Kun suljetussa uskonnollisessa tai tiiviissä yhteisössä päästään pisteeseen, jossa arjen keskeiseksi käyttövoimaksi muodostuvat kyttäys, tuomitseminen ja toisten kontrollointi, kyse ei ole enää pelkistä yksittäisistä opillisista erimielisyyksistä. Kyse on syvemmästä psykologisesta ja sosiaalisesta patologiasta, jossa yhteisön sisään muodostuu kollektiivisen narsismin ja vallankäytön dynamiikka.
Tätä ilmiötä voidaan jäsentää kolmen keskeisen mekanismin kautta:
1. Kollektiivinen narsismi ja moraalinen ylivertaisuus
Kollektiivinen narsismi syntyy silloin, kun ryhmä – olipa kyseessä herätysliike tai mikä tahansa ideologinen yhteisö – alkaa määritellä oman arvonsa suhteettoman korkeaksi ja vaatii itselleen ehdotonta moraalista puhtautta.
Ainoan oikean asema: Ryhmä kokee olevansa maailman keskipiste ja moraalinen majakka, jonka ulkopuolella on vain turmelus. Tämä oikeuttaa kaiken kontrollin, sillä "hyvän asian" puolustaminen pyhittää keinot.
Uhkakuvien tarve: Jotta ylemmyydentunto ja sisäinen kiinteys pysyvät yllä, yhteisö tarvitsee jatkuvasti vihollisia, epäilyttäviä aineksia tai "väärän hengen" kantajia. Jos ulkoisia vihollisia ei ole tarpeeksi, niitä etcitään ja luodaan sisäpuolelta – katsomalla vinoon niitä, jotka eivät sovi muottiin.
2. Sairaiden rakenteiden hyödyntäjät: Vallan ja pikkumaisuuden suojakilpi
Silloin kun yhteisössä sallitaan tai ihannoidaan tiukkaa valvontaa, se houkuttelee puoleensa ja nostaa valta-asemaan niitä, joilla on tarve hallita muita.
Moraalisen vartijan rooli: Ihmisille, joiden omat motiivit kumpuavat halusta pönkittää omaa itsetuntoaan muiden kustannuksella, tällainen yhteisö tarjoaa täydellisen areenan. He voivat käyttää sääntöjä ja "oppia" nuijana, jolla lyödä toisinajattelijoita tai inhimillisesti heikompia.
Omien vikojen peittäminen: Kun huomio ja energia keskitetään jatkuvasti muiden kyttäämiseen, arvostelemiseen ja virheiden etsimiseen, oma sisäinen keskenkasvuisuus, julmuus ja narsistiset piirteet pysyvät piilossa "korkeamman kutsumuksen" verhon takana.
3. Pelon ilmapiiri ja itsetuhoinen dynamiikka
Kun tällainen porukka ottaa ilmapiirissä vallan, seuraukset ovat koko yhteisölle tuhoisat:
Armon katoaminen: Inhimilliset erehdykset, heikkous ja avoin vuoropuhelu leimataan synniksi tai kapinaksi. Tilalle tulee pakkomielle yhdenmukaisuudesta.
Hiljainen hyväksyntä: Suuri osa yhteisöstä alkaa pelon vuoksi joko mukautua tähän peliin tai vaikenee, jotta ei itse joutuisi silmätikuksi. Näin sairas dynamiikka saa polttoainetta ja laajenee, kunnes se alkaa syödä omiaan.
Loppupäätelmä
Uskosta tulee sairasta silloin, kun siitä riisutaan armo ja rakkaus, ja tilalle nostetaan ihmisten välinen vallankäyttö. Kun yhteisössä on ytimenä ihmisiä, jotka haluavat pitää yllä tällaista kollektiivista narsismia ja kyttäyskulttuuria, järjestelmä lakkaa olemasta hengellinen koti. Siitä tulee psykologinen vankila, jossa ihmiset pitävät toisiaan pilkassa ja kurissa omien pelkojensa, katkeruutensa ja valtatarpeidensa varjolla.
