Olen saanut lääkityksen lievään masennukseen ja pakkoajatuksiin. käyn terapiassa pari kertaa kuussa ja sain ne lääkkeet tossa kuukausi sitten. Tuntuu et ei silti mikään auta.. Pyöritän kaikkia pelkoja jatkuvasti päässä. Oon kokenu aika paljon ikäviä tunteita seuratessani lähimmäisten vaikeuksia.. Nyt mun ongelmani on se, että pelkään että samat vaikeudet osuvat kohdalleni. Suvussamme on ollut vakavia sairauksia, ja niitten pelossa olen alkanut tarkkailla itseäni. Pelkään jatkuvasti että mulla on jotain vakavia sairauksia ja tutkin itseäni hyvin tarkkaan. huomaan pienimmätkin elimistön muutokset ja heti pelkään että jotain on pielessä. Tiedän että jos en kiinnittäis asioihin huomiota niin monia "oireita" ei oliskaan.. mut mä tarviin tähän apua.. onko kellään samoja ongelmia? jos joku vois auttaa mua..
kohtalotovereita?
sama junnaa vaan..
5352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on sama ongelma. Minulla on tapana tarkkailla myös kehoani ja sen muutoksia. Varsinkin silloin kun siihen on kohdistunut jotain arveluttavaa. Etenkin olen huolissani paikoista joissa on limakalvoja (vatsa,nenä,sukupuolielimet,silmät). Mulla on sellainen ajatusmaailma, että nyt kun olen tuntevinani jotain epämieluisaa tietyissä paikoissa ajattelen jostain syystä, että tämä ei varmaan koskaan mene pois. Kolhut, ihottumat, selkäkivut, rasitusvammat eivät niinkään haittaa.
ootko kauan kärsiny tollasesta? osaatko helpottaa yhtään oloas? oon yrittäny löytää jonkinlaisia helpotuskeinoja, mut vielä ei vaan ole mikään auttanu..
Olen kärsinyt noin 3,5 vuotta. Se alkoi virtsaamisvaivoista, joita sitten aloin pohtimaan, että mikä tämän nyt aiheutti, sitten sain nenäoireita ja keksisin myös sellaisen vaivan, että kärsin huonosta olosta.
Vaikka nyt tiedostan, että suurin osa edelllisistä oli turhia luuloja, joskus ajaudun edelleen sellaiseen noidankehään, että en osaa ajatella muuta kuin negatiivisesti ja uskon vain negatiivisten asioiden olemassaoloon.
Paras helpotuskeino mulle on se, että löydän tarpeeksi mielekästä tekemistä, että saan ajatukset muualle. Tiedän vain sen, että joskus näitä ajatuksia ei vain pääse pakoon, esim. tylsinä hetkinä töissä tai koulussa.
Oletko itse kiinnittänyt huomiota, koska sulla ei oo ollut niin paha olla? Jos oikein tarkkaan pohdit, niin voisiko sinunkin kohdallasi olla mahdollista, että kärsit eniten silloin, kun olet yksin ja koet olosi tylsäksi? Jos näin on, niin silloin kannattaa väkisin ryhtyä johonkin ja pikkuhiljaa alat huomata jälkeenpäin "hei, ei mulla ollut silloin yhtään hassumpi olla".
Kävin psykoterapiassa puoli vuotta ja psykiatrilla melkein 2 vuotta. Mulle ei siitä apua. Lääkkeistä olen saanut vähän apua. Käytätkö sinä jotain lääkettä?
Millä tavalla olet yrittänyt helpottaa oloasi?
Noi sun neuvot on tosiaan sellasisia mitkä hyödyttävät!tosiaan aina kun on tylsää tai ei mitään tekemistä niin jää kuulostelee omia tuntemuksia ja "vaivoja". mutta joskus pahimmillaan ei ees jaksa tai halua tehdä mitään, vaikka se tosiasiassa helpottais. aina kun on paljon tekemistä, ei edes huomaa miettiä turhia. mulla on kyllä lääkitys olla nyt onkun aikaa ja on se vähän helpottanu..mut ei niin paljoa mitä olis tarvis..