Sinä luulet minua toiseksi ja minä luulen että rakastat minua kun kerran vastailet mulle. Sitten vähäksi aikaa tajutaan tilanne ja ei kun kohta taas mennään. Voi voi.
Mennäänkö me aina samaan vipuun
Anonyymi-ap
4127
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo
Näinkö on teillä? Voiko ihmisellä olla myös ns.välivaihe, kun ei halua miettiä kovin monimutkaisia. Lähinnä sellaisia, että miten motivoi itsensä liikkeelle ja miten saa tehtyä siirtymävaiheesta eteisen ja ulko-oven välillä, mahdollisimman sujuvaa. Lähtö kun onnistuu, niin vointikin yleensä hetkellisesti paranee. Pieniä lähitulevaisuuden tavoitteita. Minusta yhteys luontoon on tärkeämpi, kuin yhteys ihmisiin. Aito yhteys ihmiseenkin on helpompi saavuttaa jossain rauhallisella paikalla, keskellä luontoa.
Ja kuitenkin tämän kaiken keskellä rakkaus. Ei luonnottomalla tavalla, mutta sairaalloisena. Miten jollakulla voi näinkin kuvitellusti olla valta murskata tomuksi, ja saada tuntemaan niin kokonaiseksi.
Olipas jotenkin tunmtunoloinen kaava AP touhussa.
Olis varnaan syytä muuttaa kuviota,