Koutsi vastaa ummikolle

Tulee lääketokkuraista horinaa sohvaperunalta sitkeästi ja aina vaan, väännellen asioita omalle mallilleen ja purkautuu suolikaasun lailla matkailupalstalle.

Pattaya maratonistahan tämä "keskustelu" on alkanut, joten ihan oikealla paikalla tätä keskustelua käydään.

Juoksuharrastus on kuten muutkin harrastukset, eli se jakautuu hyvin eri tavalla ja on hyvin erilaisia tavoitteita, tai sitten juoksennellaan ihan muuten vaan,

Karkeasti jaettuna harrastuksessa on neljä pääkunto- ja tavoitetasoa:

1. Aloittelija / Kuntoilija. Juoksun ja kävelyn yhdistelmä tai matalatehoinen hölkkä. Tavoitteena on peruskunnon kohottaminen, painonhallinta ja liikunnan ilo.

2. Aktiiviliikkuja. Juoksee säännöllisesti 3–5 kertaa viikossa. Tavoitteena voi olla esimerkiksi puolimaratonin tai maratonin läpijuokseminen, oman ennätyksen parantaminen tai säännöllinen viikkokuntoilu.

3. Tavoitteellinen kilpakuntoilija. Määrätietoista ja monipuolista harjoittelua (intervallit, pitkät lenkit, lihaskunto). Tavoitteena on kehittää maksimaalista hapenottokykyä ja kilpailla aktiivisesti omissa ikäluokissa.

4. Huippu-urheilija: Ammattimainen tai puoliammattimainen harjoittelu, jossa treenimäärät ovat suuria (jopa 100–200+ kilometriä viikossa). Päätavoitteena ovat kansalliset tai kansainväliset kärkisijat.

-Minä olen lähimpänä tuota Aktiiviliikkujaa, sillä mihinkään kilpajuoksuun en tähtää, vaan vain omaan tavoiteaikaani. Harjoitusmatkani ovat kylläkin olleet suuria, jopa kilpakuntoilijalle. Usein +100km viikossa.

Pattaya maratoniin osallistuu kenties kourallinen ammattimaisia juoksijoita, mutta ei lähellekään maailman kärkeä. Alisa Vainio olisi voittanut viime vuonna esim Pattaya maratonin miestenkin sarjan ehkä 10 minuutilla.

Jotenkin Possolta on mennyt urheilukelloineen ohi että minä olen juoskennellut jo 46 vuotta enemmän tai vähemmän. Vihjaan tällä siihen että todennäköisesti minä siis osaan juosta.

Olen siihen saanut jo aikanaan oppia ja keskustelua käydään myös palautumisesta ja miten hoidetaan krempat ja krampit jne. Jo sopivien kenkien löytäminen on osa kokonaisuutta. Citymarketin tarjouslenkkareita en suosittele.

Kuten sanoin niin tänä vuonna on menty monipuolisia reittejä kokeneen juoksuharrastajan kanssa ja kaksi virallista kymppiä sekä kaksi puolimaratonia kertoo tasaisen nousujohteisesta kunnosta.

Vaikkakin vauhti koko tarkkaan puolet Alisa Vainion ajasta sekä puoli- että täysmaratonilla, niin se on kuuskymppiselle aivan erinomainen aika, plus se vielä että olen liian iso kestävyysjuoksijaksi, eikä edes pituus vaimenna sitä millä voimalla se jalka maahan tulee ja millä voimalla se joutuu ponnistamaan eteenpäin.

Nyrkkisääntönä juoksu kuluttaa noin 1 kcal painokiloa kohti kilometrillä. Laskukaava menee näin 60 kiloisella: 60 kg × 42,195 km ≈ 2 532 kcal.

85 kiloisella se menee: 85 kg x 42,195 = 3587 kcal.
85 kiloinen kuluttaa siis karkeasti 42% enemmän.

Se ei riitä että 85 kiloinen on syönyt ja tankannut 42% enemmän, vaan hän käyttää energiaa 42% enemmän tuolla matkalla ja se on hänelle saman verran raskaampi plus vielä kymmeniä prosentteja suurempi ilmanvastus.

Tämä on syynä siihen että maraton ei ole isojen miesten laji. Ei ole mahdollista saada sellaisia aikoja joihin pienemmät juoksijat pystyy.

Siksipä ikämiehenä ei ole vakavaa tavoitetta. Päätös tämän vuoden maratonista tuli vasta alkvuodesta, ensimmäisen puolimaratonin jälkeen, joka sujui odotusten mukaan.

Minulle olisi riittänyt treenimääräksi se entinen tahti, mutta kun löytyi kaveri rinnalle niin ollaan messissä kokeneen tahdissa. Samassa kunnossa ollaan ja hänellä ei ole epäilystäkään ettenkö juokse Pattaya maratonia suunniteltuun aikaan.

Yhtä matkaa on tarkoitus juosta, kuten on harjoiteltukin. Yksin jatketaan vain jos toiselle tulee stoppi jostakin syystä.

Nyt siellä alkoi Possolakin antamaan urheiluvinkkejä että urheilukello pitää olla. Alisa Vainio ei käytä urheilukelloa, muut käytti. Alisa kuuntelee kroppaansa eikä tottele sähkölaitteita.

Itse käytin 2000- luvun alussa hiihtäessä aluksi, mutta opin tuntemaan ne sykealueet aika nopeasti sitten ilman kelloa ja tiesin milloin syke on liian korkealla. Sen tietää yksinkertaisesti siitä että hapetus ei riitä.

Kelloa tulee käytettyä muista syistä, siitä että se piirtää kartalle reittisi ja vertailee juoksuasi aiempiin suorituksiin samalla reitillä ja tekee yhteenvetoja, ja sen saa piippaamaan halutussa matkamäärässä ja kertomaan keskivauhtisi korvanappiin tai mitä vaan haluat.

Possohan käyttää kelloa tunnistamaan rytmihäiriöt ja muut verenkierto-ongelmat että pääsee soittamaan itselleen ambulanssin, nyt kun rouva myy marjoja eri osoitteessa.

Se Posson kello ei siis liity urheiluun millään tavalla, vaan sairaskuljetuksien tarpeen mittaamiseen.

2010