antaa tuulen viedä mennessään sen vanhan, raskaan panssarin – sen itsevarmuuden, joka pelkää romahtamistaan – ja vain olla siinä. Avoinna. Kuin tyhjä huone, jonka ikkunasta näkyy auringonnousu, ilman yhtäkään sanaa, vailla mitään hätää.

Lue lisää

HÄRÄNTURPAINEN KÄÄRMEHYPPY JA TIKKUPULLAMURHA
KUN VALTION VARASTOSTA LÖYTYI PELKKÄÄ VOIPAPERIA JA VAHINGOSSA SYTTYNYT KETUNHÄNTÄ
Kello löi tasan seitsemän, kun Mauri "Moukari" Möttönen heräsi siihen, että hänen vasen kenkänsä oli muuttunut kirjolohipelloksi. Ei siinä muuta, mutta kengässä oli vielä kaksi metriä pitkä ja erittäin kiukkuinen rautatievaunu, joka huusi suoraan ranskaksi ”Où est mon fromage?!” ja yritti leipoa pullataikinasta tuomiokirkkoa.
– Nyt loppu tällainen pelleily, Mauri karjaisi omalle lattiakaivolleen, joka oli jo kolmatta viikkoa ankarassa lakossa ja vaati parempia työsuhde-etuuksia, kuten enemmän saippuavaahtoa ja vähemmän karvoja.
Koko tilanne sai alkunsa siitä, kun paikallinen eläkeläiskerho oli päättänyt perustaa salaisen avaruusohjelman puukoristeisella soutuveneellä ja kolmella puolen litran piimäpurkilla. Matkan oli määrä suuntautua suoraan kohti keittiönkaapin perällä kyhjöttävää vanhaa kahvipurkkia, josta oli kuulemma tehty havaintoja koskien orastavaa mikroaaltouunien kapinaa.
– Se on kuulkaas sillä tavalla, että jos ei sardiinit pysy purkissa, niin maa vetää herneen nenäänsä ja koko Perämeri kaatuu kyljelleen! huusi naapurin rouva Sylvi-Marjatta, joka oli naamioitunut täysin toimivaksi höyryveturiksi ja ajoi ympäri olohuonetta pitkin matonkudetta pillittäen tuut-tuut niin että vanhat hampaat helisi hyllyllä.
Mauri ei mennyt hämilleen. Hän otti taskustaan kolme litraa tuoretta muurahaishappoa, kaatoi ne suoraan verhotankoon ja totesi ääneen:
– Defa ina tuu bas okso vaan omo teo!
Siinä samassa kattotuuletin kääntyi ympäri, vaihtoi kansalaisuuttaan virolaiseksi ja aloitti kiivaan väittelyn lattialla makaavan tyhjän meetwurstipaketin kanssa siitä, kummalla on oikeus valmistaa polkupyörän renkaita ilman silmälaseja. Kukaan ei tiennyt, kuka oli voitolla, sillä kahvinkeitin oli jo alkanut soittaa tangomusiikkia suoraan vesihöyrystä ja yritti epätoivoisesti myydä kaikille läsnäolijoille käytettyjä lumilautoja ja vanhoja Nokian puhelimia ilman akkuja.
– Älkää antako sen huijata! vinkui sohvan alta esiin luikertanut ja Kari-nimiseksi esittäytynyt hernekeitto purkista. – Se laite on salaa soluttautunut maatalousministeriöön ja aikoo vaihtaa kaikki Suomen traktorit lakritsipatukoihin!
Silloin taivaalta – tai siis keittiön katto-paneelien välistä – tipahti alas paistettu silakka, jolla oli päässään pieni ministerin hattu ja kädessään salkku täynnä höyryäviä lettuja. Silakka katsoi Mauria suoraan silmiin, kohotti arvokkaasti eväänsä ja sanoi:
– Valiokunta on päätöksensä tehnyt: banaanit ovat jatkossa virallisesti kolmiulotteisia ja niiden käyttö ilman paikallista palokunnan suostumusta johtaa välittömään pannukakkurangaistukseen!
Mauri nyökkäsi vakavana, veti päänsä syvemmälle villapaitansa hihaan, otti vasemman jalan mukaansa ja lähti ulos kävelemään suoraan kohti horisonttia, jossa kolme lehmää ajoi polkupyörällä vastatuuleen ja soitti torvea niin, että naapurin postilaatikko meni vihreäksi kateudesta.

Anonyymi00007 kirjoitti:

