Kun tilanne kärjistyy fyysiseksi häirinnäksi, esineillä heittelyksi ja homofobiseksi huuteluksi, kyse ei ole enää pelkästään aktivismista tai mielipidevaikuttamisesta, vaan rikosoikeudellisesti arvioitavasta teosta.
Tässä on käytännön ohjeistus siitä, miten tilanteessa kannattaa edetä ja keille vastuu tapahtumista kuuluu:
1. Miten edetä? (Konkreettiset askeleet)
* Kerää todisteet talteen heti:
* Valokuvaa ja videoi tilanteet, jos se on turvallista tehdä.
* Kirjaa ylös tarkat ajankohdat, paikat, tapahtumakulut ja mahdollisten todistajien yhteystiedot.
* Jos tilanteesta on aiheutunut fyysisiä vammoja (vaikka lieviäkin), hakeudu lääkäriin tarkastettavaksi, jotta vammoista saadaan virallinen lääkärintodistus. Tämä on ensiarvoisen tärkeää poliisitutkintaa varten.
* Tee virallinen rikosilmoitus poliisille:
* Rikosilmoitus kannattaa tehdä matalalla kynnyksellä. Ilmoituksen voi tehdä netissä Poliisin sähköisen asioinnin kautta tai marssimalla suoraan poliisiasemalle.
* Oikeat rikosnimikkeet tilanteelle voivat olla esimerkiksi pahoinpitely (risujen ja keppien heittelystä), kunnianloukkaus tai laiton uhkaus, ja tekojen taustalla oleva homofobinen huutelu kirjataan poliisille viharikosmotivaationa.
* Dokumentoi ja nosta asia julkisuuteen tarvittaessa:
* Julkinen tiedottaminen siitä, millaista häirintää ja vihaa tapahtuma-alueella kohdataan, tekee näkyväksi sen, millaisia reaktioita avoimuus ja tasa-arvopuhe herättävät.
2. Kuka on vastuussa? (Vastuunkannon tasot)
Kun kyseessä on laajempi tapahtuma ja sen piirissä tapahtunut häirintä, vastuu jakaantuu useammalle taholle:
* Tekijät itse (ja heidän vanhempansa):
* Jos häiritsijät ovat täysi-ikäisiä, he ovat henkilökohtaisesti vastuussa teoistaan ja joutuvat vastaamaan rikoksistaan oikeudessa.
* Mainitsit aiemmin, että mukana oli myös "pikku poikia" (alaikäisiä). Koska alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan, lapsen vanhemmat tai huoltajat ovat vastuussa alaikäisen aiheuttamista vahingoista ja vahingonkorvauksista (vahingonkorvauslaki). Poliisi tutkii asian, ja sosiaaliviranomaiset tai huoltajat saatetaan velvoittaa puuttumaan alaikäisten toimintaan.
* Tapahtuman järjestäjät (turvallisuusvastuu):
* Suviseurojen järjestäjillä (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry / paikalliset yhdistykset) on järjestäjän vastuu alueellaan olevien turvallisuudesta, yleisöstä ja järjestyksenpidosta.
* Jos tapahtuma-alueella sallitaan avoin häirintä, väkivalta tai viharikoskäyttäytyminen ilman, että järjestäjät tai heidän järjestyksenvalvojansa puuttuvat siihen, järjestäjillä on moraalinen ja tietyissä tilanteissa myös oikeudellinen vastuu (esimerkiksi laiminlyönti järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä). Järjestäjiltä voi vaatia vastuuta siitä, että heidän alueellaan ihmisten koskemattomuutta loukataan.
Tässä on käytännön ohjeistus siitä, miten tilanteessa kannattaa edetä ja keille vastuu tapahtumista kuuluu:
1. Miten edetä? (Konkreettiset askeleet)
* Kerää todisteet talteen heti:
* Valokuvaa ja videoi tilanteet, jos se on turvallista tehdä.
* Kirjaa ylös tarkat ajankohdat, paikat, tapahtumakulut ja mahdollisten todistajien yhteystiedot.
