Huh kun yllätti, ensirakkaus 35 vuoden takaa soitti. Muisteltiin nuoruutta ja kerrattiin vähän vuosien aikana sattuneita asioita. Muutaman kerran on otettu vuosien varrella yhteyttä. Haluaisi tavata vielä. Itse en haluaisi - se juttu kuuluu nuoruuteen. Nyt on toiset kuviot, onnellinen perhe-elämä ja elämä muutenkin järjestyksessä. Hienoa kuitenkin, että on jäänyt jonkun mieleen lähtemättömästi hyvänä asiana! Toivon hänelle ja hänen vaimolleen hyvää elämää jatkossakin!
Ensirakkaus soitti
35 vuoden takaa
251714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
hupsia, repäsit vain otsikot ...
Kateellinen vai?
kumppookkaa, mutta minua naurattaa ja huvittaa vain nämä tällaiset jutut...:))
Ovat jotenkin epäuskottavia, sanoisinko...siis pikkusen vain..
sinä koko "Pirre Pirteä" viäntämisinesi olet epäuskottava ;D
";D"..hymyillään vain...:)
Tämä sähköinen viestintä mahdollistaa vaikka mitä. Minunkin "poikaystävä" nuoruusvuosilta otti yllättäen yhteyttä ja haluaa tavata. Tutustuimme toisiimme 33 -vuotta sitten.
Pirre,totuus on joskus tarua ihmeellisempää :)
Tuli tuosta avauksesta mieleeni, olen monta kertaa miettinyt mitähän sille naapurin ihanalle pojalle kuuluu nykyisin. Olimme parhaita kavereita hänen kanssaan noin kymmenvuotiaina, monet leikit leikittiin, hän opetti miten puuhun kiivetään ja miten matoja löytää...Ja ne ekapusutkin harjoiteltiin kahdestaan, vaikka kyllä mua vähän yökötti silloin.... Muuttivat pois naapurista, enkä ole sen erän perään kuullut hänestä mitään.
Ajattelin joskus muutama vuosi sitten että etsin hänet käsiini että voisimme kertoilla omista elämistämme toisillemme, vaan en saanut niin paljon aikaiseksi että olisin lähtenyt jäljittämään häntä. Niin... ja tietysti mietin myös sitä etten halua aiheuttaa mitään turhaa hämminkiä, kun ei tiedä yhtään millaisessa elämäntilnteessa hän on. Vieläkin toivon että törmättäisiin joskus jossakin.
Uskon kyllä että aloituksessa mainittu asia saattaa tapahtua oikeastikin.
Sitä kautta minäkin olen saanut yhteyden vanhoihin ystäviin,myös entisiin poikaystäviin tai oikeastaan he minuun!
http://www.koulukaverit.com
Sitä kautta minuunkin otti yhteyttä vanhat tutut ja tapasimme hiljattain,sitä ennen viimeksi 70-luvulla!
esimerkki,miten voidaan asiallinen aloitus kääntää päinvastaiseksi. Kun niitä esimerkkejä täällä usein kaivataan.
linkistä, kävin vilkaisemassa, näyttää mielenkiintoiselta. Pitää tutustua oikein ajan kanssa tuohon.
se kyllä huvittavaa, jos joku soittaisi n. 30 vuoden takaa ja pyytäisi tapaamista...:))
Oli tosi hauskaa tavata vanhoja ystäviä jotka tapasin viimeksi 1970,joukossa oli myös silloinen poikaystävä!
ainakaan kääntäny mitään, sanoin vain mielipiteeni..joka oli etten oikein usko kenenkään soittavan, hamasta historiasta noin vaan, tai minusta se tuntuu aika mahottomalta ajatukselta..
Jos mieki ottaisin ja soittaisin jollekin entiselle, silloin 14 -vuotiaalle ns. poikakaverilleni ihan ykskaks yllättäin...:)), no voi tietysti joku niin tehäkkii ja mikäpäs siinä....
niin näet että sitä tapahtuu,älä aina ole niin savolainen ;DDD
meinaa olla jo takanapäin, ei maha mittää...:)
Vai olenkohan vain niin huonolla mielikuvituksella varustettu..tänään ainakin...huonolla tuulella.pee eillä ylösnoussut..:)
itse en lähde ajatuksesta, että jos joku asia ei ole tapahtunut minulle, niin sitä ei ole tapahtunut kenellekään :))
Etkö???? mietippä sitä kun sanot "mielipiteesi". Tämä on minun mielipiteeni. Miten olisit vastannut jos kirjoittaja olisi ollut joku vakinikeistä? Tuskin noin.
Hyvää päivänjatkoa sinulle ja koita selvitä tästä päivästä illalla voit jo hymyillä koko asialle. (toivottavasti) :)
myönnetään...:))
olen hymmyillyt..:
tämän palstan ylivoimaisesti juntein ja tyhmin "vakinikki"! Olet pikkasen tyhmä -se suotakoon - mutta onko ihan pakko ottaa joka asiaan kantaa ja aina skeptisesti = epäillen, onko tottakaan?
Sinä olet suurin VESITTÄJÄ monessa hyvässä aloituksessa. Voisit ihan oikeesti vähän pysähtyä miettimään asioita...ja tyyliäsi.
kukas se siellä...?
Tapasin itse vuosikymmenien jälkeen ensirakkaani. Hän oli isoäiti, aivan yhtä iloinen ja nätti kuin nuorenakin. - Meillä oli hauskaa.
Ensirakkauteni oli pyhäkoulunopettaja,on nyt kai jo vähintää 90?
että keski-iässä "vanhat heilat" muiden menneiden tapahtumien myötä palautuvat mieleen...Kun alkaa vanhuus hiipiä, sitä pakenee mieluusti nuoruusmuistoihin.
Minunkin "ensirakkauteni" soitti minulle pari vuotta sitten, lähettipä jopa valokuvansakin ja kirjeen.
Sanoi "liian helposti luopuneensa" minusta...No, en halunnut tavata, koska tiesin, että kumpikin pettyisimme. Antaa niiden muistojen olla ajan kultaamina mielessä ja säilytetään se nuori ihminen silmissämme - ei vanhentunutta, jo parhaat päivänsä nähnyttä mammaa tai pappaa...