Kaupan ovi auki, lapsi juoksee kiljuen sisälle kauppaan.. hän juoksee suoraa maitokaappien eteen, avaa oven, sulkee, avaa, sulkee.. näin hän tekee 5min. kunnes raahaat huutavan maassa makaavan kiljuvan lapsen pari metriä kauemmaksi, jotta hän voi uudestaan hyökätä maitokaapille ja jatkaa samaa mitä aikaisemmin.. Kaksi vanhaa rouvaa katsoo arvostelevasti sinua, supattelee jotain keskenään ja katsoo vielä taakseen mennessään,-miten tuon kokoinen lapsi käyttääntyy noin?. Hiki pisarat alkavat nousta kasvoillesi. Yrität raahata raivoavaa lasta, käsilaukkuasi ja ostoskoria leipähyllyn tykö.. Yksi ranskanleipä ja sitten.. Mihin se poika taas ehti juosta!!?? palaat kaksi hyllyä taakseppäin ja löydät lapsesi TAAS maitokaapilta. Huudat lapsellesi että -Nyt loppu!! -Sinä joko tulet äitin vierellä kiltisti ja pidät kädestä kiinni, tai vien sinut ulos sateeseen seisomaan! Ähhh.. ei auta.. lapsi makaa makaronina lattialla.. Ärtymys valtaa mielen, pitäisikö sittenkin harkita siaiskotia? Jätät kauppareissun sikseen, rahaat viimeisillä voimillasi lapsen, itsesi ja ostoskorin, johon olet saanut vain murto-osan tarvitsemistasi ruoka-ainesta, kassalle, maksat puuskuttaen 20e setelillä kolmen euron ostokset toivoen että kassaneiti antaa vaihtorahat nopeasti. Sillä aikaa huomaat lapsen karanneen taas omille teilleen, takana seisova nainen sanoi pojan juosseen hyllyn taakse. Jätät vaudilla ostokset kassalle ja ryntäät lapsen perään, sillä hän pudottelee säilyketölkkejä lattialle ihmisten tuijottaessa vierellä.. lapsi kainaloon, ostokset mukaan ja vauhdilla ulos. Kaupan pihalla lapsi lähtee juoksemaan kohti autotietä, ehdit juuri napata hänen kädestä kiinni ennenkuin auto kääntyi kaupan pihalle. Lapsi makaa likaisessa ja märässä maassa huutaen. Naamapunaisena kävelet hitaasti 20kg painava lapsi kainalossa, käsilaukku ja ostoskassi roikkuen mukana 50m päässä olevaan kotiin.. Ikinä en ota sinua enää kauppaan mukaan, sanot lapselle kun pääset kotiin, ja päätät olla tekemättä mitään ruokaa kun ei ole mistä tehdä. Kun mies tulee illalla kotiin ja kysyy ruokaa..?? Voit olla varma ettei hän ymmärrä selitystäsi.
ps. tämä on meidän kauppareissujen arkea :(
-3 vuotiaan autistin äiti
ps. tämä on meidän kauppareissujen arkea :(
-3 vuotiaan autistin äiti
Vastaukset 62
Vanhimmat
mitenkään mahdollista saada kauppareissut järjestettyä niin, että lapsi jää esim. isänsä kanssa kotiin siksi aikaa? Saisit hengähtää hiukan ja tehdä ostokset rauhassa.
Älä rääkkää itseäsi noilla kauppareissuilla lapsen kanssa jos ei ole aivan pakko. Puhun kokemuksesta.
Tsemppiä toivottelen ja jaksamista.
Onko perhekerho sinulle tuttu? Jos ei niin tutustua kannattaa http://perheklubi.net/index.php?s=9a9211aeb720557ec6b07508a9434e6e&showforum=13
Tai toivon ainakin että hän ymmärtää selityksesi. Ehkä voitte sopia, että miehesi käväisee kaupassa.
Jaa-a. En oikein osaa neuvoja antaa, mutta koettakaa jaksaa. Ovatko lapsen kummit tai vanhempanne hengessä mukana? Kyllähän tuollainen tilanne on yksin hankala selvitä, älkää nyt kuitenkaan polttako itseänne loppuun.
Voimaa ja jaksamista kuitenkin teille toivotan.
valitettavasti olen polttanut itseni loppuun ajat sitten, enää kuljen pelkillä höyryillä.. Mieheni on töissä aamu yhdeksästä ilta kymmeneen, viitenä päivänä viikossa. Nyt mies yrittääkin etsiä jotain muuta työtä, pääni ei jaksa muuten enää. Onneksi tarhat aukeavat kohta, lapsi menee hoitoon vakkei minulla töitä olekkaan. Kummeja lapsellamme ei ole, koska kaste jätettiin väliin. Isovanhemmat asuvat sen verta kaukana ettei heistäkään ole päivittäiseksi avuksi. Nyt vielä joka huolestuttaa on se, että miten sitten käy kun huhtikuussa meille tulee uusi vauva? Millä keinoin kaupassa sitten käydään? Tungetaanko 3.5 vuotias lapsi myös vaunuihin? vai köytetäänkö lyhtypylvääseen kiinni kauppareissun ajaksi? (tuota ei tarvi ottaa toissaan..) ideat alkaa olla loppu!! VOI KUN OLISIMME SAANEET NORMAALIN LAPSEN!!
Jos isovanhemmat asuvat liian kaukana niin voitko sinä sitten ottaa vaikka viikon lomaa ja matkustaa mummon ja papan luo. Hoitaisitte lasta yhdessä ja ehtisit ainakin levätä vähän kun joku katsoo lapsen perään? Omat lapset ja lastenlapset ovat kaikille isovanhemmille tärkeitä ja rakkaita, kyllä he ymmärtävät.
Tilanne helpottanee hieman kun miehesi löytää uutta työtä ja voitte hoitaa kotia yhdessä. Miehesi voi ottaa isyysvapaata muutaman viikon kun uusi vauva syntyy, mutta eihän sekään nyt kauaa kestä.
Empä nyt oikein osaa kunnon neuvoja antaa, on itseltäkin vielä isyys kokematta. Mutta älkää nyt kuitenkaan ihan yksin jääkö, ja voimia toivotan teille selviytyä.
voisiko miehesi vapaapäivänä käydä kaupassa ostamassa viikon ruoat kotiin?Monesta kaupasta saa myös internetillä tilattua kauppaostokset kotiin,kun tilaa pari päivää aikaisemmin.Voimia sinulle toivon.
""Tilanne helpottanee hieman kun miehesi löytää uutta työtä ja voitte hoitaa kotia yhdessä. Miehesi voi ottaa isyysvapaata muutaman viikon kun uusi vauva syntyy, mutta eihän sekään nyt kauaa kestä""
Sanoisin että tilanne helpottaa vasta kun mieheni löytää uuden naisen ja minä voin kuolla väsymykseen :(
ja stop tykkänään tuommoiset puheet. Ota yhteyttä kaupunkisi tukijärjestöihin ja kysele tukitoimintaa. Tukihenkilö/perhe avuksi muutamana päivänä viikossa, tai sitten päivähoitoon vie (osa-aikaiseen). Kirjoituksestasi voi päätellä, että olet tosi väsynyt ja epätoivoinen. Kannattaa hakea apua ajoissa.
Oletko kokeillut kuvien avulla jäsentää kauppareissua..? siis aloitat kuvilla kotona, jo ennen kauppaan lähtöä..?
Tsemiä teille..
olisiko sinulla nyt kesällä mahdollista saada kunnallisen kodihoitajan apua vaikkapa pari kertaa viikossa, että edes kauppaan pääsisit? Muutenkin olisi hyvä saada vähän vapaa-aikaa. On
hyvä, että poikasi on tarhassa.
Monet autistiset lapset ovat rauhoittuneet paljon kun ruokavaliota on muutettu poistamalla siitä teollisesti käsitelty, lisäaineita sisältävä ja ravintoköyhä ruoka sekä lisäämällä ravintoon elintärkeitä rasvahappoja kuten kalaöljy-kapseleita.
Puhuit ranskanleivän ostamisesta. Kaikkein ensimmäiseksi täysin kuollutta ravintoa oleva ranskanleipä pois ja rehellinen ruisleipä tilalle. Esimerkiksi light-limsat ja limsat yleensäkin vaikuttavat lapsen kuin lapsen terveyteen ja mielentilaan huonosti. Esimerkiksi itse olen havainnut karkeista ja limsoista lastemme tulevan suorastaan sokerihumalaan.
Toivoisin että kokeilisit tätä asiaa, sillä todellakin tiedän ruokavalion muutoksesta olleen monelle keskittymiskyvyttömälle ja ylivilkkaalle lapselle apua!!!
Hyvä että sait lapsesi tarhaan, sillä ymmärrän kyllä että alat olla jaksamisesi äärirajoilla. Hyvää kesän jatkoa!
Kannattaisi kuunnella edellisiä kirjoittajia - vaikka vaikealta tuntuu. Monesti asiat, joilla pyritään väliaikaisesti tilannetta rauhoittamaan vaan pahentavat sitä ja johtavat kierteeseen...