Tätä ilmiötä voidaan jäsentää kolmen keskeisen mekanismin kautta:
1. Kollektiivinen narsismi ja moraalinen ylivertaisuus
Kollektiivinen narsismi syntyy silloin, kun ryhmä – olipa kyseessä herätysliike tai mikä tahansa ideologinen yhteisö – alkaa määritellä oman arvonsa suhteettoman korkeaksi ja vaatii itselleen ehdotonta moraalista puhtautta.
Ainoan oikean asema: Ryhmä kokee olevansa maailman keskipiste ja moraalinen majakka, jonka ulkopuolella on vain turmelus. Tämä oikeuttaa kaiken kontrollin, sillä "hyvän asian" puolustaminen pyhittää keinot.
Uhkakuvien tarve: Jotta ylemmyydentunto ja sisäinen kiinteys pysyvät yllä, yhteisö tarvitsee jatkuvasti vihollisia, epäilyttäviä aineksia tai "väärän hengen" kantajia. Jos ulkoisia vihollisia ei ole tarpeeksi, niitä etcitään ja luodaan sisäpuolelta – katsomalla vinoon niitä, jotka eivät sovi muottiin.
2. Sairaiden rakenteiden hyödyntäjät: Vallan ja pikkumaisuuden suojakilpi
Silloin kun yhteisössä sallitaan tai ihannoidaan tiukkaa valvontaa, se houkuttelee puoleensa ja nostaa valta-asemaan niitä, joilla on tarve hallita muita.
Moraalisen vartijan rooli: Ihmisille, joiden omat motiivit kumpuavat halusta pönkittää omaa itsetuntoaan muiden kustannuksella, tällainen yhteisö tarjoaa täydellisen areenan. He voivat käyttää sääntöjä ja "oppia" nuijana, jolla lyödä toisinajattelijoita tai inhimillisesti heikompia.
Omien vikojen peittäminen: Kun huomio ja energia keskitetään jatkuvasti muiden kyttäämiseen, arvostelemiseen ja virheiden etsimiseen, oma sisäinen keskenkasvuisuus, julmuus ja narsistiset piirteet pysyvät piilossa "korkeamman kutsumuksen" verhon takana.
3. Pelon ilmapiiri ja itsetuhoinen dynamiikka
Kun tällainen porukka ottaa ilmapiirissä vallan, seuraukset ovat koko yhteisölle tuhoisat:
Armon katoaminen: Inhimilliset erehdykset, heikkous ja avoin vuoropuhelu leimataan synniksi tai kapinaksi. Tilalle tulee pakkomielle yhdenmukaisuudesta.
Hiljainen hyväksyntä: Suuri osa yhteisöstä alkaa pelon vuoksi joko mukautua tähän peliin tai vaikenee, jotta ei itse joutuisi silmätikuksi. Näin sairas dynamiikka saa polttoainetta ja laajenee, kunnes se alkaa syödä omiaan.
Loppupäätelmä
Uskosta tulee sairasta silloin, kun siitä riisutaan armo ja rakkaus, ja tilalle nostetaan ihmisten välinen vallankäyttö. Kun yhteisössä on ytimenä ihmisiä, jotka haluavat pitää yllä tällaista kollektiivista narsismia ja kyttäyskulttuuria, järjestelmä lakkaa olemasta hengellinen koti. Siitä tulee psykologinen vankila, jossa ihmiset pitävät toisiaan pilkassa ja kurissa omien pelkojensa, katkeruutensa ja valtatarpeidensa varjolla.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Erittäin hyvä!
Ei ole lainkaan ihme , mikäli yksilö tuntee tämmöisen johdosta itsensä huonoksi, poikkeavaksi silleen, sairaaksi tai muita huonommaksi. Tämä on iso ilmiö.
Eikä ole ainut liike, on muitakin . Uskonnollisissa yhteisöissä ilmenee asioita, jotka tuovat turvaa, mutta sitten on se toinen puoli varmaankin.. tämän käsityksen olen saanut, mitä minulle on kerrottu, hyvät ja huonot puolet löytyy kuulumalla tiiviiseen yhteisöön.
