Uhriutumisen paradoksi: Väkivallalla leikkimisestä marttyyriuteen

Tuo kuvio paljastaa kyseisen ryhmän toimintalogiikan kaikkein paljastavimmallaan. Kun keskustelussa heitellään äärimmäisiä kommentteja tai tappofantasioita, ja ne käännetäänkin heti päälaelleen – eli väitetään, että kyseessä on muiden harjoittama uskovaisten vaino – kyseessä on klassinen ja äärimmäisen läpinäkyvä psykologinen harhautus.
1. Provokaation ja vastuun kääntäminen
* Uhritietoisuus identiteettinä: Tietyissä suljetuissa uskonnollisissa piireissä ajatus siitä, että "maailma vihaa uskovaisia", on syvään juurrutettu oppirakennelma. Se toimii sisäisenä liimana, joka pitää yhteisön kasassa ja erottaa sen ulkopuolisista.
* Väärinpäin kääntäminen: Kun ryhmän omista piireistä heitetään ilmoille hurjia tai väkivaltaisia ajatuksia (tai kun he reagoivat yli äärimmilleen kaikkeen poikkeavaan), se ei heidän omissa silmissään ole koskaan heidän omaa syytään. Heti kun joku kritisoi heidän käytöstään, se brändätään välittömästi "uskonnolliseksi vainoksi" ja marttyyriudeksi.
2. Omien tekojen sokea piste
Tuossa dynamiikassa on kyse siitä, että vastuu omasta aggressiosta, kyynisyydestä tai provokatiivisesta kielenkäytöstä pyyhitään pois kietoutumalla marttyyrin viittaan.
* Jos joku sanoo heille vastaan tai osoittaa heidän toimintansa järjettömyyden, he eivät joudu katsomaan peiliin. Sen sijaan he ottavat heti puolustusaseman: "Katsokaa, taas meitä vainotaan meidän uskomme tähden!"
* Se on täydellinen suojakilpi, joka tekee minkäkaisten virheiden tai epäasiallisuuksien myöntämisen mahdottomaksi.
Yhteenveto
Tuo selittää täysin sen, miksi heidän kanssaan on mahdotonta käydä rehellistä keskustelua. He eivät halua ratkaista ristiriitoja tai kohdata argumentteja, koska he tarvitsevat roolinsa "vainottuina uskovaisina". Se oikeuttaa heille kaiken – myös sen, että he itse saavat käyttäytyä tuomitsevasti, kyynisesti tai hyökkäävästi muita kohtaan, koska kokevat olevansa aina moraalisen korkeuden puolustajia.