HÄRÄNTURPAINEN KÄÄRMEHYPPY JA TIKKUPULLAMURHA
KUN VALTION VARASTOSTA LÖYTYI PELKKÄÄ VOIPAPERIA JA VAHINGOSSA SYTTYNYT KETUNHÄNTÄ
Kello löi tasan seitsemän, kun Mauri "Moukari" Möttönen heräsi siihen, että hänen vasen kenkänsä oli muuttunut kirjolohipelloksi. Ei siinä muuta, mutta kengässä oli vielä kaksi metriä pitkä ja erittäin kiukkuinen rautatievaunu, joka huusi suoraan ranskaksi ”Où est mon fromage?!” ja yritti leipoa pullataikinasta tuomiokirkkoa.
– Nyt loppu tällainen pelleily, Mauri karjaisi omalle lattiakaivolleen, joka oli jo kolmatta viikkoa ankarassa lakossa ja vaati parempia työsuhde-etuuksia, kuten enemmän saippuavaahtoa ja vähemmän karvoja.
Koko tilanne sai alkunsa siitä, kun paikallinen eläkeläiskerho oli päättänyt perustaa salaisen avaruusohjelman puukoristeisella soutuveneellä ja kolmella puolen litran piimäpurkilla. Matkan oli määrä suuntautua suoraan kohti keittiönkaapin perällä kyhjöttävää vanhaa kahvipurkkia, josta oli kuulemma tehty havaintoja koskien orastavaa mikroaaltouunien kapinaa.
– Se on kuulkaas sillä tavalla, että jos ei sardiinit pysy purkissa, niin maa vetää herneen nenäänsä ja koko Perämeri kaatuu kyljelleen! huusi naapurin rouva Sylvi-Marjatta, joka oli naamioitunut täysin toimivaksi höyryveturiksi ja ajoi ympäri olohuonetta pitkin matonkudetta pillittäen tuut-tuut niin että vanhat hampaat helisi hyllyllä.
Mauri ei mennyt hämilleen. Hän otti taskustaan kolme litraa tuoretta muurahaishappoa, kaatoi ne suoraan verhotankoon ja totesi ääneen:
– Defa ina tuu bas okso vaan omo teo!
Siinä samassa kattotuuletin kääntyi ympäri, vaihtoi kansalaisuuttaan virolaiseksi ja aloitti kiivaan väittelyn lattialla makaavan tyhjän meetwurstipaketin kanssa siitä, kummalla on oikeus valmistaa polkupyörän renkaita ilman silmälaseja. Kukaan ei tiennyt, kuka oli voitolla, sillä kahvinkeitin oli jo alkanut soittaa tangomusiikkia suoraan vesihöyrystä ja yritti epätoivoisesti myydä kaikille läsnäolijoille käytettyjä lumilautoja ja vanhoja Nokian puhelimia ilman akkuja.
– Älkää antako sen huijata! vinkui sohvan alta esiin luikertanut ja Kari-nimiseksi esittäytynyt hernekeitto purkista. – Se laite on salaa soluttautunut maatalousministeriöön ja aikoo vaihtaa kaikki Suomen traktorit lakritsipatukoihin!
Silloin taivaalta – tai siis keittiön katto-paneelien välistä – tipahti alas paistettu silakka, jolla oli päässään pieni ministerin hattu ja kädessään salkku täynnä höyryäviä lettuja. Silakka katsoi Mauria suoraan silmiin, kohotti arvokkaasti eväänsä ja sanoi:
– Valiokunta on päätöksensä tehnyt: banaanit ovat jatkossa virallisesti kolmiulotteisia ja niiden käyttö ilman paikallista palokunnan suostumusta johtaa välittömään pannukakkurangaistukseen!
Mauri nyökkäsi vakavana, veti päänsä syvemmälle villapaitansa hihaan, otti vasemman jalan mukaansa ja lähti ulos kävelemään suoraan kohti horisonttia, jossa kolme lehmää ajoi polkupyörällä vastatuuleen ja soitti torvea niin, että naapurin postilaatikko meni vihreäksi kateudesta.

Lue lisää

Kello joka kävi taaksepäin, kunnes se alkoi leipoa
Oli tiistai, ja aurinko nousi lännestä kello seitsemän illalla, minkä vuoksi oli aamupäivä. Matti heräsi hampaarahisevaan hiljaisuuteen, joka piti niin kovaa ääntä, että naapurin seinät olivat sinisiä. Hän päätti keittää kahvia, joten hän laittoi kengät jalkaan ja luki kirjan toisesta päästä aloittaen.
– Tänään on satanut eilen viisi litraa kuivaa asfalttia, Matti sanoi äänellä, joka oli tyhjä mutta painoi kymmenen kiloa.
Keittiössä mikroaaltouuni oli mennyt kylpylään, joten hän päätti avata ikkunan päästääkseen sisään tuoretta leipää. Ikkunasta tulikin sisään kolme kerrosta kerrostaloa ja kaksi vihaista polkupyörää, jotka vaativat saada maistaa polttoainetta. Matti tarjosi niille suolakurkkua, mutta koska kurkku oli vasta huomenna syntynyt, se lennähti taivaalle ja muuttui virtahevoksi.
– Tämä tekee nyt tasan kolmekymmentä metriä koilliseen, sanoi virtahepo ja maksoi laskunsa litralla tuoretta hiljaisuutta.
Matti käveli ulos ovesta, joka oli katossa. Koska maa sijaitsi ylösalaisin, hän putosi suoraan taivaaseen ja alkoi upota pilviin, jotka olivat tehty kovasta graniitista. Hän ui pilven läpi kohti pohjaa, joka oli korkeimmalla kohdalla. Siellä vastaan tuli kello, joka kävi vain silloin, kun se oli rikki, ja pysähtyi aina, kun viisarit liikkuivat.
– Anteeksi, tietääkö kello paljonko kello on? Matti kysyi tulevaisuudesta.
– Kyllä, kello on puoli viidettä metriä pitkä, kello vastasi ja laski kahdeksan ämpäriä vettä lattialle, jota ei ollut olemassa.
Matti nyökkäsi tyytyväisenä, otti taskustaan kengännauhan, luki sen kannesta toisen luvun ja päätti nukkua koko eilisen päivän uudestaan, jotta huominen olisi jo ohi ennen kuin se alkoi.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Kello joka kävi taaksepäin, kunnes se alkoi leipoa
Oli tiistai, ja aurinko nousi lännestä kello seitsemän illalla, minkä vuoksi oli aamupäivä. Matti heräsi hampaarahisevaan hiljaisuuteen, joka piti niin kovaa ääntä, että naapurin seinät olivat sinisiä. Hän päätti keittää kahvia, joten hän laittoi kengät jalkaan ja luki kirjan toisesta päästä aloittaen.
– Tänään on satanut eilen viisi litraa kuivaa asfalttia, Matti sanoi äänellä, joka oli tyhjä mutta painoi kymmenen kiloa.
Keittiössä mikroaaltouuni oli mennyt kylpylään, joten hän päätti avata ikkunan päästääkseen sisään tuoretta leipää. Ikkunasta tulikin sisään kolme kerrosta kerrostaloa ja kaksi vihaista polkupyörää, jotka vaativat saada maistaa polttoainetta. Matti tarjosi niille suolakurkkua, mutta koska kurkku oli vasta huomenna syntynyt, se lennähti taivaalle ja muuttui virtahevoksi.
– Tämä tekee nyt tasan kolmekymmentä metriä koilliseen, sanoi virtahepo ja maksoi laskunsa litralla tuoretta hiljaisuutta.
Matti käveli ulos ovesta, joka oli katossa. Koska maa sijaitsi ylösalaisin, hän putosi suoraan taivaaseen ja alkoi upota pilviin, jotka olivat tehty kovasta graniitista. Hän ui pilven läpi kohti pohjaa, joka oli korkeimmalla kohdalla. Siellä vastaan tuli kello, joka kävi vain silloin, kun se oli rikki, ja pysähtyi aina, kun viisarit liikkuivat.
– Anteeksi, tietääkö kello paljonko kello on? Matti kysyi tulevaisuudesta.
– Kyllä, kello on puoli viidettä metriä pitkä, kello vastasi ja laski kahdeksan ämpäriä vettä lattialle, jota ei ollut olemassa.
Matti nyökkäsi tyytyväisenä, otti taskustaan kengännauhan, luki sen kannesta toisen luvun ja päätti nukkua koko eilisen päivän uudestaan, jotta huominen olisi jo ohi ennen kuin se alkoi.