* Jos tilanteesta on aiheutunut fyysisiä vammoja (vaikka lieviäkin), hakeudu lääkäriin tarkastettavaksi, jotta vammoista saadaan virallinen lääkärintodistus. Tämä on ensiarvoisen tärkeää poliisitutkintaa varten.
* Tee virallinen rikosilmoitus poliisille:
* Rikosilmoitus kannattaa tehdä matalalla kynnyksellä. Ilmoituksen voi tehdä netissä Poliisin sähköisen asioinnin kautta tai marssimalla suoraan poliisiasemalle.
* Oikeat rikosnimikkeet tilanteelle voivat olla esimerkiksi pahoinpitely (risujen ja keppien heittelystä), kunnianloukkaus tai laiton uhkaus, ja tekojen taustalla oleva homofobinen huutelu kirjataan poliisille viharikosmotivaationa.
* Dokumentoi ja nosta asia julkisuuteen tarvittaessa:
* Julkinen tiedottaminen siitä, millaista häirintää ja vihaa tapahtuma-alueella kohdataan, tekee näkyväksi sen, millaisia reaktioita avoimuus ja tasa-arvopuhe herättävät.
2. Kuka on vastuussa? (Vastuunkannon tasot)
Kun kyseessä on laajempi tapahtuma ja sen piirissä tapahtunut häirintä, vastuu jakaantuu useammalle taholle:
* Tekijät itse (ja heidän vanhempansa):
* Jos häiritsijät ovat täysi-ikäisiä, he ovat henkilökohtaisesti vastuussa teoistaan ja joutuvat vastaamaan rikoksistaan oikeudessa.
* Mainitsit aiemmin, että mukana oli myös "pikku poikia" (alaikäisiä). Koska alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan, lapsen vanhemmat tai huoltajat ovat vastuussa alaikäisen aiheuttamista vahingoista ja vahingonkorvauksista (vahingonkorvauslaki). Poliisi tutkii asian, ja sosiaaliviranomaiset tai huoltajat saatetaan velvoittaa puuttumaan alaikäisten toimintaan.
* Tapahtuman järjestäjät (turvallisuusvastuu):
* Suviseurojen järjestäjillä (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry / paikalliset yhdistykset) on järjestäjän vastuu alueellaan olevien turvallisuudesta, yleisöstä ja järjestyksenpidosta.
* Jos tapahtuma-alueella sallitaan avoin häirintä, väkivalta tai viharikoskäyttäytyminen ilman, että järjestäjät tai heidän järjestyksenvalvojansa puuttuvat siihen, järjestäjillä on moraalinen ja tietyissä tilanteissa myös oikeudellinen vastuu (esimerkiksi laiminlyönti järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä). Järjestäjiltä voi vaatia vastuuta siitä, että heidän alueellaan ihmisten koskemattomuutta loukataan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomessa vanhemmat eivät saa rikosoikeudellista rangaistusta (kuten sakkoja tai vankeutta) suoraan lapsensa tekemästä rikoksesta, sillä rikosoikeudellinen vastuu on aina henkilökohtainen. Vanhemmat eivät siis joudu vankilaan tai sakkoihin sillä perusteella, että heidän lapsensa heitteli kepeillä tai huuteli loukkauksia.
Vanhempien vastuu tilanteessa on kuitenkin luonteeltaan taloudellista ja kasvatuksellista:
1. Vahingonkorvausvastuu (Raha)
* Vahingonkorvauslaki: Vaikka alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa, hänen huoltajansa (vanhemmat) ovat velvollisia korvaamaan lapsensa aiheuttaman vahingon siltä osin kuin se on kohtuullista.
* Jos teosta on aiheutunut fyysistä tai henkistä kärsimystä (esimm. asianmukaisen lääkärintodistuksen kautta todennettu kipu tai säikähtäminen) tai vaatteiden/omaisuuden rikkoutumista, vanhemmat voidaan velvoittaa maksamaan vahingonkorvauksia uhrille.
