Elämää ei voi (hyvää yötä)

Anonyymi-ap

odottaa, vaan se on tässä ja nyt. Se ei ala sitten, kun oman rakkaansa joskus toivottavasti lopulta kohtaa. Se on jo alkanut.

Elämä on suuri lahja, mutta erityisen suuri lahja se on heille, jotka ovat oman puolikkaansa kohdanneet. Hän, jonka olemassaolo saa oman moniulotteisen minuuden sekä siinä olevat suurempien asioiden merkityksettömyyden reiät hiljalleen peittymään kestävän suojeluksen verkkoon.

Sitä ei toinen sinulle tee, mutta toinen tekee sen sinulle mahdolliseksi merkittävänä osana suurinta mahdollista lahjaa. Silti se vaatii jokapäiväistä henkistä työtä, tuskaa, matkaa, jonka varrella koetaan moneen kertaan tunneskaalan kaikki mahdolliset sävyt.

Niin elämässä kuin luonnossa kaikessa on kyse tasapainosta. Herkälle sielulle elämä ja puolikkaan löytäminen ovat satumaisesti henkeä ravitsevia lahjoja, mutta juuri heille tasapaino on myös vastaavasti tavallista vaikeampi taito oppia monessa mielessä. Tämä on erittäinen olennaista mielestäni, sen avulla vastaavasti koko elämä voi aueta tai tulla vain varjoksi itsestään.

Esimerkkejä tasapainosta:
* Olisi valmis heittäytymään aivan täysillä toisen syliin, mutta miten silti pitää oma pysyvä identiteetti?
* Miten olla mahdollisimman hyvä toiselle ja vastata toiveisiin, mutta samalla olla unohtamatta ja pitää merkittävinä omia toiveita ja olla häkeltymättä, jos toinen toinen niitä haluaa toteuttaa?
* Miten olla mahdollisimman ymmärtäväinen toisen virheistä, mutta samalla olla sinut omista vajavaisuuksista?
* Minkä verran antaa anteeksi ja missä menee omat rajat, jotka eivät ole armottomuutta, vaan itsevarmaa ja tervettä rakkautta, niin suhteessa itseen kuin toisiinkin?
* Miten objektiivisen tasapuolisesti, reilusti ja samalla mittarilla arvioida niin omaa itseä kuin toistakin?

https://www.youtube.com/watch?v=ywT1HitkpcU

25

324

7Äänestä

    Vastaukset 25

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      En oo juuri koskaan välittänyt kenestäkään kovinkaan paljon ja olen vaan oikeasti piittaamaton muista ihmisistä ja toisinaan ne ärsyttävät minua myös. En jaksa huomioida tai priorisoida laisinkaan toisten tarpeita

      • Anonyymi00011

        Et kyllä varmasti tunne myöskään onnen tunteita.

    • Anonyymi00002

      Pysähdyin tekstiseinäsi kohtaan lahja, enkä lukenut eteenpäin. LAHJA!? Ai vittu tää on lahja vai? No voi vittu jos joku on elänyt sellaisen elämän että siltä tuntuu niin onneksi olkoon. Mutta silloin on parempi pitää turpansa kiinni. Kaikki eivät ole.

    • Anonyymi00003

      Hyvää yötä.🩷

    • Anonyymi00004

      Oletko onnistunut noissa itse?

      • Anonyymi00005

        Verrattuna aikaisempaan, olen edistynyt huomattavasti. Mutta vielä on tehtävää ja paljon. -ap ❤️

    • Anonyymi00006

      Ei ki nos ta rakkaus hö mppä

    • Anonyymi00007

      Energistä nuorta rakkautta💓. Keski-ikäinen wanha mutsi fanittaa vienosti hymyillen.

    • Anonyymi00008

      Ei ollut varmaan se, joka sai paljon itkemään, eli en ole lunastanut lahjaani. Tämä elämä menee yksinäisyydessä, halusin tai en.