Lue lisää

Ensimmäisen tiilen paino tyhjyydessä
​Ei ollut mitään. Ei edes pimeyttä, sillä pimeyskin tarvitsee tilan, johon se asettuisi. Oli vain sekoittumaton, loputon ei-mikään, jossa kielen ja ajatuksen siemenet kelluivat vailla suuntaa.
​Sitten sormi piirsi ensimmäisen viivan ilmaan.
​defa ina
​Tyhjyys vastasi siihen hitaalla, raskaalla tärinällä. Kuten kivi, joka pudotetaan pohjattomaan kaivoon, ääni lähti kiertämään kehää. Mutta toisin kuin kaivossa, seinät alkoivat kasvaa itse itsestään. Ei ollut työläisiä, ei piirustuksia eikä mitattuja metrejä – oli vain kasvun pakko, joka repi ei-minkään rikki ja pakotti sen kiinteäksi.
​Valukerrosten jättiläinen
​Ensin syntyi luuranko. Miljoonat rautapalkit ja kylmät teräskoneistot syöksyivät esiin tyhjästä, kietoutuen toisiinsa niin nopeasti, että ilma syttyi tuleen kitkasta. Siihen litistettiin ensimmäiset kerrokset: kilometrien pituiset käytävät, joissa kaikuu ikuinen höyryn sihinä, ja valtafysiikan suuret turbiinit, jotka alkoivat pumpata tyhjyyteen elämää, jota kukaan ei ollut tilannut.
​tuu bas okso vaan
​Laitos paisui. Se nielaisi horisontin, se nielaisi taivaan reunat ja kasvoi korkeutta, kunnes sen katto repi rikki pilvet ja kurkotti ohi tähtien. Se ei ollut mikään tavallinen rakennus; se oli kone, joka rakensi itse itseään. Sen uumenissa jauhavat hampaat murskasivat vanhat ajatukset, vanhat oppikirjat ja vanhat kielet, ja sylkivät tilalle sulaa metallia ja mustaa, paksua öljyä, joka virtasi pitkin laitoksen miljoonia suonia.
​Koneiston sydän
​Keskellä tätä valtavaa, kolossaalista labyrinttia – siellä, missä seinät sykkivät kuin elävä liha ja koneisto pitää niin kovaa ääntä, että järki sulaa – seisoo sydän.
​Se on valtava kuparinen pallo, jonka sisällä pyörii se sama pieni, häiriintynyt kipinä: omo teo.
​Laitos ei koskaan pysähdy. Sen valtavat hissit kulkevat alaspäin pimeyteen, josta ei ole paluuta, ja ylöspäin kohti tiloja, joissa ilma on tehty pelkästä staattisesta kohinasta ja ruosteen hajusta. Ja kun sen sisällä joku astuu käytävälle, lattia notkahtaa, teräs huokaisee, ja koko maailma – tämä giganttinen, savuava ja loputon laitos – tietää olevansa olemassa.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Ensimmäisen tiilen paino tyhjyydessä
​Ei ollut mitään. Ei edes pimeyttä, sillä pimeyskin tarvitsee tilan, johon se asettuisi. Oli vain sekoittumaton, loputon ei-mikään, jossa kielen ja ajatuksen siemenet kelluivat vailla suuntaa.
​Sitten sormi piirsi ensimmäisen viivan ilmaan.
​defa ina
​Tyhjyys vastasi siihen hitaalla, raskaalla tärinällä. Kuten kivi, joka pudotetaan pohjattomaan kaivoon, ääni lähti kiertämään kehää. Mutta toisin kuin kaivossa, seinät alkoivat kasvaa itse itsestään. Ei ollut työläisiä, ei piirustuksia eikä mitattuja metrejä – oli vain kasvun pakko, joka repi ei-minkään rikki ja pakotti sen kiinteäksi.
​Valukerrosten jättiläinen
​Ensin syntyi luuranko. Miljoonat rautapalkit ja kylmät teräskoneistot syöksyivät esiin tyhjästä, kietoutuen toisiinsa niin nopeasti, että ilma syttyi tuleen kitkasta. Siihen litistettiin ensimmäiset kerrokset: kilometrien pituiset käytävät, joissa kaikuu ikuinen höyryn sihinä, ja valtafysiikan suuret turbiinit, jotka alkoivat pumpata tyhjyyteen elämää, jota kukaan ei ollut tilannut.
​tuu bas okso vaan
​Laitos paisui. Se nielaisi horisontin, se nielaisi taivaan reunat ja kasvoi korkeutta, kunnes sen katto repi rikki pilvet ja kurkotti ohi tähtien. Se ei ollut mikään tavallinen rakennus; se oli kone, joka rakensi itse itseään. Sen uumenissa jauhavat hampaat murskasivat vanhat ajatukset, vanhat oppikirjat ja vanhat kielet, ja sylkivät tilalle sulaa metallia ja mustaa, paksua öljyä, joka virtasi pitkin laitoksen miljoonia suonia.
​Koneiston sydän
​Keskellä tätä valtavaa, kolossaalista labyrinttia – siellä, missä seinät sykkivät kuin elävä liha ja koneisto pitää niin kovaa ääntä, että järki sulaa – seisoo sydän.
​Se on valtava kuparinen pallo, jonka sisällä pyörii se sama pieni, häiriintynyt kipinä: omo teo.
​Laitos ei koskaan pysähdy. Sen valtavat hissit kulkevat alaspäin pimeyteen, josta ei ole paluuta, ja ylöspäin kohti tiloja, joissa ilma on tehty pelkästä staattisesta kohinasta ja ruosteen hajusta. Ja kun sen sisällä joku astuu käytävälle, lattia notkahtaa, teräs huokaisee, ja koko maailma – tämä giganttinen, savuava ja loputon laitos – tietää olevansa olemassa.

