Soluasuminen

Hei!
itsekin muutan asumaan soluun tässä 2 viikon kuluttua,ja minusta se on todella mukavaa!
olet vain oma itsesi ja menet rohkeasti esittäytymään niin kyllä se siitä!hyvää syksyä!

Ujona olen epävarma vaan tuollaisen suhteen. Toivon ainakin parasta kuitenkin solun suhteen.

kuuden hengen solussa Helsingissä eikä siinä isompia ongelmia ollut. Pitää vain löytää itsestään tarpeeksi joustavuutta ja olla vaatimatta muilta liikoja, samalla kun hoitaa oman osuutensa kohtuudella. Ainakin pääsee tutustumaan erilaisiin ihmisiin! Korvatulpat kannattaa kyllä hankkia, sillä opiskelija-asuntoloissa on näitä juhlijoitakin, jos siis on iso kohde, ja seinät ei ole mitään paksuja kiviseiniä.

toi ihan riippuu kämppiksestäkin, että millanen on. jos on kova remuaan ja bilettään niin ei se mitään mukavaa aina oo.

ite oon solu asunnossa asunu jo 2 vuotta, ja aika hyvin on menny. menee reilusti esittäytyyn ja kummatkin hoitaa siivoomisen niin kaikki meenee hyvin.

Ota lainaa ja osta oma kämppä. Pidät pari maksuvapaata vuotta ja lyhennät lainaa vasta valmistuttuasi. Ei tarvitse ainakaan katella kämppiksiä.

Itse menin myös ekaa kertaa tutustumaan tulevaan soluasuntoon Espoossa vuonna -91
Muistan kun avasin oven , niin joku parta spurgu makasi puoliksi käytävällä jalat omassa huoneessan, naama oli kuin solariumista juuri tullut.
No ei se äijä siellä kauaa ollut, kun tilalle tuli oikea asiallinen opskelia.
Äijä oli kuulema syönyt toisten ruuat ja juonut kotiviinit.
Kerran oli maannut huneessa 2vrk aivan hiljaa ja yhtäkkiä kömpinyt sieltä esiin, kun kaikki luulivat sen olevan poissa.

Että varaudu pahimpaan.

Mulla on tässä ollut solukaverina jo yksi fyysikko, lennonjohtaja, helikopteriasentaja, kokki, siivooja ja hotellivirkailija/baarimikko.

Viimeisin tuttavuus on tollanen intialainen pakolainen, joka esittää jo enemmän suomalaista kun mä itse.

Ja tässä sosialistisen Suomen järjestämässä soluasumisessa on se hyvä puoli, että kämppiksesi sattuessa mukavaksi ryyppyveikoksi kohta myös sinulla saattaa olla jokin kiva hyppykuppa - josta KELA tosin korvaa osan.

Jos hyvin käy, niin saatat saada kaveriksi aidon afrikkalaisen värillisen ihmisen. Tuon intialainen ei sellaista huolinut, kun sen mielestä ne haisee niin pahalle (näin se todellakin sanoi). Voit sitten kuvitella millaista on asua intialaisen rasistin kanssa. Itte en ainakaan enää käy syömässä missään Karpela Indian restaurang, sillä on tue intialaisia rasisteja.

Kyllä se soluasuminen hyvin sujuu, varsinkin jos olet ujo, niin et häiritse muita.

"Pelottaa tämmöinen ajatus itse olen hirveän ujo ja aika epäsosiaalinen tuntemattomia ihmisiä kohtaan joita en ole tuntenut ennen". (lainaus)

Kaikki ihmisethän ovat tuntemattomia, ennen kun heihin tutustuu. Älä pelkää tutustua uusiin ihmisiin. Se saattaa rikastuttaa sinun elämääsi, tai ehkä opettaa sinulle jotakin itsestäsi ja muista ihmisistä.
Minä olen tutustunut uusiin ihmisiin ja lähes kaikki heistä on mukavia ihmisiä, (ellei kaikki). Pelko pois ja nokka tuuleen. Jos olo käy mahdottomaksi, aina voi miettiä uutta ratkaisua.

Soluun ko lähteepi asumaan ihmisten kanssa, saattaa heistä tulla sinun elinikäisiä ystäviä (ja hyviä, ellei parhaita) Rohkeasti vain!