Eihän yhteisön pitäisi olla tiivis, vaan alati kasvava ja muuttuva, johon tulee ihmisiä, ihmiset muuttuvat, kasvavat ja Herra vaikuttaa heissä.
Harhaoppiset kun liittyy tiivisti yhteen, kyttäämään toisiaan miten pysyvät harhaopissa, niin jälki on rumaa, vaikka miten se perustellaan ettei ole olemassa täydellistä seurakuntaa, vaan vain vajavaisten ihmisten seurakuntia ja täytyy vain keskittyä sanaan. Mutta jos niin oikeasti olisi, ei herjattaisi muita, ei tuomittaisi muita eikä Raamatusta etsittäisi toisten laittomuuksia.
Ennen oli varmaan yleistä, että jos meni naimisiin jonkun muun kanssa niin vl-vanhemmat alkoivat karttamaan, puolisoa etenkin, eivätkä esim.lainanneet rahaa. Ei niinkään sisarukset, mutta vanhemmat eivät tykänneet yhtään. Sitten muut jututtivat ja sanoivat esim. Lapsista jtn . Se saattoi olla ahdistavaa.
Minusta semmoinen "peli"on ollut varsin lapsellista, ei voinut rahaa lainata. Pah. Mutta, ymmärtäähän sen. Televisio oli toinen ongelma monesti sitten perheessä.
Jehovan todistajilla ollut myös karttamisia. Joku kirjoitti, Ruoho, että häntä alettiin karttamaan muiden taholta kun jtn kirjoitti ja meni niin monella että suku ei ollut yhteydessä tai suvun jäsen , mikäli erosi liikkeestä.
Onkai se nyt vähän lapsellista karttaa, jos esim. Joku käskee kylään hienoon kesämökkiin ja tarjoaisi yhden oluen ...niin kun pitää karttaa, ajaa kesämökin ohi...ymmärtäähän tuon ,jos on kovasti uskossa, mutta ehkä jotkin uskomukset ovat vertauskuviakin.
Ja voi olla, että jotkut karttavat siksikin kun kesämökki oli hintava . Eihän siinäkään pitäisi mitään syytä kullä olla, raha kun ei onnea tuo.
Mutta jos jotkut sitten karttaa, uskon nimissä, koska kallis kesämökki aiheuttaa kateutta ja sitä ei voi sallia..
Sanovat kateellisiksi niitä, jotka eivät sitä ole,
tämä on ylpeyden synti!
Raamatun Jumala se vasta sadisti-narsistikyttääjä onkin, sillä hänhän kuulemma valvoo alati jokaista lammastaan ja uhkaa kiduttaa ikuisesti niitä, jotka eivät lakkaamatta palvo ja ylistä häntä.
Jaa jaa, jassoja. Raamattu tietääkseni sanoo, että Jumala on Rakkaus. Kuinka voisi olla ikuinen Helvetti? Ei millään pahalla, mutta Raamattu on tuolta osin ehkä hiukan ristiriitainen. Siellä on ristiriitaa muutenkin. Mikäli tutkii esim Johanneksen ilmestystä(apokalypsi), se on vaikeasti ymmärrettävä, jopa papistolle.
Helvetti on peruja sanasta gehenna muistaakseni. Gehenna oli sen aikainen kaatopaikka, jossa poltettiin kaikkea. Siellä , missä mato ei kuole, eikä tuli sammu, gehenna.
Gehenna on alun perin Jerusalemin lounaispuolella sijaitseva Hinnomin laakso, joka Vanhassa testamentissa mainitaan synkkänä historian paikkana. Ajan myötä nimi muuttui uskonnollisessa perinteessä vertauskuvaksi kadotukselle ja helvetille. [1, 2, 3, 4, 5]
Raamattua ei voi ymmärtää ilman Pyhää Henkeä!
ei voikkaan joa siellä lukee että anna nälkäiselke leipää ja lestatiolaiset antaa sille käärmeen he ovat varmasti erehtyneet koska raamattu sanoo niin
kyllähän käärmewn antaminen lähimmöiselle kuuluu ihan joka päiväiseen elämään
kyklä lestatiolainen antaa kalan