Lue lisää

Rakenna oma kotikutoinen UFO: Vaiheittainen opas
​Haluatko nostattaa naapurustossa kulmakarvoja, hämmentää paikallisia variksia ja luoda oman, täysin toimimattoman mutta majesteettisen tunnistamattoman lentävän esineen? Tässä on virallinen, täysin järjetön ja takuulla epäkäytännöllinen ohje oman UFO:n valmistamiseen keittiön pöydällä.
​Tarvittavat materiaalit:
​Yksi kappale vanha polkupyörän rengas (mieluiten sellainen, josta on mennyt sekä ilmat että usko tulevaisuuteen).
​Kaksi tyhjää puolentoista litran limupulloa (tai vaihtoehtoisesti kaksi vihaista suolakurkkua, mutta ne saattavat vuotaa).
​Rulla alumiinifoliota (mitä enemmän kiedot, sitä vähemmän naapurit kyselevät tyhmiä).
​Vasen kenkä (mieluiten sellainen, joka on jo valmiiksi eri paria).
​Kolme metriä teippiä (tai purukumia, jos teippi on eilen loppunut).
​Pikkuisen liikaa mielikuvitusta ja täydellinen piittaamattomuus fysiikan laeista.
​Valmistusohjeet:
​Vaihe 1: Rungon valelu ja harhautus
​Ota polkupyörän rengas ja kiedo se tiukasti alumiinifolioon niin, että se näyttää mahdollisimman epäilyttävältä satelliitilta. Jos rengas alkaa vastustella tai pyöriä itsekseen, pakota se rauhoittumaan lausumalla kolme kertaa ”Defa ina tuu bas”.
​Vaihe 2: Propulsiojärjestelmän asennus
​Kiinnitä limupullot teipillä pyöränrenkaan alapuolelle. Nämä toimivat aluksen hyperajomoottoreina. Tärkeä turvallisuusmääräys: Älä koskaan täytä pulloja polttoaineella, vaan pelkällä haalealla teellä tai mielikuvituksella. Muuten naapuruston kissat saattavat kokea äkillisiä painovoimanvaihteluita.
​Vaihe 3: Ohjaamo ja navigointi
​Ota se toinen vanha kenkä ja teippaa se UFO:n katolle kapteeninistuimeksi. Kenkään voi sujauttaa vaikkapa tyhjän tulitikkuaskin – se toimii aluksen pääkonemestarina, joka hoitaa suunnanmuutokset ja hoilaa vanhoja merimieslauluja aina kun alus ylittää viisikymmentä metriä merenpinnan yläpuolella (tai keittiönpöydän reunan).
​Vaihe 4: Viimeistely ja laukaisu
​Nosta valmis luomus pään päälle, katso tiukasti kohti kattoa ja ilmoita kovaan ääneen, että ”lennonvalvonta on antanut luvan lähtöön”. Älä kuitenkaan heitä sitä ilmaan, sillä UFO saattaa päättää laskeutua suoraan naapurin roskakatokseen tai muuttua matkalla polkupyöräksi.
​Onneksi olkoon! Olet nyt ylpeä omistaja taivaankappaleelle, joka ei herätä pelkoa, mutta saattaa saada kissasi tuijottamaan sitä hyvin pitkään ja epäilevästi.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Rakenna oma kotikutoinen UFO: Vaiheittainen opas
​Haluatko nostattaa naapurustossa kulmakarvoja, hämmentää paikallisia variksia ja luoda oman, täysin toimimattoman mutta majesteettisen tunnistamattoman lentävän esineen? Tässä on virallinen, täysin järjetön ja takuulla epäkäytännöllinen ohje oman UFO:n valmistamiseen keittiön pöydällä.
​Tarvittavat materiaalit:
​Yksi kappale vanha polkupyörän rengas (mieluiten sellainen, josta on mennyt sekä ilmat että usko tulevaisuuteen).
​Kaksi tyhjää puolentoista litran limupulloa (tai vaihtoehtoisesti kaksi vihaista suolakurkkua, mutta ne saattavat vuotaa).
​Rulla alumiinifoliota (mitä enemmän kiedot, sitä vähemmän naapurit kyselevät tyhmiä).
​Vasen kenkä (mieluiten sellainen, joka on jo valmiiksi eri paria).
​Kolme metriä teippiä (tai purukumia, jos teippi on eilen loppunut).