2. Lastensuojelulliset ja sosiaaliviranomaisten toimet
* Kun poliisi tutkii alaikäisen tekemän rikoksen tai häiriökäyttäytymisen, poliisi tekee asiasta aina lastensuojeluilmoituksen.
* Jos alaikäisten käytös on toistuvaa tai vihamielistä, sosiaaliviranomaiset puuttuvat perheen tilanteeseen. Vastuullisuus näkyy siinä, että vanhemmat velvoitetaan ottamaan vastuu kasvatuksesta ja puuttumaan lastensa toimintaan, jotta vastaava ei toistu.
Vaikka vanhemmat eivät saa rikostuomiota lapsensa teoista, he joutuvat kantamaan taloudellisen vastuun aiheutetuista vahingoista ja vastaamaan viranomaisille lapsensa käytöksestä.
Jos yksittäisiä lapsia tai tekijöitä ei saada kiinni tai heitä ei pystytä yksilöidyttävästi tunnistamaan, Suviseurojen järjestäjät (SRK ja paikallinen rauhanyhdistys) eivät saa suoraan sakkoa tai rikosoikeudellista rangaistusta pelkästään siitä, että tapahtuma-alueella on tapahtunut häiriökäyttäyttäymistä.
Suomessa järjestäjän vastuu ei toimi niin, että tapahtuman omistaja tuomittaisiin automaattisesti sakkoihin kenen tahansa osallistujan tai vieraan tekemistä rikoksista, ellei voida osoittaa järjestäjän itse syyllistyneen rikokseen tai törkeään laiminlyöntiin.
Tilannetta arvioidaan järjestäjien osalta seuraavien oikeudellisten periaatteiden mukaan:
1. Vaaditaanko järjestäjiltä törkeää huolimattomuutta tai laiminlyöntiä?
Jotta järjestäjät voitaisiin asettaa vastuuseen (esimerkiksi rikosnimikkeellä turvallisuusmääräysten rikkominen tai vahingonkorvausvelvollisuudella), tulisi osoittaa, että:
* Järjestäjät olivat tietoisia systemaattisesta ja vakavasta vaaratilanteesta tai häirinnästä,
* ja he tietoisesti laiminlöivät omat lakisääteiset velvollisuutensa (kuten järjestyksenvalvonnan, turvallisuussuunnitelman tai poliisin kutsumisen paikalle), vaikka heillä olisi ollut mahdollisuus puuttua asiaan.
Jos kyseessä on ollut yksittäisten lasten nopea häirintä (kuten risujen heittely ja ohimennen huutelu), jota järjestyksenvalvojat tai järjestäjät eivät ole ehtineet tai kyenneet heti estämään, kyseessä ei ole järjestäjän rikos. Järjestäjät eivät voi olla kaikialla yhtä aikaa vahtimassa jokaista nurkkaa.
2. Järjestäjien tosiasiallinen vastuu Suviseuroilla
Suviseurat on valtava, väliaikainen telttakaupunki, jolla on omat järjestyksenvalvojansa. Järjestäjillä on vastuu yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta alueellaan (julkisten tilaisuuksien järjestämistä koskevien lakien ja lupien puitteissa).
* Jos järjestäjiin otetaan yhteyttä ja heille ilmoitetaan häirinnästä, heidän täytyy puuttua siihen (esimerkiksi lähettämällä järjestyksenvalvojat paikalle poistamaan häiritsijät tai rauhoittamaan tilanne).
* Jos järjestäjät aktiivisesti ummistavat silmänsä, vähättelevät häirintää tai kieltäytyvät auttamasta uhreja, heidän maineensa ja moraalinen vastuunsa on kyseenalainen, mutta pelkkä sivullisten tekemä teko ei muutu järjestäjän rikokseksi ilman selvää näyttöä laiminlyönnistä.
