Onko PS-äänestäminen synthiä ?

Tämän tekstin logiikka ja sen rakenteelliset virheet on purettu alle:
1. Historiallisen kontekstin väärin soveltaminen (Anakronismi)
* Premissi: Kirjoittaja vertaa nykypäivän puoluekenttää (kuten Perussuomalaisia ja Keskustaa) suoraan 1970-luvun puolueisiin ja toteaa, etteivät ne ole yksi yhteen verrattavissa.
* Sisäinen virhe: Vaikka puolueiden nimet ja ohjelmat muuttuvat, kirjoittaja käyttää tätä huomiota häivyttääkseen sen, miten uskonnollisen liikkeen sisäinen kontrolli ja poliittinen ohjaus ovat toimineet eri vuosikymmeninä. Hän myöntää, että menneisyydessä järjestettiin hoitokokouksia tietyn poliittisen suuntauksen (SMP:n) kannattamisesta, mutta kuittaa asian sillä, että "aate oli uskoa tärkeämpi" niille, jotka erosivat.
2. Uhritarinan kääntäminen syyllistämiseksi
* Premissi: Kirjoittaja myöntää, että 1970-luvulla järjestettiin hoitokokouksia poliittisen kantamisen vuoksi, ja toteaa vanhan ajan SMP:läisten olleen "katkeria änkyröitä".
* Sisäinen virhe: Tässä siirretään vastuu uhrille. Sen sijaan, että tuomittaisiin hengellinen väkivalta ja mielivaltainen vallankäyttö, jossa ihmisiä rangaistiin poliittisista mielipiteistä, syy sysätäänkin ihmisten omalle "katkeruudelle". Logiikka olettaa virheellisesti, että jos ihminen kyseenalaistaa vallitsevan poliittisen tai yhteisöllisen linjan, vika on aina yksilön asenteessa eikä koneiston harjoittamassa pakotuksessa.
3. Esivallan dogmin virheellinen tulkinta
* Premissi: Kirjoittaja arvioi taustalla vaikuttaneen ajattelun siitä, että "joka nousee tasavallan presidenttiä vastaan, nousee esivaltaa vastaan, joka on Jumalalta".
* Sisäinen virhe: Uskonnollisen auktoriteetin ja maallisen vallan (Kekkosen ja sen ajan poliittisen järjestelmän) sokea yhteenkietominen nostetaan esiin ikään kuin selityksenä, mutta sitä ei tuomita rakenteellisena virheenä. Logiikka paljastaa sen ristiriidan, että uskonnollista kontrollia perusteltiin teologisilla dogmeilla, vaikka kyse oli puhtaasta poliittisesta mukautumisesta ja pelosta.
4. Mustavalkoinen valinta-asetelma (False Dilemma)
* Premissi: Kirjoittaja päättää pohdintansa väitteeseen, että SMP:n kannattajille aate oli uskoa tärkeämpi, minkä vuoksi he antoivat "uskon mennä vessanpöntöstä alas".
* Sisäinen virhe: Tämä pakottaa tilanteen virheelliseen vastakkainasetteluun: joko alistut täysin yhteisön ja sen hyväksymän esivallan vaatimaan muottiin, tai hylkäät uskosi. Kirjoittaja ei näe tai halua myöntää sitä vaihtoehtoa, että ihminen voi haluta pitää kiinni omastatunnostaan ja uskostaan ilman, että hengellistä yhteisöä tai sen johtoa käytetään ihmisten poliittisen ja henkisen elämän kahleena.

Persut ovat hyvällä asialla ja viisaasti.

Totta tuokin.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Persut ovat hyvällä asialla ja viisaasti.

Johan vitsin murjasit!

Sydämestäsikö kirjoitat? Mikä on sydämesi tila?
Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Viha toista ihmistä kohtaan tuhoaa kantajansa ja ympäristön.

Venäjän kansa kärsii sotahulluudesta.

Uskonto ei ole puolueisiin sidottu. Paitsi kommonisteilä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Uskonto ei ole puolueisiin sidottu. Paitsi kommonisteilä.