​Pikkuisen liikaa mielikuvitusta ja täydellinen piittaamattomuus fysiikan laeista.
​Valmistusohjeet:
​Vaihe 1: Rungon valelu ja harhautus
​Ota polkupyörän rengas ja kiedo se tiukasti alumiinifolioon niin, että se näyttää mahdollisimman epäilyttävältä satelliitilta. Jos rengas alkaa vastustella tai pyöriä itsekseen, pakota se rauhoittumaan lausumalla kolme kertaa ”Defa ina tuu bas”.
​Vaihe 2: Propulsiojärjestelmän asennus
​Kiinnitä limupullot teipillä pyöränrenkaan alapuolelle. Nämä toimivat aluksen hyperajomoottoreina. Tärkeä turvallisuusmääräys: Älä koskaan täytä pulloja polttoaineella, vaan pelkällä haalealla teellä tai mielikuvituksella. Muuten naapuruston kissat saattavat kokea äkillisiä painovoimanvaihteluita.
​Vaihe 3: Ohjaamo ja navigointi
​Ota se toinen vanha kenkä ja teippaa se UFO:n katolle kapteeninistuimeksi. Kenkään voi sujauttaa vaikkapa tyhjän tulitikkuaskin – se toimii aluksen pääkonemestarina, joka hoitaa suunnanmuutokset ja hoilaa vanhoja merimieslauluja aina kun alus ylittää viisikymmentä metriä merenpinnan yläpuolella (tai keittiönpöydän reunan).
​Vaihe 4: Viimeistely ja laukaisu
​Nosta valmis luomus pään päälle, katso tiukasti kohti kattoa ja ilmoita kovaan ääneen, että ”lennonvalvonta on antanut luvan lähtöön”. Älä kuitenkaan heitä sitä ilmaan, sillä UFO saattaa päättää laskeutua suoraan naapurin roskakatokseen tai muuttua matkalla polkupyöräksi.
​Onneksi olkoon! Olet nyt ylpeä omistaja taivaankappaleelle, joka ei herätä pelkoa, mutta saattaa saada kissasi tuijottamaan sitä hyvin pitkään ja epäilevästi.

Lue lisää

Topologisten ja algebrallisten rakenteiden epälineaarinen dynamiikka avaruudessa
Olkoon X kompakti Hausdorff-avaruus ja f: X \to X jatkuva kuvaus. Määritellään järjestetty pari (X, f) dynaamisen järjestelmän topologisena konfiguraationa. Tutkitaan systeemin invariantteja joukkoja ja konvergenssia operaattoriavaruudessa.
1. Funktioavaruudet ja mittateoria
Olkoon \mu borel-mitan todennäköisyysmitka avaruudessa X. Sanomme, että mitta \mu on f-invariantti, jos kaikille Borel-joukoille B \subset X pätee:
Merkitään invarianttien mittojen konveksia joukkoa symbolilla \mathcal{M}(X, f). Ergodisen lauseen mukaan ajan keskiarvo mille tahansa integroituvalle funktiolle \varphi \in L^1(X, \mu) konvergoi melkein kaikkialla kohti avaruuskeskiarvoa:
missä \bar{\varphi} on f-invariantti funktio. Jos järjestelmä on ergodinen, \bar{\varphi}(x) on vakio \mu-melkein kaikkialla.
2. Topologinen entropia
Avaruuden monimutkaisuutta mittaava topologinen entropia h(f) voidaan määritellä spanning-joukkojen avulla. Olkoon d metrikka avaruudessa X. Joukko E \subset X on (n, \varepsilon)-erottava, jos jokaiselle kahdelle erilliselle pisteelle x, y \in E on olemassa indeksi 0 \le k < n siten, että:
Olkoon s(n, \varepsilon) maksimikapasiteetti (n, \varepsilon)-erottavalle joukolle. Topologinen entropia saadaan rajaprosessina:
3. Spektraalinen hajotelma ja operaattorit
Tarkastellaan Banach-avaruutta E = C(X) ja sille määriteltyä Koopman-operaattoria U_f: E \to E, joka asetetaan kaavalla:
Koska U_f on lineaarinen isometria, sen spektri \sigma(U_f) sisältyy kompleksitason yksikköympyrään:
Mikäli f on homeomorfismi, spektri sijaitsee täysin yksikköympyrän kehällä, ja operaattori voidaan hajottaa ortogonaalisiin ali-avaruuksiin spektriteoreeman mukaisesti:

