Käännösvirheen anatomia: Miten "toiselle velassa olemisesta" tehtiin kirkollinen tuomiovalta

Kun tarkastellaan sitä, miten arameankielisen tekstin alkuperäinen ja käytännöllinen merkitys – synti on velka toiselle ja sen anteeksiantaminen on velan kuittaamista – on käännetty perinteisiin raamatunkäännöksiin, syntyy valtava käännösvirhe.
Tässä on käyty läpi, miten tämä käännösvirhe on syntynyt ja miten se vääristää koko tekstin:
1. Alkuperäinen merkitys: Ihmisten välinen velka ja vapauttaminen
* Aramean kielellä sana ḥaṭṭā'ē (synti) ja siihen liittyvät ilmaisut tarkoittivat käytännön elämässä velkaa, vajetta ja toiselle aiheutettua vaje-suoritusta (verrattavissa arkeen, jossa ollaan toisillemme velassa).
* Kyseisessä jakeessa ("Jos vapautatte ihmiselle synnin...") on kyse siitä, että me annamme toistemme velat anteeksi – eli emme pidä toisiamme sidottuina kaunaan tai vaadi maksua takaisin, vaan repäisemme velkakirjan tyhjäksi.
2. Miten käännösvirhe syntyi?
Kun tämä arkipielinen ja ihmissuhteiden välinen velka- ja anteeksiantotodellisuus vietiin kirkollisen koneiston läpi, sille tehtiin kaksi kohtalokasta käännösvirhettä:
* Muutettiin lakipykäläksi (Abstraktiksi synniksi): Konkreettinen toiselle ihmiselle velassa oleminen (vaje ja rikkomus toista kohtaan) käännettiin abstraktiksi, taivaalliseksi "synniksi", jota vain kirkko tai sen edustajat voivat käsitellä.
* Muutettiin tuomiovallaksi (Portinvartijuudeksi): Lauseen ”jos vapautatte / jos otatte kiinni” alkuperäinen merkitys – eli se, annammeko me toisillemme anteeksi vai pidämmekö toisiamme kaunan vankeina – vääristettiinkin tarkoittamaan sitä, että ihmisillä (tai tietyllä maallikkovallalla) olisi muka virallinen juridinen oikeus päättää, kuka saa synnit anteeksi ja kuka pääsee taivaaseen.
Lopputulos käännösvirheestä
Käännösvirhe otti kauniin ja käytännöllisen kehotuksen anteeksiannosta (joka vastaa suoraan Isä meidän -rukouksen ajatusta velkojen anteeksiantamisesta) ja muutti sen ihmisten välisen vallankäytön ja kontrollin välineeksi. Alkuperäisessä aramealaisessa tekstissä ei puhuta mistään kirkollisesta tuomiovallasta, vaan siitä yksinkertaisesta asiasta, että meidän pitää antaa toistemme velat ja vajeet anteeksi aivan niin kuin itsekin saamme ne anteeksi.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Kun tarkastellaan sitä, miten arameankielisen tekstin alkuperäinen ja käytännöllinen merkitys – synti on velka toiselle ja sen anteeksiantaminen on velan kuittaamista – on käännetty perinteisiin raamatunkäännöksiin, syntyy valtava käännösvirhe.
Tässä on käyty läpi, miten tämä käännösvirhe on syntynyt ja miten se vääristää koko tekstin:
1. Alkuperäinen merkitys: Ihmisten välinen velka ja vapauttaminen
* Aramean kielellä sana ḥaṭṭā'ē (synti) ja siihen liittyvät ilmaisut tarkoittivat käytännön elämässä velkaa, vajetta ja toiselle aiheutettua vaje-suoritusta (verrattavissa arkeen, jossa ollaan toisillemme velassa).
* Kyseisessä jakeessa ("Jos vapautatte ihmiselle synnin...") on kyse siitä, että me annamme toistemme velat anteeksi – eli emme pidä toisiamme sidottuina kaunaan tai vaadi maksua takaisin, vaan repäisemme velkakirjan tyhjäksi.
2. Miten käännösvirhe syntyi?
Kun tämä arkipielinen ja ihmissuhteiden välinen velka- ja anteeksiantotodellisuus vietiin kirkollisen koneiston läpi, sille tehtiin kaksi kohtalokasta käännösvirhettä:
* Muutettiin lakipykäläksi (Abstraktiksi synniksi): Konkreettinen toiselle ihmiselle velassa oleminen (vaje ja rikkomus toista kohtaan) käännettiin abstraktiksi, taivaalliseksi "synniksi", jota vain kirkko tai sen edustajat voivat käsitellä.
* Muutettiin tuomiovallaksi (Portinvartijuudeksi): Lauseen ”jos vapautatte / jos otatte kiinni” alkuperäinen merkitys – eli se, annammeko me toisillemme anteeksi vai pidämmekö toisiamme kaunan vankeina – vääristettiinkin tarkoittamaan sitä, että ihmisillä (tai tietyllä maallikkovallalla) olisi muka virallinen juridinen oikeus päättää, kuka saa synnit anteeksi ja kuka pääsee taivaaseen.
Lopputulos käännösvirheestä
Käännösvirhe otti kauniin ja käytännöllisen kehotuksen anteeksiannosta (joka vastaa suoraan Isä meidän -rukouksen ajatusta velkojen anteeksiantamisesta) ja muutti sen ihmisten välisen vallankäytön ja kontrollin välineeksi. Alkuperäisessä aramealaisessa tekstissä ei puhuta mistään kirkollisesta tuomiovallasta, vaan siitä yksinkertaisesta asiasta, että meidän pitää antaa toistemme velat ja vajeet anteeksi aivan niin kuin itsekin saamme ne anteeksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu