Olen alkanut vastustaa sitä, mitä juuri tehdään bhaktissa, eli että kun on täysin Krishna-tietoinen, ei enää palata maan päälle kehittymään täydelliseksi (tai muuallekaan) vaan jäädään "Krishnan luokse".
Emmekö ole Krishnan luona vasta kun olemme täydellisiä?
Ja en tiedä onko muilla samaa, mutta uskon että on, nimittäin kaipuuta täydellisyyteen.. Kaikki on jotenkin tyhjää ilman täydellisyyttä. Vaikka olisi Krishan luona..?
Taidan tosiaan olla ajautumassa ulos tästä uskonnosta...
Peace
Emmekö ole Krishnan luona vasta kun olemme täydellisiä?
Ja en tiedä onko muilla samaa, mutta uskon että on, nimittäin kaipuuta täydellisyyteen.. Kaikki on jotenkin tyhjää ilman täydellisyyttä. Vaikka olisi Krishan luona..?
Taidan tosiaan olla ajautumassa ulos tästä uskonnosta...
Peace
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt tuli hassuja ajatuksia hatun täydeltä.
Täysin Krishna-tietoinen == täydellinen, eikös vaan? Jos ei, niin selvennätkö mitä tarkoitat täydellisellä.
Lues otsikko..
Öö.. Käsittääkseni täysin Krishna- tietoisella tarkoitetaan Krishna -liikkeessä ainakin henkilöä, joka ajattelee Krishnaa aina tai jotain vastaavaa...
Voin myöntää että olen väärässä mikäli asia on niin (kuten näyttäisi)...
Täysin Krishna-tietoinen. No jaa, tämä nyt on sitten taas tätä Krishna-liikkeen jargonia.
Gaudiya Vaishnavien käsitys bhaktin tien täydellistymästä on preman, eli hurmiollisen, täydellisen rakkauden saavuttaminen ja Krishnan kohtaaminen kasvoista kasvoihin. Suora kokemus Krishnasta, joka on kaikkialla vallitsevan Brahmanin tyyssija - Brahmanin, jota valaistuneet miettivät - varmastikin pitää valaistumisen sisällään.
Tosiasiassa "valaistuminen" eli aatmanin oivaltaminen luonnosta riippumattomana tekijänä tapahtuu jo bhakti-sadhanan eli bhaktin harjoittamisen kuluessa. Valaistuksen virstanpylvään ohitettuaan Krishna-bhaktalla on vielä melko tovi taivalta taitettavana ennen tavoittelemaansa täydellistymää.
Kaipuumme täydellisyyteen, kaipuumme toisia ihmisiä kohtaan, määrittelemätön sisäinen kaipuumme - se on kaikki kaipuuta Krishnaan eli Täydellisyyteen eri tavoin tulkittuna. Jos todella saavutamme Hänet, kaipuu loppuu, tyydyttyy, katoaa.
Koska mikään muu ei kaipuuta lopullisesti poista ja kärsimme siitä päivittäin, emme osaa kuvitellakaan tilaa, jossa sitä ei olisi. Kun rukoilee paljon, alkaa kuitenkin huomata, miten sisäinen kaipuun palo häviää hetkeksi. Siihenhän me rukoilijat olemme koukussa :D
Sinä olet atman, sielu, pieni pala kokonaisuutta, joka on Täydellisyys ja jota Krishnan palvojat kutsuvat mielellään erisnimellä Krishna tai Vishnu. Mitä puhtaammaksi tulet itsekkäästä himosta, vihasta ja ahneudesta, sitä enemmän jäljellä on vain sitä, mitä todellisuudessa olet - Jumalaa. Ja kun lopulta olet niin valaistunut, ettei ole mitään kuonaa vaan pelkästään Jumalaa, olet valaistunut.
Asia voidaan ilmaista kielikuvin. Rakastavaiset (Jumala ja ihminen) yhtyvät, tai palvoja menee Jumalansa kotiin (taivaaseen Krishnan luokse). Monet Krishnan palvojat ottavat jälkimmäisen kielikuvan kirjaimellisesti. En myöskään epäile, etteikö Krishna anna hurskaille palvojilleen sitä, mitä he halajavat eli "taivaspaikkaa" Itsensä luona.
Tälle tallaajalle riittäisi oikein hyvin tuo egon sulautuminen Rakastettuun, tuleminen lopullisesti Yhdeksi Hänen kanssaan :)