Turhaan jännität ja huolehdit.
Kannattaa asennoitua siihen niin että se on kivaa. Itse kun aloittaa sellaisella solidaarisella linjalla niin varmasti alkaa toimimaan. Itse olen asunut sekä kommuunissa että kahden hengen solussa ja voin sanoa, että ne ajat olivat elämäni parhaita. Kannattaa sopia heti alkuun yhteiset pelisäännöt, niin molemmat tietää velvollisuutensa. Ja tietenkin pitää muistaa, että kun itse joustaa, saa itsekin vapauksia. Eikä se ole loppujen lopuksi sen kummempaa. Omaa elämäähän siinä eletään, jos kämppiksen kanssa ei tule toimeen, väliäkö sillä jos oman huoneen saa lukkoon ja itse siivoaa omat sotkunsa.
Mutta osaa se elämä olla erittäin hauskaakin.
Hyvää jatkoa, ja toivottavasti tuleva kämppis on hyvä tyyppi.

Itse olen asunut kolmen hengen soluasunnossa 7 vuotta. Mielestäni sen paras puoli on edullinen vuokra, joka on alle 200 euroa / kk.

Itseäni häiritsee muiden asukkaiden yrmeät ilmeet ja eivät juuri puhu kanssani mitään. Lisäksi heidän panosessiot öisin ja joskus myös päivisin kuulostavat kamalilta.

Kannattaa pitää tarkoin kirjaa mitä tavaroita omistaa ja mitä tavaroita on jääkaapissa. Olen muutaman kerran huomauttanut kämppiksiäni etteivät söisi ruokiani ilman lupaa... Huomasin kerran myös että toinen kämppis oli käyttänyt lusikkaani ilman lupaani. Kävin pitämässä puhuttelun tämän tyttökaverille, joka hömistyi, kun ei tiennyt mistä puhuin.

En suosittele soluasumista kenellekään, mutta kyllä se hätätapauksessa menettelee

Soluasuntokonkarina tiedän, että soluasumisen riemua voi tehostaa harmittomilla pikku kepposilla. Jos jollakin kämppiksella on mikroaaltouuni, räjäytä kananmuna siellä ja jätä siivoamatta. Tietysti tämä tehdään sillon, kun muita asukkaita ei ole paikalla. Sitten vaan päivitellään että ompas likainen uuni.

Jos kämppiksillä on poika/tyttöystäviä on hyvä ajoittaa aamutoimet samaan hetkeen, kun nämä kumppanit ovat menossa vessaan tai suihkuun. Aamutoimia tehostaa tietysti aatamin tai eevan asun käyttäminen, jolloin poika/tyttöystävä näkee sinut alastomana.

Kavereita kannattaa pyytää kylään, varsinkin tenttiviikolla ja musiikilla ja örisemisellä tehostetaan vaikutusta.

ja paras tapa asua solussa on olla välittämästä muista ihmisistä. asu siis niinkuin muita ei olisikaan ja tee mitä itse tekisin, jos asuisit yksinkin.

Älä turhaan huoli - soluasumisessa yhdistyy monenlaisen asumisen hyvät puolet! Sinulla on mahdollisuus olla huoneessasi, jos haluat olla yksin ja toisaalta yhteistilassa voit jutella toisten kanssa. Varsinkin jos muutat ensimmäistä kertaa, pois vanhempien luota, ja vielä vieraaseen kaupunkiin, voi pienessä yksiössä helposti ahdistua seiniä tuijotellessa.

Itse olen asunut kolmen ja kahden hengen soluissa, eikä koskaan ole ollut ongelmia. Vaikka kaikkien kanssa ei olekaan tullut parhaiksi ystäviksi, olemme silti kunnioittaneet toisten tapoja ja kotirauhaa. Nämä solut siis ovat kaikkia olleet opiskelija-asuntoja. Se on mielestäni pieni hinta siitä mahdollisuudesta, että voit tosiaan saada elinikäisiä ystäviä!!

Ollessani vaihdossa asuin kahdenkymmenen ihmisen kanssa, yksi yhteinen keittiö ja yhteiset vessat ja suihkut käytävällä. Asunto kuulostaa järkyttävältä, mutta uskon että juuri olosuhteet vaikuttivat siihen, että elin elämäni sosiaalisimman vuoden. Omassa paljaassa huoneessa ei juuri viihtynyt, joten istuimme aina keittiössä yhdessä ja järjestimme kaikenlaista tekemistä. Elämä oli parhaillaan todellista kommuunimeininkiä - ja sain olla ympäri vuorokauden parhaiden ystävieni kanssa.