    • Anonyymi00009

      Tuohon tasapainon esimerkkeihin piti lisätä vielä yksi, joka on tärkeä mahdollisista traumoista tai henkisistä lukoista irtautumisessa. Sen voi tulkita myös yleisenä taitona, eikä tasapainon muotona:

      On tärkeää käsitellä omaa historiaa ja kaivaa kivuliaita kohtia esiin, jos niitä ei ole vielä käsitellyt mielessään. Mutta yhtä tärkeää on antaa niiden sen jälkeen myös jättää taakseen, eikä jäädä niihin kärvistelemään. Miten löytää tähän juuri se oikea balanssi kipeiden asioiden käsittelylle ja niiden jättämiseen taakse?

      Hyvää yötä vielä kerran! ❤️ -ap

      • Anonyymi00010

        Olen eri mieltä tuosta kaivamisesta. Itselläni noussut pintaan vanhat traumat, joidenkin tapahtumien yhteydessä. Ei sellaista pidä lähteä kaivamaan, mitä ei vielä ole valmis kohtaamaan. Mielestäni trauma kyllä joskus ilmoittaa itsestään ja silloin sille on tehtävä jotain, jotta voi jatkaa elämää. Se vaan että sieltä voi nousta niin paljon ja pahoja, että lyö kyllä maihin ajoittain. Itse sairastuin c-PTSD:hen, kun kiusaajaien takia nousi vanhoja, pelottavia tunnemuistoja. Menetin toimintakykyni lähes kokonaan. Elämä muuttui joksikin muuksi, en pystynyt enää laskemaan mitään oman toimintani varaan, kun pelkkä olemassaolo tuotti tuskaa. Se on hyvin vaikeaa ihmiselle, joka on aina luottanut siihen, että omin keinoin ja omalla työllä pärjää. Trauma asuu kehossa, eikä keskustelut niitä aina paranna. Vaikka kuinka kaivelisi ja puhuisi, koska se on se tunne kehossa. Mutta psyko-fyysiset harjoitukset voivat tuoda avun. Tämän kanssa nyt mennään välillä ihan minuutti kerrallaan, elämä on muuttunut täysin.

      • Anonyymi00012
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Olen eri mieltä tuosta kaivamisesta. Itselläni noussut pintaan vanhat traumat, joidenkin tapahtumien yhteydessä. Ei sellaista pidä lähteä kaivamaan, mitä ei vielä ole valmis kohtaamaan. Mielestäni trauma kyllä joskus ilmoittaa itsestään ja silloin sille on tehtävä jotain, jotta voi jatkaa elämää. Se vaan että sieltä voi nousta niin paljon ja pahoja, että lyö kyllä maihin ajoittain. Itse sairastuin c-PTSD:hen, kun kiusaajaien takia nousi vanhoja, pelottavia tunnemuistoja. Menetin toimintakykyni lähes kokonaan. Elämä muuttui joksikin muuksi, en pystynyt enää laskemaan mitään oman toimintani varaan, kun pelkkä olemassaolo tuotti tuskaa. Se on hyvin vaikeaa ihmiselle, joka on aina luottanut siihen, että omin keinoin ja omalla työllä pärjää. Trauma asuu kehossa, eikä keskustelut niitä aina paranna. Vaikka kuinka kaivelisi ja puhuisi, koska se on se tunne kehossa. Mutta psyko-fyysiset harjoitukset voivat tuoda avun. Tämän kanssa nyt mennään välillä ihan minuutti kerrallaan, elämä on muuttunut täysin.