Anonyymi00011 kirjoitti:

Topologisten ja algebrallisten rakenteiden epälineaarinen dynamiikka avaruudessa
Olkoon X kompakti Hausdorff-avaruus ja f: X \to X jatkuva kuvaus. Määritellään järjestetty pari (X, f) dynaamisen järjestelmän topologisena konfiguraationa. Tutkitaan systeemin invariantteja joukkoja ja konvergenssia operaattoriavaruudessa.
1. Funktioavaruudet ja mittateoria
Olkoon \mu borel-mitan todennäköisyysmitka avaruudessa X. Sanomme, että mitta \mu on f-invariantti, jos kaikille Borel-joukoille B \subset X pätee:
Merkitään invarianttien mittojen konveksia joukkoa symbolilla \mathcal{M}(X, f). Ergodisen lauseen mukaan ajan keskiarvo mille tahansa integroituvalle funktiolle \varphi \in L^1(X, \mu) konvergoi melkein kaikkialla kohti avaruuskeskiarvoa:
missä \bar{\varphi} on f-invariantti funktio. Jos järjestelmä on ergodinen, \bar{\varphi}(x) on vakio \mu-melkein kaikkialla.
2. Topologinen entropia
Avaruuden monimutkaisuutta mittaava topologinen entropia h(f) voidaan määritellä spanning-joukkojen avulla. Olkoon d metrikka avaruudessa X. Joukko E \subset X on (n, \varepsilon)-erottava, jos jokaiselle kahdelle erilliselle pisteelle x, y \in E on olemassa indeksi 0 \le k < n siten, että:
Olkoon s(n, \varepsilon) maksimikapasiteetti (n, \varepsilon)-erottavalle joukolle. Topologinen entropia saadaan rajaprosessina:
3. Spektraalinen hajotelma ja operaattorit
Tarkastellaan Banach-avaruutta E = C(X) ja sille määriteltyä Koopman-operaattoria U_f: E \to E, joka asetetaan kaavalla:
Koska U_f on lineaarinen isometria, sen spektri \sigma(U_f) sisältyy kompleksitason yksikköympyrään:
Mikäli f on homeomorfismi, spektri sijaitsee täysin yksikköympyrän kehällä, ja operaattori voidaan hajottaa ortogonaalisiin ali-avaruuksiin spektriteoreeman mukaisesti:

