Jos tämä onkin ikävöintisi kohteen viimeinen ilta?

Olisi aivan kamalaa ja sanomatta irl on kaikki kuin myös tekemättä.
Ja nyt itkettää,, ttu.

Lopeta itsemurhajutuilla ihmisten kiusaaminen heti paikalla mies !
Tuo ei ole terve reaktioiden testauskysymys .
Mene hakemaan apua masennukseen jo !

Olisin tietysti tosi surullinen. Edes hautajaisiin en voisi mennä tunkeilemaan. Siellä olisivat ne, joille suruun on oikeutus. Mutta minua lohduttaisi se, että ainakin yritin aloitetta, parikin kertaa. Ehkä oli tarkoitettu sitten niin, ettei meillä ollut mitään enempää.
Nainen

Jos tää ilta ois ollut meidän viimeinen. Oisin kiitollinen kaikesta mitä sain hänen kanssa kokea. Olisin iloinen, että olen kertonut tunteistani. Olisin kiitollinen jokaisesta oivalluksesta ja hyvästä keskustelusta. Olisin on ehkä väärä sana sillä olen jo nyt.

En ole ikävöinyt ketään muutamaan vuoteen!

Olisihan se musertavaa.Paljon katumusta sekä itsesyytöksiä. Paljon jäisi sanomatta ja tekemättä. Kuitenki tietää et aina se on mahdollista että niin käy ja kaikki jää tähän.

Jos hän menehtyisi yllättäen, kokisin jossain määrin syyllisyyttä ja tietenkin olisin erittäin surullinen. Olo olisi varmaan hyvin tyhjä. Koska siitä lähtien, kun tavattiin ensimmäisen kerran, hän on kulkenut mukanani ajatuksissa enemmän ja vähemmän.

Kunhan ei ole ylipainoinen! 🙋🏼‍♂️

Olisin entistä surullisempi ja olen sitä jo nyt. Jää asiat mysteeriksi kun ei koskaan oikein selvinnyt mitä se kokemus oli

Ainakin olen mielenkiintoni/ tunteeni ilmaissut että siten ei ole mitään katumusta 🧏🏼‍♀️

Ketään ei voi pakottaa tykkäämään tmv.
Tottakai kuitenkin olisi tosi surullista.

Pyytäisin tyttäreltä luvan saada jättää jäähyväiset. Tätä en kuitenkaan tule tekemään. Minä horsmaa kasvan aiemmin. Kaikkea hyvää teille!

joo sanoisin, että "hei jos ei siellä ylhäällä Jumala rakastakaan sua, niin... tiedäthän, mutta kaikkihan susta tykkää, tässä ois kuitenkin yks lisää"

Kuolema on tietysti surullista siksi kun toista ei enää koskaan näe näissä puitteissa. Itse en ole hirveän kiintynyt tähän elämään. Odotan aika paljon seuraavaa. Tämä elämä on jotenkin haavoittanut sisintäni niin, että odotan sitä kun sisäinen tuskani on poissa ja saan olla taivaassa. Enkä ole edes vanha vaan melko nuori (toistaiseksi). Mieheltä sivusta.

Tippa tuli linssiin tuosta aloituksesta. Olisi todella surullinen juttu, itkisin silmät päästäni. Eikä edes tunneta kovin hyvin. Kummallista.

Joskus miettinyt, että en voi nytkään tietää, onko hän yhä elävien kirjoissa. Todennäköisesti, mutta ei minulla ole siitä mitään tietoa.

Ei se suotta ole kaivattu

Turha syyllistää ja harmittaisihan se. Tässä on nyt mysteeriä selvitettävänä muutenkin.
Miksi ihmiset eivät puhu?

https://youtu.be/HKlHxmGO10g?

jäi vetämättä kunnolla turpaan sen olisin halunnu tehdä

kiitolline vanhoist hyvist hetkist :) ja pahoittelut et muutuin uuden rasian myöntä ihmisenä semmoseks etten tarvii yhtään ketään elämääni :) en jaksa edes kaveerata enää täs elämäs et heitän kaikki menee

mun elämä vietiin mut teil muil jatkuu

Siinäpä kysymyksiä.
Entinen aika ei palata voi. Ei surra saa mennyttä aikaa. Valvokaa, koska ette voi tietää miloin herranne tulee, nuoruuteenkaan voi luottaa.
Katkeruus on syyllisyyden tunnustamista, on tullut kaidaltatieltä poikettua.

Tuo yksi kommentti ei ollut minulta, vaikka voisit ehkä luulla, jos luet näitä täällä. Tuskallista olisi, liian suuri suru.
-naiselta miehelle

Ajasta ikuisuuteen, tuulen biemää..mitä näitä nyt on..

Jäi yhtymättä. Olis ollu huomenna tarkotus lasta alulle laitella.

En pystyisi elämään itseni kanssa.