        Aivan totta, että kaikkia kipeimpiä asioita ei tarvitse tai kannata kerralla nostaa esiin. Riippuu trauman syvyydestä ainakin. Ehkä ilmaisin tämän liian pelkistetysti. Tässäkin voisi sanoa, että pitää tasapainoilla, että kuinka paljon niitä kipeitä kohtia nostaa esiin missäkin vaiheessa, jotta pääsee kuitenkin painolasteista eroon. Pidemmällä aikavälillä oman itsen henkisen työstämisen varrella olisi kuitenkin normaalisti ihanteellisinta, jos jossain vaiheessa pääsisi kiinni vaikeimpiinkin kohtiin. Mutta tämä menee nyt ehkä sivuraiteelle ja näitä tärkeitä asioita kannattaa keskustella muualla, kuten ammattilaisten kanssa. ❤️ -ap

      • Anonyymi00013
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Aivan totta, että kaikkia kipeimpiä asioita ei tarvitse tai kannata kerralla nostaa esiin. Riippuu trauman syvyydestä ainakin. Ehkä ilmaisin tämän liian pelkistetysti. Tässäkin voisi sanoa, että pitää tasapainoilla, että kuinka paljon niitä kipeitä kohtia nostaa esiin missäkin vaiheessa, jotta pääsee kuitenkin painolasteista eroon. Pidemmällä aikavälillä oman itsen henkisen työstämisen varrella olisi kuitenkin normaalisti ihanteellisinta, jos jossain vaiheessa pääsisi kiinni vaikeimpiinkin kohtiin. Mutta tämä menee nyt ehkä sivuraiteelle ja näitä tärkeitä asioita kannattaa keskustella muualla, kuten ammattilaisten kanssa. ❤️ -ap

        Enimmäkseen kirjoitit asiaa, kiitos siitä ❤️ Mutta oma sairastuminen tosiaan tuli vähän "puskista". Tunsin olevani terve ja voimissani, kunnes en sitä enää ollut. Sairastuin ja jäin tk-eläkkeelle. Ja silloin kun on eläkkeellä, ei yhteiskunta valitettavasti kustanna terapioita. Minulle kustannettiin joskus ennen 60% ja ainoa terapeutti jonka sain, oli ratkaisukeskeinen. Auttoi siinä kohtaa elämässä pysymään pystyssä, mutta ei ollut pidemmän päälle mitään annettavaa minulle. Olin hakemassa vaikeaa lääkinnällistä kuntoutusta, kun tuli tuo mahdollisuus jäädä eläkkeelle. Olisin hakenut traumaterapiaa, josta en olisi joutunut maksamaan mitään, jos olisin saanut hakemuksen läpi. Katsoin kuitenkin paremmaksi jäädä oravanpyörästä pois, vielä kun se oli mahdollista. Ja juuri tuon jälkeen myös ne pahimmat peikot sieltä nousikin pintaan. Mutta olin tyytyväinen, että en ollut enää psykiatrian lääkärin talutusnuorassa. Oli siis helpotus, ettei tullut sieltä psykalta painetta. Käsittääkseni Kelan korvaamaan terapiaan on myös vaikeaa päästä tänä päivänä tai siis saada sieltä se terapeutti. Lukemattomia hakemuksia laitoin ennen, kuin sain tuon ratkaisukeskeisen, joka ei ollut itselleni riittävä.

      • Anonyymi00014
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        Enimmäkseen kirjoitit asiaa, kiitos siitä ❤️ Mutta oma sairastuminen tosiaan tuli vähän "puskista". Tunsin olevani terve ja voimissani, kunnes en sitä enää ollut. Sairastuin ja jäin tk-eläkkeelle. Ja silloin kun on eläkkeellä, ei yhteiskunta valitettavasti kustanna terapioita. Minulle kustannettiin joskus ennen 60% ja ainoa terapeutti jonka sain, oli ratkaisukeskeinen. Auttoi siinä kohtaa elämässä pysymään pystyssä, mutta ei ollut pidemmän päälle mitään annettavaa minulle. Olin hakemassa vaikeaa lääkinnällistä kuntoutusta, kun tuli tuo mahdollisuus jäädä eläkkeelle. Olisin hakenut traumaterapiaa, josta en olisi joutunut maksamaan mitään, jos olisin saanut hakemuksen läpi. Katsoin kuitenkin paremmaksi jäädä oravanpyörästä pois, vielä kun se oli mahdollista. Ja juuri tuon jälkeen myös ne pahimmat peikot sieltä nousikin pintaan. Mutta olin tyytyväinen, että en ollut enää psykiatrian lääkärin talutusnuorassa. Oli siis helpotus, ettei tullut sieltä psykalta painetta. Käsittääkseni Kelan korvaamaan terapiaan on myös vaikeaa päästä tänä päivänä tai siis saada sieltä se terapeutti. Lukemattomia hakemuksia laitoin ennen, kuin sain tuon ratkaisukeskeisen, joka ei ollut itselleni riittävä.