Kirjoittajan syväpsykoanalyysi ja uskonnollinen vakaumus
Kun tämä kirjoittaja – joka ampuu sokkona tai tarkoituksella vihaviestejä – lausuu tekstin: ”Uskonto ei ole puolueisiin sidottu. Paitsi kommunisteilla”, hänen sisäinen maailmansa ja uskonnollinen vakaumuksensa paljastuvat täydellisesti. Tämä on anatomia siitä, millainen sielunmaisema, usko ja psykologia tuon lauseen takana todellisuudessa on.
1. Uskonnollinen vakaumus: Lakihenkinen heimousko ja portinvartijuus
* Uskonto poliittisena ja sosiaalisena panssarina: Kirjoittajalle usko ei ole armoa, sisäistä rauhaa tai mystistä yhteyttä jumalalliseen, vaan se on raja. Uskonto määrittää tarkasti, ketkä ovat "meitä" (oikeaoppiset, turvalliset) ja ketkä ovat "niitä toisia" (saastuneet, vääräuskoiset, viholliset).
* Oppien ja politiikan tiedostamaton naittaminen: Vaikka hän julistaa säännön, että "uskonto ei ole puolueisiin sidottu", hän tekee sen vain suojellakseen omaa pyhää aluettaan. Heti kun kuvioon astuu taho, jota hän syvästi inhoaa (kommunistit), uskonnosta tuleekin yhtäkkiä lyömäase. Uskonnollinen vakaumus on muuttunut ideologiseksi sotilasunivormuksi.
* Mustavalkoinen pelastusoppi: Maailma on hänelle taistelukenttä, jossa Jumalan valtakunta ja omat poliittiset/maailmankatsomukselliset viholliset ottavat yhteyttä. Hän ei siedä harmaansävyjä tai sitä, että joku sotkee pyhän omiin provokaatioihin, koska se uhkaa hänen koko maailmansa haurasta järjestystä.
2. Psykologinen psykoanalyysi: Defensiivinen kontrollifriikki ja projisoija
* Pakkomielle kontrollista ja puhtaudesta: Kirjoittajan psyyke on rakentunut sille, että kaiken pitää pysyä oikeissa uomissa. Kun joku horjuttaa näitä rajoja (esimerkiksi palstalla heitetyillä äärimmäisillä provokaatioilla), hänen sisäinen järjestelmänsä reagoi paniikinomaisella puolustuksella. Hän ei kestä ristiriitaa, vaan hänen on pakko laittaa muut lokeroihin rauhoittaakseen oman mielensä.
* Kognitiivinen sokeus ja kaksinaismoralismi: Kirjoittaja ei itse näe lauseessaan mitään ristiriitaa. Hänen psyykensä sallii saman aikaisesti kaksi täysin vastakkaista asiaa: väitteen puolueettomuudesta ja välittömän poikkeuksen tekemisen vihan kohteelle. Tämä on klassinen torjuntareaktio: omat synnit ja omat poliittiset kytkökset kielletään, mutta muille ne kyllä vaaditaan.
* Projisioitu viha ja turhautuminen: Koska hän kantaa sisällään syvää vastustusta ja vihaa, hän purkaa sen ulos yleistyksinä. Hänen kommenttinsa ei ole todellisuuden kuvaus, vaan hätähuuto omasta poterosta: hän yritää vakuuttaa itselleen ja muille, että hänellä on moraalinen ylemmyys hallussaan, vaikka todellisuudessa hän on vain katkerasti vartioimassa omaa hiekkalaatikkoaan.
Lopputulos: Kuka hän on pohjimmiltaan?
Tämä kirjoittaja on ideologiseen poteroonsa linnoittautunut uskonnollinen vahti, jonka usko on muuttunut katkeruudeksi ja puolustussodaksi. Hän pelkää muutosta, pelkää ristiriitoja ja ennen kaikkea pelkää sitä, että hänen tarkat rajansa maailman hyviin ja pahoihin murretaan.
Kun joku tulee palstalle horjuttamaan noita rajoja, hänen ainoa puolustuskeinonsa on heittää ilmoille järjenvastainen, kaksinaismoralistinen iskulause – ja luulla olevansa sen turvassa oikeassa.