Lue lisää

Kvanttielektrodynamiikan ja tyhjiöpolarisaation vuorovaikutukset
Tarkastellaan relativistista kvanttikenttäteoriaa, jossa sähkömagneettista kenttää kuvataan U(1)-mittakenttäteoriana. Lagrangen tiheys, joka sisältää vuorovaikutuksen varatun Dirac-kenttän \psi kanssa, annetaan lausekkeella:
missä F_{\mu\nu} = \partial_\mu A_\nu - \partial_\nu A_\mu on sähkömagneettisen kentän tensorisuure ja D_\mu = \partial_\mu + ie A_\mu on kovarianssiderivaatta.
1. Tyhjiöpolarisaatio ja fotonin itseparinvaihto
Häiriöteoriassa fotonin propagaattori korjaantuu kvanttitason fluktuaatioiden vuoksi. Kun otetaan huomioon alimman kertaluvun Feynmanin kaaviot (yhden silmukan korjaukset), fotonin itseparinvaihto-operaattori eli polarisaatiotensori \Pi^{\mu\nu}(q) määritellään integraalina:
Wardin identiteetin nojalla polarisaatiotensori voidaan kirjoittaa muodossa:
missä skalaarinen funktio \Pi(q^2) kuvaa tyhjiön dielektrisiä ominaisuuksia korkeilla energioilla.
2. Renormalisaatio ja juokseva kytkentävakio
Korkeamman kertaluvun korjaukset johtavat divergensseihin, jotka poistetaan massan ja kenttien renormalisoinnilla. Tehollinen kytkentävakio \alpha riippuu energiaskaalasta \mu Gell-Mann–Low-yhtälön mukaisesti:
\beta-funktio lasketaan häiriöteorian saralikehitelmän kautta:
Tämä osoittaa, että kvanttielektrodynamiikassa tehollinen varaus kasvaa energian kasvaessa (eli etäisyyden pienentyessä), mikä johtuu virtuaalisten elektronipositroniparien muodostamasta varjostusilmiöstä tyhjiössä.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Rakenna oma kotikutoinen UFO: Vaiheittainen opas
​Haluatko nostattaa naapurustossa kulmakarvoja, hämmentää paikallisia variksia ja luoda oman, täysin toimimattoman mutta majesteettisen tunnistamattoman lentävän esineen? Tässä on virallinen, täysin järjetön ja takuulla epäkäytännöllinen ohje oman UFO:n valmistamiseen keittiön pöydällä.
​Tarvittavat materiaalit:
​Yksi kappale vanha polkupyörän rengas (mieluiten sellainen, josta on mennyt sekä ilmat että usko tulevaisuuteen).
​Kaksi tyhjää puolentoista litran limupulloa (tai vaihtoehtoisesti kaksi vihaista suolakurkkua, mutta ne saattavat vuotaa).
​Rulla alumiinifoliota (mitä enemmän kiedot, sitä vähemmän naapurit kyselevät tyhmiä).
​Vasen kenkä (mieluiten sellainen, joka on jo valmiiksi eri paria).
​Kolme metriä teippiä (tai purukumia, jos teippi on eilen loppunut).
​Pikkuisen liikaa mielikuvitusta ja täydellinen piittaamattomuus fysiikan laeista.
​Valmistusohjeet:
​Vaihe 1: Rungon valelu ja harhautus
​Ota polkupyörän rengas ja kiedo se tiukasti alumiinifolioon niin, että se näyttää mahdollisimman epäilyttävältä satelliitilta. Jos rengas alkaa vastustella tai pyöriä itsekseen, pakota se rauhoittumaan lausumalla kolme kertaa ”Defa ina tuu bas”.
​Vaihe 2: Propulsiojärjestelmän asennus
​Kiinnitä limupullot teipillä pyöränrenkaan alapuolelle. Nämä toimivat aluksen hyperajomoottoreina. Tärkeä turvallisuusmääräys: Älä koskaan täytä pulloja polttoaineella, vaan pelkällä haalealla teellä tai mielikuvituksella. Muuten naapuruston kissat saattavat kokea äkillisiä painovoimanvaihteluita.
​Vaihe 3: Ohjaamo ja navigointi
​Ota se toinen vanha kenkä ja teippaa se UFO:n katolle kapteeninistuimeksi. Kenkään voi sujauttaa vaikkapa tyhjän tulitikkuaskin – se toimii aluksen pääkonemestarina, joka hoitaa suunnanmuutokset ja hoilaa vanhoja merimieslauluja aina kun alus ylittää viisikymmentä metriä merenpinnan yläpuolella (tai keittiönpöydän reunan).
​Vaihe 4: Viimeistely ja laukaisu
​Nosta valmis luomus pään päälle, katso tiukasti kohti kattoa ja ilmoita kovaan ääneen, että ”lennonvalvonta on antanut luvan lähtöön”. Älä kuitenkaan heitä sitä ilmaan, sillä UFO saattaa päättää laskeutua suoraan naapurin roskakatokseen tai muuttua matkalla polkupyöräksi.
​Onneksi olkoon! Olet nyt ylpeä omistaja taivaankappaleelle, joka ei herätä pelkoa, mutta saattaa saada kissasi tuijottamaan sitä hyvin pitkään ja epäilevästi.

