Kumma vimma on nykyään laittaa lapset "harrastamaan" jotain. Joissakin "harrastuksissa" näyttisi olevan, joko vanhempien toteututtomat toiveet omasta menestymisestä tai jonkinasteinen status tuttavapiireissä tai yksinkertaisesti, kun ollaan "investoitu" on harrastettava.
Ei mielestäni ole luonnollista, jos lapsi itkee tihuttaa harrastuksiin mennessä tai pois tultaessa.
Toki sellaisiakin vanhempia on, jotka löytävät sen kultaisen keskitien, että kipinä lapsella pysyy; ei liikaa, eikä liian vähän.
Ei mielestäni ole luonnollista, jos lapsi itkee tihuttaa harrastuksiin mennessä tai pois tultaessa.
Toki sellaisiakin vanhempia on, jotka löytävät sen kultaisen keskitien, että kipinä lapsella pysyy; ei liikaa, eikä liian vähän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Misi poikien on harrastettava jalkapalloa, jääkiekkoa yms lajeja, jos eivät itse halua.
Antakaa lapsenne ensin hieman kasvaa ja tutkailkaa mitä kiinnostuksen kohteita lapsella on. Sitä kautta löytyy sellainen harrastus, ettei tarvitse itkun kanssa mennä.
Tämä kommentti on kokemuksesta, kokeiltiin kaikki ns. normaalit poikien harrastukset, mutta sitten poika halusi palokuntaan ja se harrastus veikin nuoren miehen mennessään, on varmaan lopun elämäänsä tämän hyvän harrastuksen parissa.
Jos isä tai äiti on vain ja ainoastaan piiritasolla pärjännyt, jos on, urheilussa, eikähän lapsesta yritetä tehdä väkisin "parempia" ja jopa "ansaita" viimekädessä kunnianhomoissaan työn "hedelmistä"
Olen samaa mieltä kanssanne, että lapsen on itse vilpittömästi nautittava omasta harrastuksestaan.
Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että vanhempien on autettava pientä lasta aloittamaan harrastus. Tarkoitan tällä sitä, että vanhempien kannattaa ehdottaa jo hyvin pienellekin lapselle erilaisia harrastuksia.
Monien taitolajien (voimistelu, taitoluistelu jne.) perusta pitää omaksua jo 3-7 vuoden välillä, jotta kehittyminen myöhemmällä iällä olisi mahdollista. Ei siis kannata aina odottaa 10-12 vuotta, jotta lapsi itse tietäisi mitä haluaisi harrastaa. Jos hän tässä iässä haluaisikin harrastaa vaikeaa taitolajia, saattaa jo pelkän aloitusryhmän löytyminen olla mahdotonta. Ja käytännössä vaikeimpien temppujen oppiminen tulevaisuudessa olisi täysin mahdotonta, vaikka halua löytyisikin.
Toisaalta, jos neljävuotiaana on aloittanut esim. voimistelun, voi ihan hyvin vaihtaa myöhemmällä iällä vaikka judoon ja päihittää muut hyvällä tasapainolla ja notkeudella. Eri lajithan vain tukevat toisiaan!
Olen 18-vuotias tyttönen ja omalla kohdallani tuo harrastusasia meni hyvin :)
Noin 3-4-vuotiaana minut laitettiin muskariin, joka kesti ekaluokan alkamiseen asti. Suunnilleen saman ikäisenä kävin äitin kanssa äiti-lapsi -jumpassa, molemmat kerran viikossa. Lisäksi meillä oli tapana käydä isän kanssa uimassa lauantaisin ja eskari-ikäisenä meninkin sitten uimakouluun. Mielestäni vanhemmat tekivät oikein minun kohdallani, sain kokemusta sekä musiikista (joka on tärkeä asia perheessämme) sekä liikunnasta ja mikä tärkeintä, opin tulemaan toimeen muiden lasten kanssa. Lapsuusiän harrastuksista musiikki on vahvasti mukana vieläkin, uinnin lopetin joitakin vuosia sitten. Koskaan meillä ei ole pakotettu harrastamaan mitään tai yritetty tehdä lapsista esim. huippu-urheilijoita.
Et maininnut harrastuksen nimeä, olisi pitänyt mainita!
Ei harrastuksia voi yleisesti haukkua, vaikka ei olekaan mahdollisuuksia viedä niihin.
Ei pidä myös laittaa ”lapsen syyksi” ettei lapsi halua.
Kuinka lapsi voi haluta asiaa, kun aikuinenkaan ei paljon ymmärrä.
Paikkakunnillakin on paljon eroa, mutta kyllä minä olen ikuisesti kiitollinen niille valmentajille jotka ohjasivat meidän pieniä ja suuria lapsia 5-15 vuotiaiseen, jääkiekossa.
Me aikuiset emme olisi ”osanneet ja jaksaneet” lapsiamme niin paljoa kasvattaa.
Tulos on jo näkyvissä, ovat kunnollisia ja on hyvät opiskeluhalut.
(tietysti meidänkin joukkueessa on huonomminkin onnistuneita lapsia, mutta syy ei ole jääkiekko,
kun tietää taustat niin niitä on mm. muutamia eroja juuri lasten ollessa 12-15 v ikäisiä)
Ja harrastuksen itkuista, meillä ei milloinkaan itketty, eikä loukkaannuttu harjoituksissa.
Haluttiin myös aina, vaikka oli muitakin menoja.
Tiedän kyllä esim. painista, judosta, että ovat joutuneet kohtaamaan murrosiän maissa niin erilailla kehittyneitä vastustajia että on tullut murheita.
(on ollut vastakkain pikkupoika ja mies, vaikka paino onkin sama)
Tiedän myös että taistelulajien edustajat joskus alkoholin alaisena näyttävät voimiaan.
sitä ihmettelen itsekin, että miksi lapselta vaaditaan kaikki se mihin ei itsekään ole pystynyt...
hassua ajatella, että 7v tyttö laitetaan pianoa soittelemaan, koska itse olisin halunnut enkä koskaan saanut rueta.. tyttö sitten puoli väkisin täyttää äidin unelman, kun ei vastaan uskalla sanoa koska olohuoneessa kököttää tuhannen kallis piano...