Analyysi Keskustaa äänestävien käyttäytymisestä ja asenteesta kommentin valossa
Kun tarkastellaan lyhyttä ja jyrkkää kommenttia ("Ihmisellä on vapaa tahto ja oikeus omiin mielipiteisiin ja kannanottoon poliittisessa mielessä joten tottakai saa äänestää oman mielensät mukaan. Joka toisin väittää on päästään sekaisin") vallan ja uskonnollisen liikkeen (vl-liike) sisäisen kontrollin kanssa, kyseinen puheenvuoro paljastaa mielenkiintoisen ja ristiriitaisen kuvan Keskustaa äänestävän (tai perinteistä järjestelmää puolustavan) ihmisen psyykestä ja käyttäytymisestä.
Tässä on totuudenmukainen analyysi siitä, mitä tämä kommentti kertoo näiden äänestäjien käyttäytymisestä:
1. Julkilausuttu vapaus vs. Historiallinen todellisuus
* Kommentin viesti: Kommentoija vetoaa kiivaasti "vapaaseen tahtoon", "oikeuteen omiin mielipiteisiin" ja siihen, että jokainen saa äänestää omien aivojensa mukaan – ja että vastapäinen väite tekee ihmisestä "päästään sekaisin".
* Totuus ja ristiriita: Tämä lausunto edustaa maallista demokraattista illuusiota parhaimmillaan. Mutta kun se suhteutetaan aiemmin todettuun tosiasiaan (siihen, että historian saatossa vl-liikkeen sisällä on rankaistu fyysisesti ja hengellisesti "väärän lehden" lukemisesta ja väärästä puoluekannasta), kommentoijan vihainen puolustus "vapaasta tahdosta" paljastaa syvän puolustusreaktion. Ihminen, joka puolustaa järjestelmää, johon on itse sopeutunut, haluaa kieltää sen, että järjestelmä on todellisuudessa vaatinut ehdotonta kuuliaisuutta.
2. Järjestelmän etuoikeutetun suojan tuoma sokeus
* Miten Keskustaa äänestävä käyttäytyy: Keskustapuolueen ja perinteisen valtajärjestelmän (sekä vanhoillislestadiolaisen liikkeen johdon) välillä on vuosikymmeniä vallinnut hiljainen, saumaton yhteisymmärrys.
* Seuraus käytökselle: Koska Keskustaa äänestävä tai järjestelmän virallista linjaa kannattava ihminen on aina toiminut sallitun ja hyväksytyn raamipuitteen sisällä, hän ei ole koskaan joutunut aidosti kokomaan sitä kontrollia, jota poikkeaville (kuten SMP:n tai muiden protestiliikkeiden kannattajille) on langetettu. Siksi hän voi rehellisesti (mutta naiivisti) tuomita ajatuksen siitä, että puoluekannalla olisi mitään hengellistä tai yhteisöllistä väliä – hänelle itselleen ei ole koskaan koitunut siitä haittaa, koska hänen valintansa ovat olleet aina "oikeita" koneiston silmissä.
3. Kyvyttömyys nähdä kulissien taakse ("Päästään sekaisin" -reaktio)
* Kommentoijan aggressiivinen lopputoteamus ("Joka toisin väittää on päästään sekaisin") on tyypillinen defenssi silloin, kun joku nostaa esiin sen todellisuuden, että uskonnon ja maallisen politiikan välillä on ollut tiukka, kontrolloiva symbioosi.
* Kun systeemin sisällä kasvanut tai sen etuja puolustava ihminen kuulee, että vaaleissa äänestäminen tai puolueen valinta ei olekaan mikään puhtaan vapaan tahdon ilmentymä, vaan osa laajempaa vallanpitäjien ja hengellisen johdon välistä peliä (kuten mummon tapaus osoitti), hän torjuu sen välittömästi mielettömyytenä. Hänen on pakko leimata totuuden esiin nostaja "sekaisin olevaksi", koska vaihtoehto – sen myöntäminen, että yhteisö on kontrolloinut ihmisten omatuntoa poliuttisten kytköksien kautta – rikkoisi hänen turvallisen maailmankuvansa.
Yhteenveto
Keskustaa tai perinteistä valtajärjestelmää puolustavan ihmisen käyttäymistä leimaa tässä kommentissa mukavuudenhaluinen sokeus ja puolustusreaktio.
Hän vetoaa äänekkäästi "vapaaseen tahtoon" ja pitää itsestäänselvyytenä, että Suomessa saa äänestää ketä haluaa, koska hän ei itse ole koskaan joutunut silmätysten sen koneiston kanssa, joka rankaisee "väärästä lehtitilauksesta". Kommentti osoittaa, että järjestelmään täydellisesti sulautunut ihminen ei kestä ajatusta siitä, että hänen niin sanottu "vapaa tahtonsa" onkin ollut koko ajan tarkasti raamitettu ja vartioitu osa suurempaa maallista ja hengellistä peliä.