Joten silmät auki ja avoimin mielin vaan uuteen asuntoon, voi olla että olet juuri vastaanottanut yhden parhaista kirjeistä elämässäsi! Ja hätätapauksessa - pääseehän sieltä aina pois. :)

en nyt haluaisi pahottaa mieltäsi,mutta solussa asuminen oli kamalaa aikaa.solussani asui 6 ihmistä eli kolme huonetta jossa jokaisessa kaksi. Joillekkin se sopii,toisille ei.joskus saa kivat kämppikset,joskus ei.mutta kokoajan on jokatapauksessa samat ongelmat.ei ikinä saa olla ihan rauhassa.pahinta on,jos vaikka on jostain tosi huonot fiilikset ja ei saa yhtään olla omissa oloissaan.itse en ainakaan halua ihan kaikkia asioita edes parhaimpien kavereiden kanssa.eri asia jos pääsee esim poikakaverin kanssa asumaan,mutta se ei yleensä ole mahdollista:( (tai ihan riippuu paikasta)
noh mutta jos ei vaihtoehtója soluasumiselle ole niin jos yhtään lohdutaa niin kyllä sitä sisulla jaksaa asua vaikka minkälaisessa asunnossa montakin vuotta. en kyllä suosittele.tämä oli tietenkin ihan vaan minun oma mielipide asiasta.minulle se ei sopinut! tsemppiä!

no tämmösiä pieniä juttuja mitä on asuntola asumisesta jäänyt mieleen...
Varaudu ainakin Kämppisten tai joidenkin muiden tekemiin jekkuihin.
Kannattaa varautua siiden että ruuat saattaa hävitä jääkaapista.
Jos ei todella hyvä tuuri käy,niin luultavasti ainakin joku todella idiootti kämpästä löytyy.
Kannattaa ottaa asuntolaan vain kaikki välttämätön ja katsoa tavaroidensa perään.
Et ikinä saa olla rauhassa.
Kämppikselläsi luultavasti on enemmän tai vähemmän tyttökavereita/poikakavereita, joidenka "puuhia" jodut kuuntelemaan/katselemaan samassa huoneessa asuessasi.
Sanominen missään asiassa ei luultavasti auta.
asuntolan säännöt luultavasti kieltävät lähes kaiken ja asuntolan valvojat tekevät yllätys käyntejä jos vaikka keksisivät jotain jolla erottaa sinut.

olen asunut solussa muutaman kuukauden, ja tykkään todella! sopivasti juttukavereita löytyy jos tarvitsee mutta omassa huoneessa saa olla myös rauhassa jos haluaa. ai, sulla taiskin olla kaveri samassa huoneessa...no se on tietysti vähän eri asia...mutta kai sitä sentään pärjää normaalilla huomaavaisuudella. toivottavasti saat hyvän huonekaverin. hyvää loppukesää sinulle :)

Itse olen asunut kaksi vuotta koulun asuntolassa, jossa piti olla neljä ihmistä kahdessa huoneessa mutta asuntolan sijainnin vuoksi sinne ei ollut tunkua ja enimmillään meitä oli vähän aikaa kolme, en tiedä olisinko pystynyt nukkumaan vieraan ihmisen kanssa samassa huoneessa. Varsinainen kämppis oli mukava, eikä aiheuttanut häiriötä. Sen jälkeen asuin puolitoista vuotta todella pienessä kahden hengen solussa, minulla oli yhteensä kolme kämppistä. Kaikki olivat mukavia, tosin yksi poltti sisällä. Vaihdossa asuin 11 hengen solussa eikä sielläkään ollut mitään ongelmia vaikka suomalaisena kauhistuin ensin sitä että tytöt ja pojat asuivat yhdessä. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia soluasumisen kanssa, mutta totta kai kamaliakin kämppiksiä löytyy. En ole vain niistä oikeassa elämässä juuri kuullut. Yleensä kauheimmat häiriköt tuntuvat olevan miespuolisia. Soluasuminen vaatii muiden kunnioitusta ja tietysti kykyä olla muiden kanssa ja lievän epämukavuuden sietämistä parhaimmillaankin. Jos suuttuu siitä että toinen on lainannut lusikkaa ei todennäköisesti sovi soluun.
Nykyään asun yksiössä ja olen tyytyväinen. Pidän omasta rauhasta ja siitä ettei minun tarvitse puolen vuoden välein tutustua uuteen ihmiseen kuten solussa kävi. Olen aika ujo ja ahdistukseen taipuvainen ja opiskelujen alussa solussa asuminen teki hyvää, minulla oli ainakin joitain tuttuja. Paras kämppis yleensä luki tentteihin ja oli äärettömän siisti mutta ei välittänyt minun sotkuistani ja oli hyvä keskustelukumppani. Huonoin kämppis käyttäytyi kuin murrosikäinen vaikka olikin aikuinen. Solussa pidin siitä että pystyi elämään omaa elämäänsä ja silti oli muitakin, esim. kaverin kanssa asuessa voisi olla vaikeampaa. Huomasin myös että oli helpointa pitää astiat ja muut erillisinä, wc-paperi oli ainoa yhteinen tavara. Ei tullut tappelua tiskausvuoroista ja muista. Siivouskin hoitui hyvin vaikkei siien kenenkään kanssa ollut tarkkaa systeemiä.
Jos asuu opiskelija-asunnossa (ja muuallakin mutta itsellä kokemusta vain opiskelijasoluista) ja kämppikset ovat aivan kamalia voi heistä valittaa vuokranantajalle, he voivat auttaa.
Ja yleensä solussa asuminen on edellytys yksiöön pääsyyn. Jos selviää solussa pari kuukautta saattaa yksiöitä olla jo vapaana.

Minä muutin suosiolla suoraan yksiöön kun aloitin opiskelut toisella paikkakunnalla, sen verran kauheita stooreja oli soluasumisesta minulle vuodatettu.

Pääsin sitten kuitenkin kokeilemaan soluasumista kesätöiden aikana ulkomailla, ja voi helvetti sentään että olin tyytyväinen että se kesti vain kolmisen kuukautta!

Toisena kesänä sitten majoituin samaan kämppään Suomessa todella ahtaasti parin muun kanssa samaan huoneeseen, mutta se asumisjärjestely toimi kun tuli kämppisten kanssa hyvin juttuun. Ehkä toisella kerralla osasin joustaa jo hieman enemmän omissa pinttyneissä elämistavoissani.

Mutta totta se on -Mikään ei voita oman kämpän rauhaa.

Ainakaan näillä kavereilla :D

Kannattaa lukaista koko blogi läpi. Ihan huippujuttuja.

http://solutoveri.blogspot.com

Aikamoisia tarinoita. Mulla on käynyt aika tuuri oman soluasuntoni kanssa. Kämppikset on tosi fiksuja ja meillä ihan oikeasti omaa rauhaa kunnioitetaan. Mutta ovatkin matemaatikko-fyysikko, viittomakieltä opiskeleva valokuvaaja ja kapellimestariksi havitteleva viulisti. Minä sosionomina kastin alimmainen kaiketi. :) Kämppämme on soluasunnoksi todella siisti ja tyylikäs. Olemme sisustaneet yhteistilan hienoksi ja kämppä on rempattu ihan pari vuotta sitten.
Meillä on jaettu siivousvuorot viikoittain. Jokainen rastii listasta oman nimensä tekemänsä työt. Ihan perushommia: imurointi, lattianpesu, vessojen ja lavuaarien pesu ja pintojen pyyhintä. Vuorottain putsaamme lattiakaivon n. kerran kuussa. Ostoslista löytyy wc-paperille, talouspaperille, tiskiaineelle, räteille, käsisaippualle, yleispuhdistusaineelle ja biojätepusseille. Jokainen laittaa rastin oman nimen kohdalle ostettuaan tuotetta. Ruuat kukin ostaa itse ja jääkaapissa on kaikilla oma kolonsa. Tämmöinen demokratia on mielestäni yhteiselolle tärkeää ellei välttämätöntä. Eipä silti. Ei meilläkään ole konflikteilta vältytty. Solun nuorimmat käyvät kylmää sotaa lappusilla erimielisyyksistään. Toinen on vähän vapaamielisempi solun säännöistä kun taas toinen hermostuu pienimmistäkin epäkohdista. Joustoa vaaditaan soluasumisessa, ei sen kummempaa. Mitä tahansa ei tarvitse sietää, mutta aika pienistä asioista meillä on kiistat syntyneet (kotiintulo myöhään kaappien äänekäs sulkeminen/aterinten sijoittelu. Itse olen vanhimman asukkaan kanssa äärimmäisen mukautumiskykyinen ja siedän paljon kaikennäköistä.. itselleni lähin asukki on kyllä aika paljon itseltäni "vaatinut" mm. katsoo telkkuani, käyttää tietokonettani, pyytää tuomaan kaupasta itselleen jotain jne. mutta suostun koska teen mielelläni palveluksia ja jaan asioita. Olen oppinut tämän kiinalaiselta exältäni. Hänellä jakaminen oli kaikki kaikessa. Harmi, että ymmärsin sen merkityksen liian myöhään..
Jos vaan voi mielipahan välttää taipumalla itse hieman ja puhumalla kasvotusten asioista, välttää ristiriidat. Ja ehdoton ei juoruilulle kommuunissa. Niin pienessä porukassa tekee tosi hallaa.