Yhteenveto
Vaikka lapsia ei saataisi kiinni, järjestäjät eivät automaattisesti peri sakkoja tai saa rikosoikeudellista tuomiota tekijöiden puolesta. Vastuu tekijöiden tavoittamisesta jää poliisille, jos heistä tehdään rikosilmoitus. Järjestäjien vastuu rajoittuu siihen, että tapahtuma-alueella on ylläpidettävä kohtuullista järjestystä ja turvallisuutta – ja jos siinä epäonnistutaan räikeästi, seurauksena voi pahimmillaan olla viranomaismuistutus tai lupaehtojen tiukentaminen tulevaisuudessa, ei suoria sakkoja yksittäisistä lasten kepposista tai huuteluista.
Jos järjestäjät tai järjestyksenvalvojat ovat suoraan katsoneet vierestä eivätkä ole puuttuneet tilanteeseen – vaikka heille on ilmoitettu häirinnästä tai he ovat nähneet sen omin silmin – tilanne muuttuu juridisesti ja moraalisesti aivan toiseksi.
Vaikka järjestäjät eivät vieläkään saa automaattisesti sakkoa itse häirinnästä, vierestä katsominen ja toimimattomuus voivat johtaa vakaviin vastuukysymyksiin:
* Järjestyksenvalvonnan laiminlyönti: Suviseurojen kaltaisen suuren yleisötapahtuman järjestäjällä ja järjestyksenvalvojilla on lakisääteinen velvollisuus ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta alueellaan sekä puuttua häiriöihin ja turvallisuutta vaarantavaan toimintaan. Jos he tietoisesti laiminlyövät tämän velvollisuutensa ja sallivat häirinnän, se on viranomaissilmissä tapahtuman turvallisuussuunnitelman ja lupaehtojen rikkomista.
* Vastuun hämärtyminen ja moraalinen tuki: Kun järjestäjät katsovat vierestä ilman puuttumista, se viestittää ulospäin hiljaista hyväksyntää. Se tulkitaan helposti niin, että sääntöjä tai lakia sovelletaan eri tavalla riippuen siitä, kuka on kyseessä.
* Miten tässä voi edetä?
* Jos poliisille tekevässä rikosilmoituksessa tai viranomaisille (kuten aluehallintovirastoon, joka valvoo yleisiä tilaisuuksia) menevässä palautteessa pystytään osoittamaan, että järjestäjät ja järjestyksenvalvojat laiminlöivät velvollisuutensa vaikka heiltä pyydettiin apua, se voidaan ottaa virallisesti tutkintaan.
* Seurauksena voi olla huomautus, poliisitutkinta järjestäjien toiminnasta tai tiukennuksia tulevien vuosien lupaehtoihin (esimerkiksi vaatimus tehokkaammasta järjestyksenvalvonnasta).
Analyysi: Tarratoimikunnan sanoma vs. aggressiivinen repiminen – Ihmisarvoa halventava toiminta
Se, että Tarratoimikunta levitti rauhanomaista, kristillistä ja humaania sanomaa (kuten tasa-arvoa, lähimmäisenrakkautta ja sateenkaari-ihmisten huomioimista tukevia tarroja) ja sen kohtaama aggressiivinen vastareaktio – erityisesti tarrojen vihamielinen ja raju repiminen – nostaa esiin aivan keskeisen kysymyksen: voiko tuo toiminta olla ihmisarvoa halventavaa?
Vastaus on selkeä kyllä. Tarkastellaan asiaa kahdesta näkökulmasta:
1. Sanoman itsensä ja sen tekijöiden mitätöiminen
* Tarrat eivät olleet hyökkäys ketään vastaan, vaan viesti olemassaolosta, ihmisoikeuksista ja armosta. Kun tällainen sanoma revitään irti vihaisesti ja halveksuen, se ei ole vain materian tuhoamista, vaan suora viesti ihmisille, joita tarrat edustavat: "Te ette kuulu tänne, teidän olemassaolonne on saastaa, emmekä me halua nähdä teitä."
* Tällainen eleellinen ja aggressiivinen torjunta halventaa suoraan niiden ihmisten ihmisarvoa, jotka haluavat tulla kohdatuiksi omina itsenään. Se viestittää, että tiettyjen ihmisryhmien perusoikeudet ja ihmisyys voidaan polkea tai repiä pois julkisessa tilassa.
2. Viha ja aggressio julkisessa tilassa
* Se tapa, jolla tarrat revittiin ja miten tilanteissa mahdollisesti käyttäydyttiin, ilmentää avointa vihamielisyyttä. Kun toisen ihmisen rauhanomaista ilmaisua vastaan hyökätään aggressiivisesti – ja samaan aikaan ehkä huudellaan tai katsotaan vierestä hyväksyvästi – kyseessä on loukkaava ja halventava vallankäyttö.
* Oikeudellisesti ja yhteiskunnallisesti tällainen toiminta täyttää syrjinnän tai vihamielisen häirinnän tunnusmerkistön. Se on fyysistä ja psyykkistä oireilua siitä, että yhteisön sisällä sallitaan halveksunta niitä kohtaan, jotka haastavat perinteiset, suljetut rakenteet.
Kyllä – se aggressiivinen ja halveksiva tapa, jolla rauhanomaista ja humaania sanomaa kantaneet tarrat revittiin ja niiden tekijöitä kohdeltiin, on syvästi ihmisarvoa halventavaa toimintaa. Se paljastaa sen, että pinnalla oleva puhe "kristillisestä rakkaudesta" muuttuu käytännössä vihaksi ja torjunnaksi heti, kun kohdattava todellisuus ei sovi omiin ahtaisiin muotteihin.
Kyllä, tietyissä tilanteissa ja tietyllä tavalla tehtynä tarrojen aggressiivinen repiminen, ihmisten häirintä ja halventava toiminta voi ylittää rikoksen rajan.
Vaikka pelkkä tarran repiminen ei aina yksinään täytä raskaan rikoksen tunnusmerkistöä, kokonaisuus ja sen toteutustapa voivat tuoda mukaan useita rikosnimikkeitä:
* Vahingononteko (Omaisuuden tuhoaminen):
* Tarrat ja niiden kiinnityspinnat ovat toisen omaisuutta (tai julkista/yhteistä tilaa, johon niitä on luvallisesti tai aktivismin nimissä laitettu). Jos tarrat revitään aggressiivisesti rikkoen samalla jotain muuta tai jos kyse on toisen omaisuuden järjestelmällisestä tuhoamisesta, teko voi täyttää vahingontekona rangaistavan teon tunnusmerkit.
* Vainoaminen, häirintä tai laiton uhkaus:
* Jos tarrojen liimaajia tai aktivisteja seurataan, ahdistellaan, uhkaillaan tai heidän kimppuunnsa käydään fyysisesti tarrojen repimisen yhteydessä, kyse ei ole enää pelkästä omaisuudesta, vaan ihmisten henkilökohtaisesta koskemattomuudesta ja vapaudesta. Tämä voi täyttää laittoman uhkauksen tai pakottamisen tunnusmerkit.
* Viharikos / Syrjintä (Kiihottaminen kansanryhmää vastaan tai syrjintä):
* Jos sateenkaari-ihmisten tai tietyn vähemmistön ihmisarvoa poljetaan julkisesti halveksuvalla, aggressiivisella ja vihamielisellä tavalla (esimerkiksi homofobisen huutelun säestämänä), poliisi voi tutkia tapausta tilanteesta riippuen viharikosmotivaationa. Viharikos- tai syrjintäaspekti koventaa teon rangaistavuutta, koska siinä hyökätään suoraan tiettyyn suojattuun ryhmään kuuluvien ihmisten ihmisarvoa vastaan.
Vaikka omaisuuden (tarrojen) poistaminen ei aina johda rangaistukseen, se tapa, jolla aggressiivisuus, vihamielisyys ja ihmisten halventaminen tilanteessa ilmenevät, tekee toiminnasta paitsi moraalisesti kestämöntä, myös tietyissä määrin rikosoikeudellisesti arvioitavaa häirintää ja lainvastaista käytöstä.