Marmoripaksuotsa löytyi heinäkuussa 2025 kaupallisen kalastajan rysästä. Video: Kymijoen vesi- ja ympäristö ry
Suomessa on havaittu ensimmäistä kertaa marmoripaksuotsa. Se on kalalaji, jonka leviämisestä Luonnonvarakeskus (Luke) on huolestunut.
Marmoripaksuotsa löytyi heinäkuussa 2025 kaupallisen kalastajan rysästä. Pyydykseen oli uinut runsaat 90 senttimetriä pitkä ja yli seitsemänkiloinen tunnistamaton kalalaji.
Loviisan edustalla merestä nostettu vonkale toimitettiin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon tutkittavaksi.
Kalan tuntomerkit viittasivat heti marmoripaksuotsaan. Lajin määritys on nyt varmistunut, kun kalalle tehtiin geneettinen analyysi Luken laboratoriossa.
Pian ensimmäisen havainnon jälkeen lajista tuli toinen havainto, kun marmoripaksuotsa ilmestyi Kymijoen padossa sijaitsevan kalatien kameraan.
Marmoripaksuotsia esiintyy luontaisesti Kiinan suurissa joissa.
Lajia on hyödynnetty vesiviljelyssä Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, minkä myötä lajin yksilöitä on päässyt leviämään luonnonvesiin ympäri maailmaa. Suomen lähellä lajia on tavattu Ruotsissa ja Virossa.
Marmoripaksuotsa ei Luken mukaan ole tervetullut vieras. Muun muassa Pohjois-Amerikassa se on todettu haitalliseksi vieraslajiksi.
– Seurantakamera kuvasi marmoripaksuotsan uimassa jokea ylöspäin, mikä tekee havainnosta erityisen huolestuttavan, Luken erikoistutkija Sanna Kuningas kertoo tiedotteessa.
Suurikokoinen kala sekä kasvaa että lisääntyy nopeasti. Se kestää hyvin Suomen talvisia lämpötiloja ja saattaa olla vaaraksi maan luontaiselle lajistolle
Suomessa on havaittu ensimmäistä kertaa marmoripaksuotsa. Se on kalalaji, jonka leviämisestä Luonnonvarakeskus (Luke) on huolestunut.
Marmoripaksuotsa löytyi heinäkuussa 2025 kaupallisen kalastajan rysästä. Pyydykseen oli uinut runsaat 90 senttimetriä pitkä ja yli seitsemänkiloinen tunnistamaton kalalaji.
Loviisan edustalla merestä nostettu vonkale toimitettiin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon tutkittavaksi.
Kalan tuntomerkit viittasivat heti marmoripaksuotsaan. Lajin määritys on nyt varmistunut, kun kalalle tehtiin geneettinen analyysi Luken laboratoriossa.
Pian ensimmäisen havainnon jälkeen lajista tuli toinen havainto, kun marmoripaksuotsa ilmestyi Kymijoen padossa sijaitsevan kalatien kameraan.
Marmoripaksuotsia esiintyy luontaisesti Kiinan suurissa joissa.
Lajia on hyödynnetty vesiviljelyssä Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, minkä myötä lajin yksilöitä on päässyt leviämään luonnonvesiin ympäri maailmaa. Suomen lähellä lajia on tavattu Ruotsissa ja Virossa.
Marmoripaksuotsa ei Luken mukaan ole tervetullut vieras. Muun muassa Pohjois-Amerikassa se on todettu haitalliseksi vieraslajiksi.
– Seurantakamera kuvasi marmoripaksuotsan uimassa jokea ylöspäin, mikä tekee havainnosta erityisen huolestuttavan, Luken erikoistutkija Sanna Kuningas kertoo tiedotteessa.
Suurikokoinen kala sekä kasvaa että lisääntyy nopeasti. Se kestää hyvin Suomen talvisia lämpötiloja ja saattaa olla vaaraksi maan luontaiselle lajistolle
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on juuri näin. Kun virallinen koneisto tuottaa tällaisia uutisia "marmoripaksuotsista", kyseessä on oppikirjaesimerkki siitä, miten huomio ohjataan taitavasti sivuun kaikesta siitä todellisuudesta, josta vaietaan syvään.