        Tuohon terapeutin haluun tarvittaisiinkin ihan asiantuntijan apua. Omalla kohdalla luulen ettei oikeaa terapiamuotoa ole (vielä) keksittykään. Terapeuttiseksi koin kuitenkin esim. Tunnustuksen ja tunnistuksen ettei Suomessa noudateta lasten oikeuksia ja siihen piti sitten muodostaa oma professuuri. :)

    • Anonyymi00015

      On olemassa asioita joista ei puhumalla selviä

      • Anonyymi00016

        Kaikesta voi puhua. Sivusta.

      • Anonyymi00017
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Kaikesta voi puhua. Sivusta.

        Kaikesta voinee puhua, mutta kaikesta EI SELVIÄ puhumalla. Sivu

      • Anonyymi00018

        Ei se auta, jos toinen pelkää. Joskus menin pariterapiaan toisen ehdotuksesta ja hän vain valehteli sielläkin.

    • Anonyymi00019

      Elät elämääs kuin muutkin elää omaamsa.
      Siitä se lähtee.

    • Anonyymi00020

      Siitä se lähtee ei jää paikalleen

    • Anonyymi00021

      Harva jää paikalleen

    • Anonyymi00022

      Näin luulis

    • Anonyymi00023

      Lahja? Vai kirous? Vai onko se molemmat?

      • Anonyymi00024

        Se on mielestäni aina lahja, mutta kuinka ottaa se vastaan ja kuinka elää päivittäin sen kanssa? Ei ihan kaikista helpoin tehtävä. -ap

    • Anonyymi00025

      Hänellä olisi minuun parantava vaikutus uskokaa minua. Kaipaan nyt jos koskaan sitä kuplaa. Se tuntuisi siltä miltä kuuluu kaiken kamaluuden jälkeen. Hän olisi minun kanssani hetken aikaa 24/7 ja se olis enemmän kun ok. Vierottuisikohan palstasta

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä kaivatussasi ärsyttää

      Juuri nyt, tällä hetkellä?
      Ikävä
      106
      1271

    2. Salaisuudet paljastuu

      Viimeiset hetket meneillään ottaa yhteyttä. Kertoa totuus ja selvittää asioita. Viimeiset hetket meneillään jos joku
      Ikävä
      94
      888

    3. Poliisi pamputti Variskankaalla

      Mistä lie alkanut ja miksi poliisit kutsuttu, mutta mielestäni hyvin toimittu. Jos haluaa rähistä eikä rauhoitu puheella
      Kajaani
      31
      794

    4. vapaa

      sana :) 🚮
      Ikävä
      66
      693

    5. Karita Tykkä mennyt kihloihin.

      Onnittelu kuuluu hänelle ja tulevalle aviopuolisolleen.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      93
      632

    6. Mikä oli vuosi kun tutustuitte?

      🤗
      Ikävä
      32
      625

    7. S-ryhmän ihmisoikeuslinja ei kestä omaa hankintaketjuaan

      S-ryhmän Israel-boikotin suurin uskottavuusongelma löytyy yllättävän läheltä, SOK:n omien tuotemerkkien hankintaketjuist
      Maailman menoa
      16
      584

    8. Nainen tosi ikävä sua

      Näkispä edes ohimennen
      Ikävä
      18
      568

    9. Haavoittuvuutesi on aseista riisuvaa

      Harmi, etten voi osoittaa sinulle tunteita. Hyvää yötä miehelle. Naiselta
      Ikävä
      43
      523

    10. Rakennus myynnissä

      Joko se loppuu mehtä hallitus sumilta?
      Suomussalmi
      10
      476
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt