etsin itsestäni koko aika merkkejä jotka vois viitata ties mihin tauteihin. käyn terapias ja syön lääkkeitä mut ei auta. tiedän, että kun kiinnittää asioihin liikaa huomiota niin löytää aina vaan kaikkia "oireita", mut en silti osaa olla huomioimatta kaikkia reaktioita,kipuja ja jopa silmässä ilmeneviä juttuja. meinaan siis kun nyt tässä vaiheessa tutkin mun silmiä ja oon aina löytävinäni jotain outoa ja poikkeavaa.. en tiedä enää koska kyseessä vois olla oikeasti jokin vika!!!! auttakaa!!! tää masentaa mua.. ja aina on joku tietty ajanjakso millon tutkin mitäkin ruumiinosaa. yleensä se on kuitenkin just päänseutu ja silmät. onks ketään kohtalotovereita...?
pelkotilat
masentaa jo
72768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oi voi, toi voi olla tosi pelottavaa, tai siis jos ei osaa vaan olla ja pelkää koko ajan että on joku tauti.
itellä oli yhteen aikaan paljo kurkku kipua ja sitten ku vähääkään koski niin olin ihan paniikissa! x) mutta ootko sä yrittäny keksiä jotain kivaa tekemistä joka sais sut ajattelemaan muuta? menet leffaan tai ulos tai jotakI?
Ootko sä ajatellu tarkasti miksi sä ajattelet koko ajan että onko sulla joku tauti?
voisiko joku näistä syistä olla sellainen joka aiheuttaa moista: sairastat jotakin tautia, tuttavasi tai läheinen on sairastanut jotakin tautia ja pahimassa tapauksessa kuollut? tai jotain tollasta?
on toi aika vaikee tilanne tietenkin mutta tsemppiä sulle!!!
mua vaivaa nykyisin lähes koko ajan pelot sairauksista.kamalaa, vatsaa kivistää, päätä särkee, pyörryttää ja alan pelätä vaikeaa sairautta. tiedostan asian, mutta en osaa tehdä asialle mitään jotenkin syötän ajatuksissa lisää voimaa pelolle.jännitän kaikkea uutta, sosiaalisia tilanteita ihmisiä ja pelkään ihmisten reagointia jo panikoin.
hei! tsemppiä kaikille kohtalotovereille.Itse kärsin todella pahasta korkeanpaikankammosta, joka rajoittaaa elämääni, mm.välttämiskäyttäytymisenä.nyt esim,aloitin koulun mutta luokka oli toisessa kerroksessa, joten en pysty käymään siellä, sillä pelkään että tipun tai hyppään sieltä.joskus on myös ollut paha kuolemanpelko, ja sain paniikkkikohtauksia.kaikki kumminkin liittyy itsetuhoisuuteen.lääkitykset ei auta.onko jollain vastaavia?
Äidilläni oli kans sama ongelma, ei kyllä tietääkseni koskaan hakenut apua asiaan. Siis sillon kun äitini oli nuori niin sille tuli kans sellasta että se aina etsi itestään jotain mikä viittaa johonki sairauteen..siis se usein luki jotain lääkärikirjaa ja siitä tuntu että sillä oli kaikki oireet/sairaudet mitä kirjasta löyty..
Äitini kävi tosi monta kertaa lääkärissä koska luuli että sillä on aivokasvain... Sille tehtiin kaikki kokeet ja sille sanottiin että se on ihan terve, mutta se ei uskonu.. Äitini ainakin 2vuotta pelkäs että sil on se aivokasvain vaikka sille oltiin miljoona kertaa sanottu et se on terve... Kerranki kun äitini äiti oli kysynyt siltä että haluaisko se ostaa housut niin se oli vaan sanonu että ei haluu koska mitä se niillä tekee ku se kuiteski kuolee pian siihen aivokasvaimeen! ;) Tätä siis jatkui parisen vuotta kunnes se meni ohi! et semmosta!xD
tuntuu tutulta joskus oikeen toivois että voisi nauttia arkielämästä niin ettei tarvitsisi pelätä koko aika sairauksia mutta kiitetään siiä että saamme olla terveitä ja kaikki nää on vaan meidän pelkoja voimia ja jaksamisia sulle.
tutulta tuntuu joskus sitä ihmettelee että miten jaksaa elää elämää kun koko aika pitää olla peloissaan jotenki sitä aattelee että ei jaksa mutta sitten paistaa taas auringo ja joskus elämä hymyilee älä jää yksin eti seuraa ja mee kavereitten kans vaikka mihkä kunhan et jää ajatuksies kans ihan yksiskseen,,voimia sulle ja koita pärjäillä
www.pelkotilat.org