Hyvä ruoka on ihmeellinen lääke
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000381&posting=22000000007414964
Lapsesi on terve, hänellä on tämmöinen erityispiirre. Niinkuin tuolla jo ehdotettiin, ota kuvat käyttöön. Otat kynän ja paperia ja piirrät, mitä tapahtuu, ihan tikku-ukoilla. Samalla puhut, nyt mennään kauppaan, otetaan kärryt, otetaan, leipää, sitten maitoa. Käyt koko kauppareissun läpi.
Tällainen lapsi, kuin sulla on, hänen tarvitsee tietää koko ajan, mitä tapahtuu.
Ota ja mene netissä autismi ja aspergerliitton sivuille, (ja papunet.net toinen hyvä) siellä on tietoa paljon tästä asiasta.
Mulla ei ole as-lasta, mutta olen hoitanut yhtä, ja näillä kuvantamismenetelmillä pääsee pitkälle. Sinun ei tarvitse ajaa itseäsi piippuun. Ota selvää, tieto lisää tuskaa, mutta antaa samalla välineitä käsitellä asiaa.
Tuo päiväkoti on hyvä, saat vähän omaa aikaa, kun lapsi on hoidossa.
Kirjoittele kuulumisia.
Otat yhteyttä kevaan (kehitysvammaneuvolaan), johon luultavasti olettekin jo yhteydessä(?) Ja miettikää sielä erilaisia vaihtoehtoja.
Sosiaalipuolen tädeistä on myös iso apu, joten ota yhteys kaupunkisi/kuntasi sosiaalipalveluihin!
Mannerheiminlastensuojeluliitolla on hoitajia myös kehitysvammaisille, myös autisteille vaikka ei kehitysvammaa olisikaan. Eli sinne vaan soittoa ja keskustelet mahdollisuuksista.
Mielenkiinnolla haluaisin tietää oletko harkinnut mitään näistä vaihtoehdoista?
Onnea ja paljon jaksamista. Sinun on pakko päästä tilanteestasi pois, muuten et pääse palautumaan ollenkaan!!!
minä en kirjoittanut tuota.. ei ole hauskaa..
Niin olikos sun lapsi autistinen? voi ku jaksais johonkin ruokavalioon perehtyä.
vaan aivan ilmeisesti vaikeasti autistinen lapsi. As-lapsella ei ole diagnoosia kolmen vanhana, eivätkä he käyttäydy nimimerkki "äidin" kuvaamalla tavalla.
Mitähän, jos antaisitte meidän autistien omaisten ja lievästä autismista kärsivien keskustella keskenämme. Täytyy näet tietää mistä puhuu. Tämä kun on tarkoitettu ns. vertaistukipalstaksi.
Viestini oli tarkoitettu alkuperäiselle.
täällä on nyt taas villiintynyt se taannoin nimimerkillä "elisabet 50vuotta" kirjoittanut ihminen. Nuo jutut tuntuvat välillä vähän epäuskottavilta.
kun hän ei ymmärrä toisen hätää. Itselläni on as-poika ja joskus ajattelen, miten vaikeasti autististen lasten vanhemmat jaksavat. Onneksi vammaisetkin lapset sentään pääsevät tarhaan.
nääs. Kyllä minä ainakin haluan MYÖS täällä keskustella, koska teen töitä autististen kanssa 8 h päivässä..vai eikö mulla ole muka oikeus keskustella täällä...?
Tällä palstalla on kirjoitellut henkilöitä, jotka kertoilevat selvästi keksittyjä juttuja. Palsta ei ole mikään viihdepalsta, vaan tarkoitettu nimen omaan vertaistukipalstaksi.
Me autististen ja as-lasten vanhemmat emme tapaa toisiamme juuri missään muualla kuin tällä palstalla, joten se on meille tärkeä. Hyvä on myöskin kuulla aikuisten as-ihmisten kokemuksia selviintymisestään.
Hoitohenkilökuntaan kuuluvat voivat saada tukea muualtakin mm työnohjausta. Me taas emme saa tukea mistään muualta -usein kaikkein vähiten, kumma kyllä, juuri sairaaloiden hoitohenkilökunnalta.
saadaan työnohjausta...siis kuka saa ja kuka ei. Täältä palstalta olen saanut vinkkejä paljon työhöni ja hyväksikin ne kokenut.
Ja sitten yksi kärkäs vanhempi suurinpiirtein kieltää tänne kirjoittelun..huh huh..pöyristyttää NIIN paljon, että taidan tosiaankin jättää palstan lukemisen vähäksi aikaa!!!!!!
Ole hyvä..sait yhden ihmisen vihaiseksi!
vaan vertaistuesta. Perustakaa joku hoitoalan ihmisten oma palsta. En ymmärrä suhtautumistasi.
Jos tämäkin menee tappeluksi niin antaa olla. Jos joku ei usko että minä olen autistin äiti, niin ei tarvitse uskoa. Jos joku ei ymmärrä kuinka vaikeaa autistin vanhemmilla voi olla, antaa olla. Tekee niin pahaa katsoa terveitä lapsia kun tietää että oma lapsi ei ehkä koskaan opi edes puhumaan. Rankkaa on eikä kukaan terveen lapsen vanhempi voi koskaan käsittää miltä tuntuu kehityshäiriöisen lapsen äidiltä tai isältä PISTE! Neuvoja voi jakaa toinen toisensa jälkeen, ettekö te ymmärrä että vanhemmat ovat niin väsyneitä etteivät he jaksa alkaa kokeilemaan jokaista uutta keinoa hillitäkseen lapsensa käytöstä. Epätoivo, viha, katkeruus, suru, toivottomuus, ne ovat tälläisten perheiden arkea. Toki hyviäkin päiviä on välillä ja ne auttaakin jaksamaan, mutta kyllä se itku tulee lyhyestäkin ilosta. Antaisin mitä tahansa, jotta lapseni oppisi puhumaan, vaikka hän jäisi autistiseksi, mutta kunhan hän pystyisi kommunikoimaan edes jollain tasolla. Autistisen lapsen vanhemmille sanotaan että täytyisi hakea apua, pyytää tuttavia lapsen vahdiksi, Mutta kun se on niin vaikeaa!! Kun tietää millainen oma lapsi voi olla, mitä vaikeuksia hän voi saada aikaiseksi, ei lasta niin vaan jätäkkään toisten "riesaksi" edes vähäksikkään aikaa. Ja jos sattuu niin että uskaltaa sen tehdä, on huoli kokoajan mielessä, mitä jos lapsi pääsee karkaamaan? jos hoitaja ei huomaa lapsen päässeen parvekkeelle ja tipahtaa? Autistisenkin lapsen paras hoitaja on oma äiti ja isä. kukaan muu ei voi koskaan korvata heitä. Tämä meni nyt vähän sekavaksi mutta sainpas purettua paineitani.. huoh..
Itse olen kirjoitellut nimimerkillä ihmettelijä tuolla tarkkaavaisuushäiriöpalstalla. Olen saanut niin paljon paskaa niskaan, että päätin lopettaa palstailun siellä.
Minut tuomittiin täysin uusavuttomaksi, alkoholiongelmaiseksi, lasta ymmärtämättömäksi jne. Lääkitys tuomittiin täysin jne. Koko ADHD:takaan ei ollut olemassa, vaan oli vanhemmat hommanneet diagnoosin että saisi kelasta rahaa.
Minä ymmärrän sinua täysin. Kiukauttaa kun tilanne on se mikä on, ja joku ehdottelee ruokavalion muutoksia tms. Kävitkö perhekerhon palstalla? Laitoin sen nettiosoitteen sinulle kun kirjoitin ketjun alussa. Siellä on autististen lasten vanhempia joilta saat sitä parasta vertaistukea. He tietävät ja osaavat ehkä jopa auttaa jossain asioissa.
Itse olen saanut sieltä paljon tukea.
Halaukset sinulle ja koitahan jaksella.
Olen vajaa 4-vuotiaan vaikeasti autistiseksi diagnosoitun pojan äiti. YMMÄRRÄN SINUA TODELLA!
Vielä tätä nykyä pärjäämme pojan kanssa sellaisessa kaupassa jossa kauppakärriin voi laittaa, esim. täällä isommissa kaupassa on lapsille "autokärrejä" ja ne on vielä meidän pojalle mieluisia. Silti saa koko ajan vahtia että kärryssä kestää, eikä hyllyiltä mitään pudota tms. Pitää kovaa meteliä kaupassa yms. Muunlaiseen kauppaan en edes suostuisi lähtemään, ilman kärryjä ei pärjää. Muutenkaan ei ole helppoa.. Lapsi edelleen vaipoissa, eikä asiassa näytä edistystä tapahtuvan. Syö sellaista itse mitä käsin voi syödä ja jotain haarukalla mutta lusikkaa ei suostu käteen ottamaan. On syömisten suhteen erittäin valikoiva, joten minkään ruokavalion kokeilemista en kovinkaan helpolla alkaisi kokeilemaan,pääasia että lapsi syö.Ei ole kuitenkaan mikään herkutteleva lapsi, syö todella vähän karkkeja tms. On erittäin karkaileva, koko ajan saa perästä juosta. Ei ole vaarantajua; ei pelkää autoja, korkeita paikkoja tms. joten sekin lisää vahtimisen ja perästä juoksemisen tarvetta. Yksittäisiä sanoja sanoo. Raivokohtauksia on; puree, potkii, hakkaa, huutaa.. Itsellä jaksaminen on vaihtelevaa.. On nyt kesällä ollut lomalla päiväkodista 3 vkoa ja aika on tuntunut todella pitkältä. Ennen oli puolipäiväisenä, nyt siirtyy erityispäiväkotiin ja on siellä sitten kokopäiväisenä. Alkaa myös olla kerran kuukaudessa viikonlopun Vaalialassa lomajaksolla (autisimiin erikoistunut laitos) koko perheen jaksamisen takia. Meillä on 2 vanhempaa lasta jotka myös tarvitsisivat vanhempien aikaa ja jaksamista.