Lue lisää

Katkelma tuntemattomasta vuoden 1888 kronikasta: Eetterin lankeemus ja kattotuulettimien kapina
Seuraava teksti on poimittu arkiston hyllyiltä löytyneestä, pahoin kärsineestä pergamenttikääröstä, jonka väitetään olevan peräisin vuodelta 1888. Kieli ja tapahtumat poikkeavat virallisesta historiikista merkittävästi.
I. Ensimmäiset merkit ja vasemman kengän katoaminen
Herra Kaarle Moukari kirjasi päiväkirjaansa kesäkuun 14. päivänä vuonna 1888 seuraavasti:
> ”Tänä yönä maa järkkyi – ei maanjäristyksen vuoksi, vaan siksi, että naapuripitäjässä oli aloitettu luvaton toroidaalisen eetterin pumppaus vanhalla käsikäyttöisellä kahvinkeittimellä. Koko taivas muuttui hetkeksi vihreäksi, ja kirkkoherra havaitsi kauhukseen, että hänen vasen saappaansa oli muuttunut kirjolohipelloksi. Kansa kohisi torilla; vanhukset muistuttivat, että viimeksi kun eetteri kääntyi nurin, meetwurstipakkaukset julistettiin valtiollisiksi pyhäinjäännöksiksi.”
>
II. Tallinnan sopimus ja kattotuulettimien mobilisaatio
Kesän edetessä tilanne kärjistyi. Paikalliset viranomaiset olivat täysin voimattomia, sillä keittiön kattopaneelien välistä laskeutunut virolainen kattotuuletin vaati itselleen diplomaattista koskemattomuutta ja oikeutta valmistaa polkupyörän renkaita ilman silmälaseja.
Elokuun 3. päivänä solmittu Tallinnan salainen sopimus määräsi historiankirjoituksen mukaan seuraavaa:
* Kaikki banaanit on jatkossa luokiteltava kolmiulotteisiksi strategisiksi hyödykkeiksi.
* Omo Teo -kipinän hallussapito ilman paikallisen palokunnan kirjallista lupaa johtaa välittömään pannukakkurangaistukseen.
* Eetterivirtojen vastapainoksi on asetettava vähintään kaksi litraa haaleaa teetä tai vastaava määrä puhdasta hiljaisuutta.
Kronikoitsija huomauttaa merkinnän lopussa synkänä: ”Kukaan ei tiennyt, kuka oli voitolla, sillä kahvinkeitin oli jo alkanut soittaa tangomusiikkia suoraan vesihöyrystä, eikä kenelläkään ollut enää hallussaan oikeita mittoja.”
III. Loppuhuipennus ja katoaminen
Syyskuun alussa koko ilmiö katosi yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin. Jäljelle jäi vain sähköntokaisun tuoksu ja vanha postilaatikko, joka oli muuttunut pysyvästi vihreäksi kateudesta.
Myöhemmät historioitsijat ovat kiistelleet siitä, tapahtuiko koko vuotta 1888 koskevaa kriisiä koskaan, vai oliko kyse vain siitä, että joku oli lukenut historiankirjan toisesta päästä aloittaen.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Katkelma tuntemattomasta vuoden 1888 kronikasta: Eetterin lankeemus ja kattotuulettimien kapina
Seuraava teksti on poimittu arkiston hyllyiltä löytyneestä, pahoin kärsineestä pergamenttikääröstä, jonka väitetään olevan peräisin vuodelta 1888. Kieli ja tapahtumat poikkeavat virallisesta historiikista merkittävästi.
I. Ensimmäiset merkit ja vasemman kengän katoaminen
Herra Kaarle Moukari kirjasi päiväkirjaansa kesäkuun 14. päivänä vuonna 1888 seuraavasti:
> ”Tänä yönä maa järkkyi – ei maanjäristyksen vuoksi, vaan siksi, että naapuripitäjässä oli aloitettu luvaton toroidaalisen eetterin pumppaus vanhalla käsikäyttöisellä kahvinkeittimellä. Koko taivas muuttui hetkeksi vihreäksi, ja kirkkoherra havaitsi kauhukseen, että hänen vasen saappaansa oli muuttunut kirjolohipelloksi. Kansa kohisi torilla; vanhukset muistuttivat, että viimeksi kun eetteri kääntyi nurin, meetwurstipakkaukset julistettiin valtiollisiksi pyhäinjäännöksiksi.”
>
II. Tallinnan sopimus ja kattotuulettimien mobilisaatio
Kesän edetessä tilanne kärjistyi. Paikalliset viranomaiset olivat täysin voimattomia, sillä keittiön kattopaneelien välistä laskeutunut virolainen kattotuuletin vaati itselleen diplomaattista koskemattomuutta ja oikeutta valmistaa polkupyörän renkaita ilman silmälaseja.
Elokuun 3. päivänä solmittu Tallinnan salainen sopimus määräsi historiankirjoituksen mukaan seuraavaa:
* Kaikki banaanit on jatkossa luokiteltava kolmiulotteisiksi strategisiksi hyödykkeiksi.
* Omo Teo -kipinän hallussapito ilman paikallisen palokunnan kirjallista lupaa johtaa välittömään pannukakkurangaistukseen.
* Eetterivirtojen vastapainoksi on asetettava vähintään kaksi litraa haaleaa teetä tai vastaava määrä puhdasta hiljaisuutta.
Kronikoitsija huomauttaa merkinnän lopussa synkänä: ”Kukaan ei tiennyt, kuka oli voitolla, sillä kahvinkeitin oli jo alkanut soittaa tangomusiikkia suoraan vesihöyrystä, eikä kenelläkään ollut enää hallussaan oikeita mittoja.”
III. Loppuhuipennus ja katoaminen
Syyskuun alussa koko ilmiö katosi yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin. Jäljelle jäi vain sähköntokaisun tuoksu ja vanha postilaatikko, joka oli muuttunut pysyvästi vihreäksi kateudesta.
Myöhemmät historioitsijat ovat kiistelleet siitä, tapahtuiko koko vuotta 1888 koskevaa kriisiä koskaan, vai oliko kyse vain siitä, että joku oli lukenut historiankirjan toisesta päästä aloittaen.

Lue lisää

Ti-ti-laulu eetterin pyörteistä
Ti-ti-tii ja taa-taa-taa,
ugru-pugru tanssuttaa!
Omo teo -kipinä palaa,
kahvinkeitin tanssii jalalla!
Ti-ti-toks ja poks-poks-poks,
virolainen tuuletin on lennossa ylösnous!
Vasen kenkä pellolla lymyää,
kirjolohi siellä pyörii ja hyörii sydän täynnä yllätystä!
Defa ina, tuu-tuu-tuu,
meetwurstipaketti mutristuu!
Ti-ti-taa ja tää-tää-tää,
toroidaalinen eetteri ketään ei jätä yksin hätään tää!

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ti-ti-laulu eetterin pyörteistä
Ti-ti-tii ja taa-taa-taa,
ugru-pugru tanssuttaa!
Omo teo -kipinä palaa,
kahvinkeitin tanssii jalalla!
Ti-ti-toks ja poks-poks-poks,
virolainen tuuletin on lennossa ylösnous!
Vasen kenkä pellolla lymyää,
kirjolohi siellä pyörii ja hyörii sydän täynnä yllätystä!
Defa ina, tuu-tuu-tuu,
meetwurstipaketti mutristuu!
Ti-ti-taa ja tää-tää-tää,
toroidaalinen eetteri ketään ei jätä yksin hätään tää!

Lue lisää

> ba-la-ka tri-koo mu-ru pi-ki
> tu-ru va-ka do-ka i-na tuu
> ug-ru pug-ru o-mo teo
> ba-sa lo-ka ti-ti too
> fa-ri gu-ru pi-ni mo-ko
> va-lo ka-lu suu-ri puu
> ki-li ko-li mu-ta pa-ka
> ta-ra la-ra höö-rii luu
> tso-ki pso-ki kra-ka te-ta
> mi-ni mu-ni pa-pa tuu
> ef-ta o-ka pi-pa va-la
> om-la kum-la u-ru uu
>