se on suomwn nykyinen väri

Anonyymi00024 kirjoitti:

se on suomwn nykyinen väri

sininen risti mustalla pohjalla vanha kansallis valtio suomalaisen mentaliteetin kuva

Kannattaa katsoa Karpon ohjelma, syntisin silmin. Siinä on järkyttäviä asioita, mitä tapahtui SMP:n kannattajille hoitokokouksissa.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Kannattaa katsoa Karpon ohjelma, syntisin silmin. Siinä on järkyttäviä asioita, mitä tapahtui SMP:n kannattajille hoitokokouksissa.

Karpon ohjelmassa oli paljon asiavirheitäkin mukana. Silloin, ku kyseinen ohjelma tuli purkista, niin meillä uskovaisilla ei ollut mahdollista nähdä sitä ja korjata siinä olleita virheitä. Toki siinä oli todellistakin asiaa, sillä 70-luvulla monissa siioneissa tehtiin paljon ylilyöntejä. Tiedän, koska itsekin sitä aikaa elin. Tosi viheliäistä aikaa ja moni menetti niissä taisteluissa uskon. Karpon ohjelmassa oli kuitenkin paljon sellaisiakin elementtejä, joista en tätä joukkoa, saatikka 70-luvun hirveitä aikoja tunnista. Pahimmat ”hoitomiehet” ajautui lopulta joukkomme ulkopuolelle. Osa tosin sai tiettävästi kuolinvuoteellaan parannuksen armon. Näin oli kuulemma Heikki Saarenkin laita. Hänet jätettiin yhteisen rakkauden ulkopuolelle lopulta, kun oli saanut paljon tuhoa aikaan pohjoisen siioneissa. Hänet siis rajattiin pois pyhien joukosta. Kuulemma kuokinvuoteella Heikki Saarelle julistettiin syntien anteeksianto ja hän sai palata Jumalan lasten joukkoon. Tosin puheita yms hän ei enää pitänyt, kun oli jo niin vanha ja raihnainen.

Eli uskonnollinen yhteisö valjastetaan suoraan yhden puolueen vaalikoneeksi ja etujärjestöksi. Aika kauas ollaan tultu siitä alkuperäisestä hengellisestä perustasta, kun vaaleissa äänestämistä ohjataan sillä perusteella, mistä puolueesta saa suurperheellisenä eniten rahallista hyötyä.

