Kiinnostaisi tietää, että onko mahdollista, että yliopistolla pystyisi luomaan vakavamielisiä suhteita muihin ihmisiin eikä opiskelu olisi pelkkää teinix-pellejen lapsellisia juttuja kuuntelemista.
Olen jo hieman päälle parikymppinen enkä ole oikeastaan ikinä viihtynyt omanikäisteni tai vielä nuorempien seurassa, joten 18-vuotiaiden seura voi olla aikamoinen järkytys.
Juominen, bileet ja irtosuhteet eivät kiinnosta, mutta muuta opiskelu"kavereiden" kanssa tuskin voi tehdä.
Olen jo hieman päälle parikymppinen enkä ole oikeastaan ikinä viihtynyt omanikäisteni tai vielä nuorempien seurassa, joten 18-vuotiaiden seura voi olla aikamoinen järkytys.
Juominen, bileet ja irtosuhteet eivät kiinnosta, mutta muuta opiskelu"kavereiden" kanssa tuskin voi tehdä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Asenteesi on jo valmiiksi niin negatiivinen, ettei mitään ole tehtävissä.
Kyllä meitä on moneen junaan. Itse en edelleenkään aio alkaa käydä bilettämässä, kun en ole 26-vuoden ikääni mennessä vielä kertaakaan baarissa käynyt.
En käytä alkoholiakaan ikinä humaltumistarkoituksessa, vaikka absolutisti en olekaan.
Ajattelin olla opiskeluorientoitunut, joten opiskelu ensin ja sen jälkeen murehdin vasta ihmissuhteita. Pidän koulun ja oikean elämän erillään, kuten olen tehnyt aikaisemminkin. Koulussa voi tulla sattumalta joku hyvä kaveri, jonka kanssa vapaa-aikanaankin voi viihtyä.
En itse ole (vielä) yliopisto-opiskelija, mutta sen verran voin neuvoa, että ensin kannattaa suhteellisen aktiivisesti pyrkiä eroon noista ennakkoluuloista.
Kaikki yliopisto-opiskelijat eivät ole samanlaisia, vaikka keskimäärin porukka varmaan onkin suhteellisen vakavasti opiskeluun suhtautuvaa. Yliopistoihin hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat opiskella, ei kukaan sinne pelkkien bileiden takia jaksa itseään sisään lukea.
Sitäpaitsi 18-vuuotias yliopisto-opiskelija on harvinaisuus, varsinkin suositummilla aloilla. Harva pääsee sisään ensimmäisellä yrittämällä. Esimerkiksi valtiotieteellisessä tiedekunnassa (HY) sisään hyväksyttyjen uusien opiskelijoiden keski-ikä on muistaakseni 21 vuotta.
Muista myös, että ikä ei kerro ihmisestä kaikkea. Itse olen 19-vuotias, vakituisessa työsuhteessa arvostetussa yrityksessä ja asunut puolitoista vuotta avoliitossa poikaystäväni kanssa, jonka kanssa olen seurustellut jo kolme vuotta. Tunnen monia päälle parikymppisiä, jotka käyvät ulkona ja "rällästävät" paljon minua enemmän. En tarkoita, että tämän vuoksi kokisin olevani jotenkin muita parempi tai kypsempi, tarkoitukseni on vain osoittaa, että meitä on moneen junaan, eivätkä kapeakatseiset ennakkoluulot ainakaan edesauta muihin ihmisiin tutustumista.
Onnea kuitenkin opiskeluihin, toivottavasti saat uusia kokemuksia ja tutustut erilaisiin ihmisiin :)
Minä pääsin yliopistolle ensimmäisellä yrittämällä ja ainakin omalta osaltani voin sen verran vastata, että parhaiten pärjäät kunhan et yritä esittää mitään teiniä jos et sitä kerran ole. Ja ainakin itse olen käsittänyt, että meitä on todella moneen lähtöön. Itsekin taidan henkiseltä iältäni olla jo aika vanha, en biletä eikä muutkaan "teinihuvit" oikein sytytä. Ja minulla on paljon kaltaisiani ystäviä/kavereita, eli eiköhän niitä siellä yliopistollakin ole!
Mulla taas on ollu ihan toisenlaiset käsitykset yliopistosta ja opiskelijoista siellä.kundit nörttejä yms.pyrin kyl ens keväänä itsekki sisään(helsinkiin),jos vaikka pääsis.Kiva vaan jos löytyy niitä rennompiaki tyyppejä eikä vaan nörttejä:)
En sanokkaan mitään, sinulla tulisi vain paha mieli.
Jospa nyt ensiksi yrittäisit päästä eroon noista ennakkoluuloista ja negatiivisesta asenteesta. Ei se 18-vuotias ja "jo hieman päälle parikymppinen" välttämättä eroa mitenkään merkittävästi toisistaan. Ikähän ei kerro välttämättä mitään.
Ja tosiaan, meitä on moneen junaan, eiköhän kaikki löydetä se omamme ja suvaita kuitenkin samalla ne muutkin junat!
amiksen porukoihin (siis ammattikorkeakoulun) verrattuna yliopisto-opiskelijat ova fiklsuja ja vilmaattisia, ainakin mitä minä olen huomannut omattuani kokemusta molemmista.
Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
On _JO_ hieman päälle parikymppinen. vou. Olet varmasti tulevassa opinahjossasi vanhimpia.
Törmäät harvoin yliopistossa alle 20 vuotiaaseen.
