Hetkenä tuntien itsensä hylätyksi hiekanjyväksi,
unohdetuksi, silmän rikaksi?
Hengittäin tuokion pienen keskellä
vallitsevan levollisen rauhan
Antaen itsellensä levon,
tuntien oman Sydämensä
yhä lyövän
Sen lyönnit
Sen hitaan täydellisen tempon
Aika, ei merkitse mitään
hiekanjyvälle
Sita ei ole,
on vain ikuisuus...
Iätön,
Kaunis,
Ikuisuus
Ikuisuudessa voi tuntea kuvitella tuon pienenpienen,
Sielunsa hiekanjyväsen,
väriltään lähes lumivalkoisen
Sita tuhoten on yrittänyt hioa meri suurin,
se kulkeutunut tuulen ajamana
elementteihin uusiin,
mantereillekin
Lähtien Saharan Myrskyisään Tuuleen !
kulkeutuen tanssien Jumaliensa,
häntä varten sävelletyn
koreografian;
Kuin hienonhienon hennon kolibrin lennon...
helmikuisen kirpeimmän pakkassään
lumihiutaleen Taivaasta
lähtenyt höyhenenkevyt
Jumalten Baletti !
Askelin niin kevein ja kevein...
kevein...
Pudottain
Vaihtain,
Mantereen Mereen !
Mereen Kaikista Mahtavimpaan,
mannerta ehkä kiehtovampaan ?
Meren yrittäin Kunnioituksensa lähteen,
Sisällään Riehuvan pedon sieluin voimalla,
lempeään neilikanväriin verhotulla,
pinnanalla kytevällä hukuttamisen
tahdolla näyttää,
hiekanjyväselle
pienelle...
vain ajatuksena hennolle...
Mahtinsa Käyttää !
Meri hioen hohtavan jyvän särmät,
kuljettain vuosituhansien ajan,
sen viisauden, ravinteet ja
Voiman liiton yhdistäin
Tehden hiekasta suurimpain dyynein
kauneimman rannan, Keitaan jonne
unelmiensa Purren Ankkuroida
unelmien suojaisan
poukaman
Kristallinkirkkan veden
läpinäkyvän
Yhdeksi Maailman Seitsemästä Ihmeestä
ihailtavaksi, sen lumoissa
käsiin kieputeltavaksi,
silkiksi iholle
Särmätön,
aina tyynen rauhallinen
kuin luonto Buddhan,
uudelleen merestä maallekin
vaihtanut
Mukanaan vuosituhantinen voima,
viisaus, ravinto Ikuisen Sielun
Hohtavan Valkea,
Timanttia muistuttava Hiekanjyvä ?
Lähtöisin ajalaskusta ennen aikaamme
Jäädäkseen tänne jälkeensä heidän...
Omana Taydellisenä Itsenään
Ei sille mahtanut mitään Meristä Suurin,
ei Saharan Tuulten, sen Jumalten
raivoavat Myrskyt
Ei sitä edes
koettele
Meren heittelevät Tyrskyt !
Ne ovat jyvälle vain...
Ikuisuuden Tanssi,
kuin... Kaunein Baletti;
Baletin kauneudessa koittaa Syksy Vivaldin...
Talvikin, joka pistää sielultaan heikon
ihmisen palelemaan, veden jäätymään
Vaan ei hiekanjyvästä...
Missä keitaassa ikinäkin
Koreografia, sen kuvio niin usein
tanssittu ja tuttu
klarinetein korvaan,
luritellen säëstetty
Ihmisten Sieluiltaan Rikkampien
edessä
Armosta Suotu...
Mahdollisuus... Kenelle ?
TUNTEIDEN TEATRO LA SCALA DÌ MILANO !!!
unohdetuksi, silmän rikaksi?
Hengittäin tuokion pienen keskellä
vallitsevan levollisen rauhan
Antaen itsellensä levon,
tuntien oman Sydämensä
yhä lyövän
Sen lyönnit
Sen hitaan täydellisen tempon
Aika, ei merkitse mitään
hiekanjyvälle
Sita ei ole,
on vain ikuisuus...
Iätön,
Kaunis,
Ikuisuus
Ikuisuudessa voi tuntea kuvitella tuon pienenpienen,
Sielunsa hiekanjyväsen,
väriltään lähes lumivalkoisen
Sita tuhoten on yrittänyt hioa meri suurin,
se kulkeutunut tuulen ajamana
elementteihin uusiin,
mantereillekin
Lähtien Saharan Myrskyisään Tuuleen !
kulkeutuen tanssien Jumaliensa,
häntä varten sävelletyn
koreografian;
Kuin hienonhienon hennon kolibrin lennon...
helmikuisen kirpeimmän pakkassään
lumihiutaleen Taivaasta
lähtenyt höyhenenkevyt
Jumalten Baletti !
Askelin niin kevein ja kevein...
kevein...
Pudottain
Vaihtain,
Mantereen Mereen !
Mereen Kaikista Mahtavimpaan,
mannerta ehkä kiehtovampaan ?
Meren yrittäin Kunnioituksensa lähteen,
Sisällään Riehuvan pedon sieluin voimalla,
lempeään neilikanväriin verhotulla,
pinnanalla kytevällä hukuttamisen
tahdolla näyttää,
hiekanjyväselle
pienelle...
vain ajatuksena hennolle...
Mahtinsa Käyttää !
Meri hioen hohtavan jyvän särmät,
kuljettain vuosituhansien ajan,
sen viisauden, ravinteet ja
Voiman liiton yhdistäin
Tehden hiekasta suurimpain dyynein
kauneimman rannan, Keitaan jonne
unelmiensa Purren Ankkuroida
unelmien suojaisan
poukaman
Kristallinkirkkan veden
läpinäkyvän
Yhdeksi Maailman Seitsemästä Ihmeestä
ihailtavaksi, sen lumoissa
käsiin kieputeltavaksi,
silkiksi iholle
Särmätön,
aina tyynen rauhallinen
kuin luonto Buddhan,
uudelleen merestä maallekin
vaihtanut
Mukanaan vuosituhantinen voima,
viisaus, ravinto Ikuisen Sielun
Hohtavan Valkea,
Timanttia muistuttava Hiekanjyvä ?
Lähtöisin ajalaskusta ennen aikaamme
Jäädäkseen tänne jälkeensä heidän...
Omana Taydellisenä Itsenään
Ei sille mahtanut mitään Meristä Suurin,
ei Saharan Tuulten, sen Jumalten
raivoavat Myrskyt
Ei sitä edes
koettele
Meren heittelevät Tyrskyt !
Ne ovat jyvälle vain...
Ikuisuuden Tanssi,
kuin... Kaunein Baletti;
Baletin kauneudessa koittaa Syksy Vivaldin...
Talvikin, joka pistää sielultaan heikon
ihmisen palelemaan, veden jäätymään
Vaan ei hiekanjyvästä...
Missä keitaassa ikinäkin
Koreografia, sen kuvio niin usein
tanssittu ja tuttu
klarinetein korvaan,
luritellen säëstetty
Ihmisten Sieluiltaan Rikkampien
edessä
Armosta Suotu...
Mahdollisuus... Kenelle ?
TUNTEIDEN TEATRO LA SCALA DÌ MILANO !!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaan aik'
se hiekanjyvän kuluttaa
se taivaan tuuliin katoaa
ei ole sitä silloin missään
ei ees sielun syövereissään
se olematon on siis vainen
ja muoto sen on toisenlainen
ei ole siitä dyyniksi
ei edes mannaryyniksi
kas kun ole sitä ei
ei soitoss
ei huomisen koitoss
ei
ei
ei
...!!! Dramaattista, upeaa!
(skandit puoliksi syodyn ompunraadon mukana huollossa:))
Aloin miettimaan millaista olisi tuntea itsensa hiekanjyvaksi,
olisiko se edes mitenkaan tuulen riepoteltavissa,
ja mika viisaus, mika voimien ja ymmarryksen liitto., miten rajattomat mahdollisuudet tuolla on. Ei se mihinkaan katoa, ei edes luonnon loppumattomaan hiilikiertoon ihmisen kehon tavoin. Eli hiekanjyva tajusi, parempi olla hiekanjyva kuin sieluton vartalonsa orja. Hiekanjyvanen hallitsee senkin paremin ja ikuisesti.
Elamansa ollessa kaikin tavoin...tavoiteltava?
Ihminen osoittaa pienuutensa senkin rinnalla. Mina uskon niin :)
Ehkä Hän - pieni hiekanjyvänen - oivalsi
Elämän tarkoituksen.
Olla lähtemätön ja mahdollisimman ensimmäinen,
pysyävä kiertolainen, kulkurikin,
vahvasti tunteva,
hajoamaton,
mutta eri muotonsa ottava, siihen pystyvä.
Kertyvä dyyneiksi, kallioiksi, vuoriksi.
pieni, olematon, herkkä hienoudessaan,
suuri, valtava, ihailtava komeudessaan.
Ikiaikaisuus
polttavan hiekan
lumo
Dyyni dyynissä
iho iholla
Kullankeltainen
Lämmin
Jatkuva liike
Lakkaamaton kaipuu
Siirtymä
Rakkauden kuviot
tatuoituna
salaisiksi
poluiksi
Hiekanjyvien
peittää