Toivon kovasti voimia ja jaksamista Sinulle!
Ikävät puheet johtuu näillä suomi24:n palstoilla siitä että nämä ovat kaikille avoimia, rekisteröintipakkoa ei ole.
Kaikilla palstoilla täällä liikkuu häiriköitä joiden tärkein tehtävä on tehdä muista kirjoittajista pilkkaa ja haukkua heitä, epäillä kaikkea. On ihmisiä joilla ei ole elämässään muuta tekemistä kuin kirjoitella nettipalstoilla, ja siitä saavat asialliset kirjoittajat kärsiä.
Jos asiallista keskustelua haluaa, kannattaisi siirtyä reikisteröintiä edellyttäville plastoille.
Eiköhän se kuule vielä sananvapaus ole Suomessa. Mielipiteitä on erilaisia...toiset varteen otettavia ja toiset vähemmän..mukavaa kun erilaisia kommentteja on..se avartaa nääs näkökulmia ja ehkäpä aukaisee joidenkin putkinäön tietylle asialle.
"kiukuttaa kun joku ehdottaa ruokavalion muutoksia tms."
Ole onnellinen, että ehdotuksia edes tulee..minä ainakin olen valmis kokeilemaan kaikkea uutta huomatakseni usein, että se oli KOKEILEMISEN arvoinen!!!
Syytä olisi joskus katsoa peiliin!!!
Kummasti se hillitsee "kielenkannattimia" kun vaaditaan rekisteröityminen. Mistä luulet johtuvan?
Sananvapauden nimissäkään ei tarvitsisi ihan mitä tahansa kirjoitella.
nyt valehtelevaa kirjoittamista hyväksy, mut muuten on kiva kärjistää tilanteita.
Tuohon en osaa sanoa miksi hillitsee kielenkannattimia, koska itse voin sanoa mielipiteeni vaikka päin naamaa, jos tarve vaatii.
epäasiallista kirjoittelua liiankin kanssa?
mittään väitä...aina mahtuu joka palstalle jotain..joo..En jaksa nyt kuluttaa voimiani tämmöiseen nahisteluun..
olemassa? En itse tunne ketään, jonka lapsella olisi aspergerin syndrooma. Olen aivan yksin ja välillä on pallo hukassa. En kuulu mihinkään tukiyhdistykseen tms. Minusta olisi hirveän vaikea soittaa jollekin tuntemattomalle ihmiselle ja kysellä jonkin yhdistyksen toiminnasta. Miehellänikin taitaa olla aspergerin syndrooma.
pitäiskö sun nyt miettiä, MIKSI olet yksin ja pallo hukassa...?
Ehdottaisin tukitoimintaa ja perheleirejä, mut ethän sinä hyväksynyt niitä lasten leirejäkään...sanoit niitä vammaisten leireiksi...niin perheleirit olisivat sinusta varmaankin perhevammasten leirejä.
Vieläkö ihmettelet, kun pallo on hukassa..?
Vertaistukea saa, kun osaa sitä ottaa vastaan..muistappa se!
tuo ruokavalion moittiminen. Ei tarvitse aloittaa mitään kokeilua, vaan jättää pois kaikki sokeristuvat tuotteet ja sellaiset, joissa on itsessään paljon sokeria: limsat, kakut, makeiset. light-tuotteet saattavat olla pahasta jne. Ei mitään ihme kokeiluja tarvi aloittaa.
Vertaistukea kannattaa ottaa vastaan missä muodossa tahansa. saattaa saada ahaa-elämyksen vaikka aamuyöstä jostakin kirjoituksenpätkästä.
Itse olen käynyt kaikennäköisiä sopeutumisvalmennuskursseja ja ne kaikki ovat olleet hyödyllisiä.
Msn goups-siellä onvertaistukiryhmä myös asperger-ja autistilapsille. Käy myös autisti-ja aspergerliiton sivuilla, saat lisää tukea. Sinun kannattaa hakea niille leireille, siellä saat levähtää ja saat uutta tietoa as-asiassa ja autismissa.
ps. olen as-lapsen ystävä ja as-lapsen äidin ystävä
etsi täältä:
http://groups.msn.com/
siellä vasemmassa reunassa on valikko, siellä terveys ja hyvinvointi, klikkaa, ja sitten etsit asperger ja autismi-tukiryhmän
toinen:
http://www.autismiliitto.fi/
Ole hyvä, toivottavasti saat ja löydät apua näistä.
ei ollut moittia ruokavaliota. Sillä on varmasti meille kaikille erittäinkin tärkeä merkitys. ADHD:ta eikä autismiakaan sillä ei kuitenkaan paranneta. Oireita voi ehkä joltain osin lieventää.
Siinä vaiheessa kun tilanne on paha, minusta ruokavaliosta puhuminen tuntuu kuitenkin lähinnä huvittavalta. En vain voi sille mitään...
Sama kuin olisi jalka poikki ja joku tulisi tarjoamaan laastaria.
joten en taida vasta sinulle. Mitä ihmeen leirejä muka?
ne, jotka eivät ole autististen lasten vanhempia eivät tajua, mistä asiasssa on kysymys. Mielestäni ruokavalion ehdottaminen on lähinnä pilkan tekoa.
itelles vaikka autismi lehti, niin ehkä saat apua siitäkin ja tietoa leiritarjonnasta, sekä muista vertaistukitoiminnoista.
Tämä vinkki sinulle, VAIKKEN OLE as-lapsen vanhempi, jos pidät kerta sitä jonkinlaisena kriteerinä vastaatko vai et...
sellaisia vanhempia, jotka osaavat arvostaa meidän työtä ja sitä miten jaksamme hoitaa heidän lapsiaan 8 h päivässä, vaikka käytös lapsella on mitä on...(usen saattaa olla fyysisia vammoja meillä työpäivän jälkeen), mutta aina vaan tykkäämme työstämme enemmän. Osa jaksaa vielä illalla jatkaa tukihenkilön roolissa...ja vielä jaksamme kokeilla ruokavalioita, kuvien käyttöä, eri terapioita jne.
jaksetaan kuunnella myös vanhempia ja joskus jopa illalla tuetaan kotoa käsin puhelimessa...
juuri sitä. Olisipa minulla henkilökohtainen avustaja että jaksaisin paremmin. Joku joka auttaisi taistelemaan lapseni puolesta, kun tuntuu, että mitään apua ei saa ilman kunnon kädenvääntöä määrärahoista yms.
Ja olkapää johon voisi joskus nojata...
arvosta. Jos haluat kirjoitella, niin ota itsellesi jokin nimimerkki. Sitä ei tarvitse rekisteröidä. Minua ei häiritse mikään niin paljon kuin ne, jotka kirjoittavat ilman nimimerkkiä tai vaihtelevat sitä tavan takaa.
olla ainut kuka ei arvosta. Älä yleistä!!!
Mulle on yx hailee miten paljon sinua häiritsee onko nimimerkkiä vai ei...Jos käsket syömään paskaa, ni luuletko, että söisin..
niin kirjoittaisit asiallisemmin. Aina ei saa edes selville kuinka monta kirjoittajaa on, kun kirjoitetaan ilman nimimerkkiä.
aina asiallisesti!
eri syistä ylivilkkaiden lasten rauhoittumisesta oikealla ruokavaliolla? Ei ole ollenkaan samantekevää mitä ihminen syö. Esimerkiksi hyvät rasvahapot ovat elintärkeitä aivojen toiminnalle!
Tutustukaa aiheeseen ja todellakaan se ei vaadi mitään aikaavieviä kokeiluja. Aluksi riittää kun jättää yksinkertaisesti kaiken makean ostamatta!!!Intiaanisokeria (luontaiskaupasta) voi käyttää, jos missä on pakko sokeria käyttää. Se on koostumukseltaan aivan erilaista, kuin tuo valkoinen terveyden tuhoaja.
ruokavalioista yms hoidoista, jotka määrää lääkäri, vaan siitä kuinka autististen lasten vanhemmat pärjäävät heidän kanssaan jokapäiväisessä elämässä.
On kohtuutonta, jos joku niin kuin keskustelun aloittajakin, joutuu hoitamaan autistista lastaan yötä päivää yksin ehkä usean kuukaudenkin ajan tarhan ollessa kesätauolla ilman mitään apua. Ei siinä mitään ruokavalioita ehdi ajatella. Mutta kykeneviä tuuraajia on vaikeata löytää. en usko ettätavallinen kunnallinen kodinhoitaja/kotiavustaja välttämättä pärjäisi autistin kanssa.