Kuten sanottua, että todellakaan olen vanhimmasta päästä, mutta varmasti ahdasmielisimmästä päästä. On se kumma ellei sen verran löyty sosiaalisuutta ettei voi muita samanikäisiä tavata. Ja "irtosuhteet eivät kiinnosta, mutta muuta opiskelu"kavereiden" kanssa tuskin voi tehdä". Hääää? Miten vaan. Jostakin teitä sikiää. Kunnon faking originelli.
Kerronpa varmuudella miten sinulle tulee käymään opiskeluissasi ellet hankkiudu ahtaista paskanjauhantaluuloistasi eroon. Istut ruokalassa reunapöydässä yksin leuka vitun pystyssä ja katselet muita "jo hieman yli kaksikymppisiä" jotka porukoissa syövät ja juovat ja nauravat ja puhuvat "irtosuhteista". Välillä he vilkaisevat sinuun päin, mutta muista että vilkaisuun on kaksi syytä: joko he säälivät sinua, kun skippasit kaikki tutustumistapahtumat "juomisen, bileiden ja irtosuhteiden" pelossa, ja nyt et enää uskalla tutustua keneenkään - tai he miettivät, mistä sulle saataisiin edes yksittäinen kaveri että et katselisi muita alaspäin ja et näyttäis niin vitun levottomalta tuhkimolta siellä nurkkapöydässä.
Korkeintaan tulet löytämään yksittäisen kaverin, jonka kanssa viikottain katsotte hiljaiset sillat ja ruokalassa katsotte nauravia "jo hieman päälle parikymppisiä" seurustelemassa keskenään ja tuumaatte yhdessä, kuinka tyhmiä ja sivistymättömiä houkkia kaikki ovat. Faking blaa.
En tuomitse enkä halveksi enkä siunaa. Enkä millään asteella ole sitä mieltä, että ihmiset jotka viihtyvät yksin ovat muita huonompia, mutta jos yksinolo johtuu tuollaisesta asenteesta... jotain tolkkua. Onneksi meillä kaikilla on mahollisuus olla itsemme ja mahollisuus muuttua. Toki saat olla sellainen kuin itse haluat. Kerroin vain visioni tulevasta opiskeluajastasi ellet muuta asennettasi.
tv. "jo hieman päälle parikymppinen teinix-pelle"
ps. hiljaiset sillat on hyvä elävä kuva.
"Korkeintaan tulet löytämään yksittäisen kaverin"
Mitä vikaa on siinä, että hankkii vain yhden yksittäisen kaverin?
Minä mm. en ole koskaan juuri viihtynyt pinnallisten isojen porukoiden kanssa, vaan yksi tai kaksi luottoihmistä ovat minun juttuni. Ja tosiaan voin minä isossa porukassa jossain istua nauramassa, mutta se porukka ei kyllä puhu sellaisista asioista, jotka eivät minua kiinnosta. Miksi hakeutua sellaiseen. Ja ihan kaikki eivät kyllä taatusti juttele mistään irtosuhteista, biletyksestä yms. Jokainen toivottavasti juttelee omaan elämäntilanteeseen liittyvistä asioista ja kiinnostuksenkohteista. Minua ei irtosuhteet 7 vuotta naimisissa olleena ja pienen lapsen äitinä vois vähempää kiinnostaa. Mutta mä en olekaan teinixpelle, vaan varmaan joidenkin mielestä joku senioripelle, vaikken 26-vuotta vanhempi vielä olekaan.
Kirjoituksessasi oli kyllä sen verran ideaa, että kamalalla ennakkoluuloisuudella varustettuna ei taatusti ole ihan parhaat lähtökohdat tutustua kehenkään. Kuka tahtoisi tutustua sellaiseen, joka pitää muita valmiiksi jonain pellenä.
En todellakaan tarkoita, että yhdessä kaverissa on mitään vikaa. _Todellisia_ luottokavereitahan ihmisillä on usein vain muutama. Itselläni on vain yksi.
Mutta ei se tarkoita sitä, että enemmän kuin parista ihmisestä koostuva joukko puhuisi pelkästään pinnallisista asioista. Jos näin päättelee ennen yritystäkään tutustua (kuten ensimmäinen henkilö antaa kirjoituksessaan ymmärtää aika suoralla esimerkillään "bileet, juominen ja irtosuhteet"), voi mielestäni tilannetta kutsua jo asennevammaksi, josta todellakin kannattaa hankkiutua eroon tai elämä maistuu puulta.
En edes ymmärrä kuinka tuollaiseen yleistykseen on ajautunut.
Saatte vapaasti olla eri mieltä.
(Ja pahoittelen ensimmäisessä kirjoituksessani olleita kirjoituserheitä, ensimmäisen pidemmän kappaleen alussa "kuten sanottua, että todellakaan olen..." . Jokainen varmaan tajuaa mitä siinä pitäisi lukea.)
p-p?
p-p?
sittenkään... huokaus. Luulin tunnistavani sinut kirjoitustyylistä. Väärin. Käsitys.
Helsingin yliopistossa (esimerkiksi) on 30 000 ihmistä. Uskaltaisin väittää, että siellä on ainakin kahta eri ihmistyyppiä :)
kyllä tosiaan yo:lla sakkia löytyy ihan joka makuun, on nörttiä jotka lukee ihan hirmuna eikä koskaan käy yksissäkään bileissä ja sitten täysiä vastakohta-bilehirmuja jotka jaksaa illasta toiseen drinkuttaa ja käy koululla oikeestaan vaan tenteissä keräämässä hylätyt..
ja sitten on onneksi siltä väliltä sitä sakkia ihan kaikenlaista. eli kyllä se ihan on itsestä kiinni millaseen sakkiin lyöttäytyy ja tuleeko siitä non-opiskeluajasta kivaa vai ei.