Kaarisilta muistomerkki

Utån kondom knullare poijke och pinnppå

Hans Müller Junkers Stukuka joen pohjassa

Moottori yski, paukautti putkessa ja vaikeni kokonaan. Junkers Ju 87 ”Stuka” -syöksypommituskoneen ohjaamossa yliluutnantti Hans Müller Junkers pyyhki hikeä otsaltaan. Kone ei ollut tällä kertaa lastattu pommeilla, vaan jollakin huomattavasti arvokkaammalla: se oli täynnä saksalaista nuuskaa, tuttavallisemmin mälliä. Lasti oli matkalla rintamajoukoille, mutta nyt suuntana oli Lieksa.
Paksun pilviverhon alta paljastui Lieksanjoki ja sen ylittävä betoninen kaarisilta. Muuta tasaista paikkaa ei näkynyt. Hans puristi ohjaussauvaa, tähtäsi koneen nokan kohti kapeaa siltaa ja rukoili kaikkia ilmailun jumalia. Renkaat iskeytyivät siltaan hirvittävällä ryminällä. Alapotkuri raapi asfalttia ja herätti puoli kaupunkia, kunnes jättimäinen lintu pysähtyi vinottain aivan sillan puoleenväliin.
Sillan korvalla, Reunatien kohdalla, seisoi ryhmä miehiä. Lieksan rohkeat työttömät olivat parhaillaan viettämässä iltaa, kun taivaalta putosi sotakone. Porukan nokkamies, Jore, sylkäisi maahan ja katsoi savuavaa konetta.
”Kato perhanaa, saksalainen tuli kylään”, Jore sanoi ja otti kädet pois taskuistaan. ”Jätkät, nyt liikkeelle. Tuolla saattaa olla hätä. Ja otetaan ne kottikärryt mukaan Reunatieltä, jos pitää purkaa jotain.”
Hans Müller Junkers kömpi ulos ohjaamosta kädet täristen. Hän odotti kohtaavansa vihaisia sotilaita, mutta vastassa oli vastustamaton näky: flanellipaitoihin ja tuulipukuihin pukeutunut pelastuspartio.
”Alles gut?” Hans huusi saksaksi, yrittäen selvittää tilannetta.
Jore käveli suoraan koneen viereen, katsoi Hansia silmiin ja nyökkäsi. ”Älä hätäile, kaveri. Lieksassa ollaan. Mikäs tämä sun lastis oikein on, kun haisee noin kotoisalta?”
Hans ei ymmärtänyt suomea, mutta tajusi eleistä, että miehet olivat auttamassa. Hän avasi koneen rungon sivuluukun näyttääkseen vauriot. Luukusta vyöryi sillalle satoja kiloja tiiviitä, pyöreitä nuuskarasioita ja tankomälliä. Lasti oli kärsinyt tärähdyksestä, ja laatikoita oli hajonnut.
Reunatien miesten silmät laajenivat. Ilmassa vallitsi hetken syvä, kunnioittava hiljaisuus.
”Pojat”, Jore sanoi ääni väristen. ”Tämä mies on sankari. Tämä on mällilasti. Nyt toimitaan ja äkkiä, ennen kuin nimismies herää.”
Siitä alkoi Lieksan historian nopein ja tehokkain purkuoperaatio. Työttömien ryhmä, joka oli yleensä tunnettu verkkaisesta elämänrytmistään, liikkui nyt salaman nopeudella. Jore jakoi käskyt kuin kokenut kenraali. Yksi mies ohjasi harvaa liikennettä sillan molemmin puolin, kaksi muuta mätti mällirasioita kottikärryihin, ja Jore itse auttoi Hansia sitomaan koneen siipiä kiinni sillan kaiteisiin, jotta tuuli ei itäisi sitä jokeen.
Hans seurasi ihmeissään, kuinka tehokkaasti Lieksan miehet tyhjensivät Stukan peräosaston. Joka kerta kun joku sai kottikärryt täyteen, Jore näytti peukaloa ja huusi: ”Hyvää työtä, Reunatie pitää pintansa!”
Vain puolessa tunnissa kone oli tyhjä ja siirretty turvallisesti sillan reunaan niin, että autot mahtuivat ohi. Hans Müller Junkers seisoi sillalla, katsoi pelastajiaan ja tunsi syvää kiitollisuutta. Hän otti taskustaan kaksi koskematonta, Erityisen Vahvaa mällitankoa ja ojensi ne Jorelle.
Jore otti lahjan vastaan, nyökkäsi arvokkaasti ja laittoi palan huuleensa. ”Kiitoksia, Hans. Kyllä tällä porukalla taas yhden talven yli pärjää. Tervetuloa Reunatielle kahville, kunhan saat konees kuntoon.”
Sotakone seisoi kaarisillalla Lieksan aamuyössä, ja sen ympärillä vallitsi uusi, nuuskantuoksuinen ystävyys.

panisin kivikasan päällä pimua pinppiin påljåållå

Kuntoutujat pöllii kivet ruostepolkupyörän tarakoille ja myy ne osulaan ovat arvokkaita kiviä. Varmaan 99 euroa kipale. Illalla sitte Pirkkaa Reunatieltä Muskotin kautta laatoille juopottelee.

No nyt ne otti sen lakanan pois. Mikä ihmeen viritys tuo on? Onko siellä joku kuva takana ja minkä takia sen eessä on kivikasa?

Ei minun esteettistä pöllön silmää tyydytä ollenkaan tämä muistomerkki tai sitten valokuva on otettu huonosta kulmasta

Kuvassa on pimun tissit ja paljas pinppi ku kahtoo oikeesta kulumasta ja pinppi mielessä

Tuo romukasa maksoi siis 8000e. Taiteilija veti hyvän tuntipalkan. Kaikkeen paskaan kyllä verorahat menee ja en ole työtön tai kelan varoilla eläjä vaan ihan rehellinen veronmaksaja. Laittakaan viellä mijoona euroa siihen tori monumenttiin.

Mällit voisi ruikata kivikasaan jos ei pinppiä tule paljaana illalla.