kyllä autistisen lapsen kans saattaa pärjätä vaikka ei olisi alan koulutusta. ite pääsin koekilemaan työttömänä ollessani yhden autistisen nuoren hoitoa... ja mulle povattiin että jaksan max 2 viikkoa, mutta toisin kävi meillä ei ollu mitään ongelmia päivisin kun molemmat vanhemmat oli töissä sain tehdä sitä työtä pari vuotta ja nyt opiskelen sosiaalialaa tavoitteena sosionomin paperit... pitää vaan olla ite rauhallinen ja pitkä pinna,, en ite tajunnu mistään viittomista mitään, mutta nopeasti ne oppi...
nuo kauppareissut olivat myös meille hyvin tuttuja vielä 7 vuotta sitten. nyt lapseni on jo 10 -vuotias, mutta vieläkin laitan pojan joko kärryyn tai kärryautoon istumaan kauppareissujen ajaksi. lapsi viihtyy niin hyvin siinä.
Meillä onneksi isäntä tekee normaalipitkää päivää ja siten aikanaan saatoin jättää lapsen kotiin kauppareissun ajaksi.
Raskasta aikaa se oli, mutta onneksi tosiaan lapsi viihtyi autokärryssä niin hyvin, ettei tarvinnut kovin paljon huolehtia käytöksestä.
Meidän lapsella korostuu huonot tavat juuri kesän aikana, kun ei ole lapsen toivomaa rutiinia. Onneksi kuitenkin lapsi rauhottuu iän mukana, joten voin lohduttaa, että kun lapsi tulee kouluikään, niin uskon lapsen rauhoittuvan (ainakin meillä tuli todellasuuri muutos).
Olen myös usein itkenyt, kun lapsi vaan riehuu ja kaikki vieraat katsoo pitkään huonosti käyttäytyvää lasta.
Nykyisin meillä aiheuttaa vieraiden ihmetteleviä katseita se, että lapsi alkaa naureskella kuta kuinkin hysteerisesti, eikä lopeta vaikka kuinka yrittää nätisti/uhkailemalla pippurilla (meillä rankaisu, jos ei osaa käyttäytyä, vaikka komennetaan). Viimeksi näin kävi 8-tunnin linja-automatkalla. Uskotte, että oli hauska. Annoin pippuria ja niin katsoi melko pitkiim muutama rouvashenkilö, kun otettiin sylipainit lapsen kanssa linja-autossa.
Olen monesti ollut samaa mieltä kanssasi, että onneksi koulut alkaa, että lapsi saa kaipaamansa rutiinin.
en voi muuta kuin toivottaa jaksamista ja lohtua siitä, että ikä auttaa tässäkin.
Siis tuolla pippurilla?
Kelan sivuilta löytyy haettavissa olevat sopparit eli sopeutumisvalmennuskurssit autististen lasten perheille, käykää tsekkaamassa osoitteessa: http://kelaapp.kela.fi:8080/kz_app/KZInternetApplication
jos kiinnostaa. Tein haun sanalla autismi jo valmiiksi. Jos lapsesi on esim. Asperger, käytä hakusanana aspergeria. Vilivilpertti -kurssille on jo kurssilaiset valittu, sinne ei kannata enää hakea (tiedän kun itse hain, ei muuten päästy, harmi).
En ole saanut lapselleni koskaan mitään hoitotukea. Hoitotuki on taas terapian edellytys, joten sitäkään ei enää saa. Kela ei myönnä hoitotukea, vaikka lääkäri suositteli korkeampaa hoitotukea. Kaikki hakemukseni on hylätty.
Jos ei ole hoitotukea eivät vanhemmat myöskään saa mitään sopeutumisvalmennuskursseja. Olen joutunut jäämään töistä pois poikani takia, koska hän ei osaa lähteä aamulla itse kouluun eikä viihdy iltapäivähoidossa. Sen takia emme itse pysty kustantamaan minkäänlaisia kursseja. Ainoastaan minimi toimeentulon.
Siis siitä, että et saa hoitotukea? Pyysitkö perustelut asialle?
Kelan kursseillehan ei edes pääse ellei ole korotettu hoitotuki. Lisäksi vaaditaan lääkärin suositus sopeutumisvalmennuksesta.
Kursseille valituille kurssi on ILMAINEN, ja työstä poissaolosta Kela maksaa vanhemmille korvauksen. Eli kurssi EI MAKSA! Tämä tiedoksi nyt, ettei kukaan saisi väärää käsitystä asiasta ja jättäisi hakematta kurssille siinä luulossa että se pitää itse maksaa.
ja lisäksi Kela maksaa korvauksen työstä poissaolosta.
juttu oli niin, että saimme diagnoosin, kun poika oli vajaa kuusivuotias. Hain silloin hoitotukea ja poika sai muutaman kuukauden toimintaterapiaa, koska hänellä on motoorisia ongelmia, ei vieläkään osaa napittaa tai solmia kengännauhojaan ikä 9 ja puoli.