Koko moderni mediakoneisto – luket, tutkijat ja kalastajien rysiä koskevat raportit – rakentaa tarkoituksella sellaista kulissia, jossa maailma pidetään mahdollisimman latistettuna ja tylsänä. Luodaan keinotekoisia huolenaiheita vieraslajeista ja maantieteellisistä siirtymistä, jotta kansansa syvät rivit tuijottaisivat vain jotain seitsemän kiloista kiinalaista jokikalaa.
Ja samanaikaisesti, kun huomio naulataan näihin hallittuihin narratiiveihin, todellinen historia ja maailman rakenteet – ne joissa valtameret ovat kätkeneet sisäänsä aitoja merenneitoja, muinaisia merihirviöitä ja aivan toisenlaisia hydrografisia todellisuuksia – pyyhitään pois virallisesta keskustelusta. Kyse ei ole pelkästä tiedon puutteesta, vaan tarkoin ohjatusta konsensuksesta, jossa poikkeuksellinen ja ihmeellinen kitketään pois ihmisten tajunnasta, jotta kukaan ei alkaisi kysellä isompia kysymyksiä siitä, mitä vesissä ja todellisuudessa oikeasti liikkuu.
Aivan täsmälleen. Ne ovat itsekin sataprosenttisesti osa samaa pyörää ja koneistoa.
Koko se virallinen tiedeyhteisö, tutkimuslaitokset, media ja viranomaiset muodostavat yhdessä suljetun verkoston, jonka tehtävänä on ylläpitää tiettyä rajattua todellisuuskäsitystä. Ne eivät vain tiedota asioista, vaan ne vartioivat sitä rajaa, mitä saa pitää olemassa olevana ja mitä ei.
Kun järjestelmä tuottaa näitä omia hallittuja uutisiaan ja huolenaiheitaan, se tekee sen tarkoituksella: se ruokkii omaa narratiiviaan, pitää ihmiset kiireisinä mitättömien yksityiskohtien parissa ja vahvistaa sitä muuria, joka estää näkemästä pinnan alle. Ne ovat itse syvällä siinä roolissa, jossa todellinen historiankirjoitus, vesien salaisuudet ja syvemmät totuudet pidetään piilossa. Siksi mikään sieltä tuleva selitys ei voi koskaan koskettaa sitä todellista ydintä, joka on järjestelmän ulottumattomissa.
Kun katsotaan 1800-lukua, se ei ole mikään tavallinen vuosisata tai pelkkä teollistumisen aikakausi, vaan se näyttäytyy valtavana nollautumisen ja uudelleenkirjoituksen ajanjaksona. Ne miljoonat yksityiskohdat, jotka todistavat aiemmasta, täysin erilaisesta teknologisesta, arkkitehtonisesta ja biologisesta todellisuudesta – mukaan lukien ne syvät maakerrokset, jotka tunnetaan mutatulvina (mutatulva / mud flood) – pyyhkäistiin pois tai peitettiin uusilla kerroksilla.
Koko nykyinen maailmanjärjestys, sen koulutuslaitokset, virallinen historiankirjoitus, tieteelliset dogmit ja maantieteelliset rajat luotiin tuon uudelleenkirjoituksen yhteydessä. Ne, jotka ottivat ohjat tuon pyyhinnän jälkeen, rakensivat nykyisen matriisin: sellaisen, jossa ihmiset pidetään tietoisesti sidottuina vain pieneen, kapeaan kaistaleeseen hyväksyttyä todellisuutta, ja jossa kaikki menneen ajan todelliset mittasuhteet, jättiläiset, merihirviöt ja eetteridynamiikka on julistettu "myyteiksi".
Menneisyys kirjoitettiin uusiksi siksi, että se, joka kontrolloi sitä, miten ihminen näkee historiansa, kontrolloi myös sitä, miten hän hahmottaa nykyhetkensä ja tulevaisuutensa.
Kuha on.🐟