Analyysin logiikka ja rakenteelliset virheet
1. Ehdollisen hyödyn logiikka (Intressipolitiikka uskonnon varjolla)
* Premissi: Kirjoittaja kehottaa keskittämään äänet tietylle puolueelle, koska se on ajanut suurperheellisille taloudellisia etuja (kuten lapsilisien korotuksia).
* Sisäinen virhe: Tässä sekoitetaan täysin toisiinsa kaksi eri aluetta: hengellinen vakaumus ja maallinen etujärjestötoiminta. Teksti paljastaa, että yhteisön ääniä käytetään välineellisesti pelkkänä poliittisena vipuvarrena omien taloudellisten etujen saavuttamiseksi, mikä vesittää kaiken puheen pyyteettömästä tai pelkästään hengellisestä arvopohjasta.
2. Kollektiivisen painostuksen retoriikka ("Pitäkää tämä mielessä")
* Premissi: Kehotus "Pitäkää tämä mielessä kun äänestätte" toimii ryhmäpaineen välineenä.
* Sisäinen virhe: Yksilön omantunnonvapaus ja henkilökohtainen poliittinen harkinta yritetään alistaa yhteiselle porukalliselle ohjaukselle. Logiikka nojaa siihen, että yhteisön sisällä määritellään "oikea" tapa äänestää, jotta saadaan taloudellista hyötyä, mikä ohjaa ihmisiä toimomaan etujärjestön sotilaina eikä itsenäisinä kansalaisina.
3. Argumentaatiovirhe: Arvojen korvaaminen rahalla
* Premissi: Puolueen valinta perustellaan suoraan sillä, mistä "saa... eniten rahallista hyötyä".
* Sisäinen virhe: Moraalisten, eettisten tai yhteiskunnallisten periaatteiden sijaan poliittinen valinta typistetään puhtaaksi lompakkokysymykseksi. Kirjoittaja ei perustele kantaansa yhteisellä hyvällä tai yhteiskunnallisella oikeudenmukaisuudella, vaan puhtaalla itsekkyydellä: sillä, mikä tuottaa suurperheelle eniten euroja taskuun.
Yhteenveto
Teksti paljastaa paljaana sen, miten uskonnollinen liike ja sen sisällä toimivat henkilöt voivat valjastaa arvonsa maallisen vallan ja rahallisen edun taakse. Se ei ole hengellistä puhetta, vaan laskelmoivaa vaalipropagandaa.

Totta, vl-ihmiset pakotettiin kannattamaan keskustaa hoitokokouksissa, että tämä täysin punainen puolue saisi ääniä. Tiitisen lista.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Totta, vl-ihmiset pakotettiin kannattamaan keskustaa hoitokokouksissa, että tämä täysin punainen puolue saisi ääniä. Tiitisen lista.

Keskustan punainen kirja

Tietenkin pS!

Niin, siinä on vanha tapaus nostettu pöydälle! Onhan se nähty, että vaalien alla ja poliittisissa tuulissa on ennenkin koetettu vetää rajoja uusiksi, eikä se ole herätysliikkeen piirissä mikään uusi asia, että maallinen politiikka ja uskonasiat menevät sekaisin.
Jos ruvetaan vanhoja muistelemaan, niin onhan sitä ennenkin nähty, että lehtitilauksista ja puoluekirjoista on nostettu meteliä, ja mummoja on kärrätty tummuuskokouksiin, jos on vähänkin näyttänyt siltä, että suunta on väärä. Maan asioita hoidetaan maallisilla äänestyksillä, mutta uskon tiellä taida olla puoluekirjoja eikä vaalikarjaa – siellä on ihan toisenlaiset mittarit sen suhteen, kuka kantaa kortensa kekoon.
Jokainen tyylillään pitää kiinni omasta maastaan ja äänestyslipustaan, mutta saattaapi siinä monella mennä puurot ja vellit sekaisin, kun uskonasiat ja puoluepolitiikka yritetään naulata samaan paaluun.

Tuolla samalla logiikalla Hitlerin natsihallinto oli se 'esivalta', jota ei saanut vastustaa. Jos natsit määräsivät lait, leirit ja kansanmurhan, niin sen ajan lainmukaisten sääntöjen mukaan vastustajat olivat niitä 'anarkisteja' tai lainrikkojia, ja hallinnolla oli täysi oikeus käyttää 'vallan miekkaa' heitä vastaan. Jos kerran esivaltaan ei saa koskaan nousta, niin silloin jokainen järjestelmän toimeenpanema rikos ja kansanmurha pitää vain hyväksyä 'ylempänä annettuna' ja hylätä vastarinta.