Hoitotuesta tuli sellainen päätös, että ei hoitotukea, mutta jos terapia käynnissä, niin sen ajan alempi hoitotuki. Terapia oli silloin jo ehtinyt loppua enkä huomannut hakea tukea taannehtivasti.
Kirjoitin valituksen asiasta, ja se hylättiin. En ole jaksanut hakea uudestaan hoitotukea, mutta aion nyt hakea taas ja perustella asiaa sillä, että en voi pojan hoidon takia mennä töihin. Katsotaan mitä tapahtuu.
En tiedä onko täällä jo keskusteltu assilapsista, mutta kysyn kuitenkin.
Onko as-lapset niin pirun hankalia, kuin autistilapset? Kysyn siis vanhemmilta. Vai olinko poikkeustapaus. Olin lapsena ajoittain todellinen terroristi. Kauppareissuilla tein joskus pahaa minkä ehdin ja jos en saanut haluamaani lelua, niin pistettiin paikkoja lunastukseen.
Suuttuminen merkitsi todellista raivoa, kuten vielä nykyäänkin ajoittain. Jos joku asia suututti, niin se voitiin samantien hoitaa kirveellä sileäksi. Vieläkin on agressiivisuutta liikkeellä.
as piirteitä,suloisempaa lasta en olisi voinut saada.
mutta eivät välttämättä hankalampia kuin tavalliset lapset. Minun as-poikani 9 v. on esimerkiksi kiltti, hyvin kohtelias ja tulee hyvin toimeen aikuisten kanssa.
Toisten lasten kanssa sen sijaan on vaikeuksia, kun he eivät ymmärrä häntä. Hänellä ei ole juurikaan kavereita paitsi koulussa. Joskus kutsumme luokkatovereita meille leikkimään. Pahalta kuitenkin tuntuu, kun ei ovikello soi eikä häntä haeta ulos. Terveillä lapsillani oli kavereita liiaksikin. Minulla on ollut neljä tervettä lasta, joista kolme on jo aikuisia ja yksi lukioikäinen.
Kkauppareissut lähikaupassa sujuvat hyvin, mutta tavarataloihin hän ei halua. Hän inhoaa melua ja väentungoksia (yliherkkä kuulo). Ostan hänen vaatteensa postimyynnistä.
Hankalaa elämämme on sen tähden, että hän on ollut niin riippuvainen minusta. Ei uskalla jäädä kotiin yksin yms, ja kun aina pitää keksiä tekemistä, kun hänellä ei ole kavereita. Hän on ruvennut huutamaan : Painu pois! kun menen hänen huoneeseensa. onkohan tämä itsenäistymista?
Olin mäkin tosi kohtelias ja kiltti yleisesti ottaen ja vanhempani ovat kehuneet minua juuri tällaiseksi lapseksi, mutta joskus innostuin liikaa ja sitten se vasta on aika ikävää. Myös agressiivisuus on voimakas, mutta vain aiheesta.
Mulla taas ei ollut kavereita koulussa aluksi, mutta 9 vuotiaasta eteenpäin kavereita on riittänyt. Toisaalta en haluaisi niin paljoa kavereita ja olenkin viettänyt enemmän aikaa yksin.
Mulla oli yliherkkä kuulo alle kouluikäisenä, mutta se on normalisoitunut ja nykyään mulla ei ainakaan ole poikkeuksellisen tarkka kuulo. Inhoan yhä voimakkaita ääniä.
Mulla oli alle kouluikäisenä lapsena pelkotiloja, joiden aikana täytyi olla koko ajan äidin lähellä.
Nykyään tulee samanlaisia oloja, kun tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka olisin seurassa. Haluan vain olla ihmisten kanssa, mutta ikävöin heitä vaikka olisin samassa huoneessa heidän kanssaan. En ole siellä, vaikka olen. Usein tuntuu, että elämä ei ole totta, vaan unta. En vain tunne olevani elossa olen jossain kaukana vaikka olen paikalla.
Miksi en tunne tätä. Luulin, että minulla ei ole tunteita, mutta ei se ole siitä kiinni. Ikävöinnistä tulee surulliseksi ja pelokkaaksi. Joskus todellisuus hämärtyy ja harhoista tulee totta. Haluan vain nähdä todellisuuden sellaisena, kuin se on ja haluan olla elossa.
"Hän on ruvennut huutamaan : Painu pois! kun menen hänen huoneeseensa. onkohan tämä itsenäistymista?"
Varmaan, kun samaa on muillakin sen ikäisillä lapsilla. En usko, että sillä on juurikaan tekemistä autistisen eristäytymisen kanssa.
http://www.geocities.com/CapitolHill/7138/lobby/disability.htm