Olen eronnut miehestäni n.1,5v sitten. Eron myötä muutimme toiselle paikkakunnalle, jonka takia tapaamiset lasten(5- ja 2-v) ja isän välillä ovat olleet hyvinkin epäsäännöllisiä. Puolivuotta sitten lasten isä tapasi nykyisen kihlattunsa (jolla omat samanikäiset lapset). Sen jälkeen yhteydenpito on ollut olematonta ja tapaamisia vain yksi. Nyt isä tuli uuden perheensä kanssa lomanviettoon, ja lapset näkivät isän uuden perheen ensi kertaa...
Olen järkyttynyt siitä, kuinka erilaiset tavat:säännöt, rajat ja ajatukset ovat. Itse pidän lapsille selvät rajat, on säännöt ja käyttäydytään sovitulla tavalla. Ruokalautasella on myös kasviksia ja hedelmiä syödään päivittäin.
Loman jälkeen vanhempi lapsi on ollut innoissaan, kun saa taas syödä tomaattia ja ruisleipää. Isä ei ole niitä ostanu, vaikka lapsi on pyytänyt.
Lapset myös kyselevät, että miksen minä jää aamulla nukkumaan kun lapset heräävät, ihan niin kuin isi ja xxxkin jäävät.
Nykyisin myös ihmetellään miksi lapset myydään mustalaisille ja paljonko niiltä saa lapsista rahaa...
Molemmat on kotiuduttua ollut ihan kierteillä, kun reissussa on saanut tehdä mitä lystää, ei rajoja eikä valvovaa silmää.. .Siitä todisteena nuoremmalta kynitty tukka...
Hoh hoijaa, missä on aikuisen vastuu?
Olen järkyttynyt siitä, kuinka erilaiset tavat:säännöt, rajat ja ajatukset ovat. Itse pidän lapsille selvät rajat, on säännöt ja käyttäydytään sovitulla tavalla. Ruokalautasella on myös kasviksia ja hedelmiä syödään päivittäin.
Loman jälkeen vanhempi lapsi on ollut innoissaan, kun saa taas syödä tomaattia ja ruisleipää. Isä ei ole niitä ostanu, vaikka lapsi on pyytänyt.
Lapset myös kyselevät, että miksen minä jää aamulla nukkumaan kun lapset heräävät, ihan niin kuin isi ja xxxkin jäävät.
Nykyisin myös ihmetellään miksi lapset myydään mustalaisille ja paljonko niiltä saa lapsista rahaa...
Molemmat on kotiuduttua ollut ihan kierteillä, kun reissussa on saanut tehdä mitä lystää, ei rajoja eikä valvovaa silmää.. .Siitä todisteena nuoremmalta kynitty tukka...
Hoh hoijaa, missä on aikuisen vastuu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
täydellinen etkä aseta lapsille mitään rajoja. Kasva aikuiseksi!
Onko sinulla Timo huono päivä tai yöhän nyt taitaa olla?
Asiattomia heittoja olet tuottanut tänä yönä.
Tiedän toki itsessäni olevista puutteista, mutta minä sentään yritän tehdä jotain niiden korjaamiseksi.. Mutta ei minun eikä lasteni tarvitse siitä huolimatta suvaita ihan mitä vain.
Tarkoituksenani oli avata keskustelua siitä, kuinka turvattomalta lapsesta mahtaa tuntua, kun kahdessa eri "kodissa" on täysin erilaiset elämäntavat. Toisessa eletään sääntöjen mukaan, toisessa eletään lähes säännöittä...
miehlläni on lapsi joka asuu puoliksi meillä ja puoliksi äidillään.
Äidin luona lapsella ei ole mitään rajoja, saa syödä karkkia ja herkkuja joka päivä ja siitä on todisteena etuhampaitten kunto, niistä puuttuu palasia. Äiti ei opeta lapselleen mitään, minä olin se joka opetti pukemaan, riisumaan, pesemään hiukset ja ihonsa itse, pesemään hampaat, pyyhkimään pyllynsä, pissaamaan seisaaltaan (vaikka naispuolinen olen), ajamaan ilman apurattaita, pettaamaan oma peti, syömään, jne.
voin kyllä myöntää että ei se isäkään ole opettanut niin hirveesti, ja mummi ja pappa syöttää lasta vieläkin vaikka on kohta 5-vuotias.
Ja miehenihän ei voi sanoa omille vanhemmilleen mitään mikä on väärin.
Kerran olimme lähdössä anoppilasta kun poika halusi jäädä sinne yöksi, ensin emme luvanneet ja lapsi alkoi sitten rissaamaan, mutta anoppi alkoi sitten että saat tottakai jäädä ja alko pussaileen ja halaileen kun me ärähdimme siitä ettei tarvitse aina alkaa itkemään ja riehumaan, siihen sitten anoppi ja appi sanoi ettei lapselle saa huutaa! pyörittelin päätäni ja sanoin että tehkää mitä lystäätte mutta minä en ala elämään 4-uotiaan ehdoilla, joku kuri pitää olla. ja sanoin lapselle syliin ottaessa että olehan sitten kiltisti, siihen anoppi että ainahan se on kiltti, oikeen tylysti vielä senki sano.
Siis tuntuu että kellään ei ole mitään vastuuta lapsesta koska se aika mitä lapsi on äidillään, he hyvittävät sen ajan ostamalla kalliita leluja ja lahjomalla lasta.
Nyt kun me olemme pitkän harkinnan jälkeen mietitty jos ostettaisiin lapselle hamsteri niin tämä lapsen äiti soittaa ja kysyy "mitä te hamsteria ootte ostamassa?" noh ensinnäkään se ei kuulu hänelle mitä me ostamme omaan kotiimme. Ei mekään puututa siihen kun he ostavat lapselle kalliita leluja eli kaikki mitä hän haluaa niin hän saa.
tais vähän heittää aiheesta.. :) mutta sydämeni keveni ainakin kallion verran. :)
Tämä on näitä kahden perheen ikuisia ongelmia. Meillä oli samankaltainen tilanne eron jälkeen. Ex-mies ei ollut avioliittomme aikana juurikaan viettänyt aikaa jälkikasvunsa kanssa, joten lastenkasvatus ja sääntöjen luominen oli totaalisesti hukassa -minkä hän auliisti myönsi itsekin. Uusi kumppani oli hyvin nuori ja lapseton, mikä sinänsä ei tee kenestäkään huonoa kasvattajaa, mutta hukassa siis hänkin. Useasti oli pahasti sanominen lähellä, kun 2-vuotiaan oli annettu valvoa niin pitkään illalla että nukahti jo lattialle ja syödä pelkkää jugurttia, kun muu ei kuulemma maistunut.
Erään kerran pyysin miestä kahville ja sanoin, että voisimme yhdessä miettiä sääntöjä ja tapoja, jotta lapsen elämä ei olisi niin sekavaa -erosta selviäminenkin kun on pienelle jo rankka juttu. Keskustelimme ilman toistemme syyttelyä ja lopputuloksena oli perusjutuissa yhteisesti sovitut normit. Toki perheissämme on edelleen erilaisia toimintatapoja, mutta pääasia, että tärkeimmissä jutuissa vedetään yhtä köyttä.
Yritä siis keskustella asiasta lasten isän kanssa, ilman syyttelyä ja sormella osoittelua. Jos mies ei halua sopia asioista, pidä itse silti rajoista ja tavoista kiinni. Lapset ovat kuitenkin pääosin sinulla ja ymmärtävät vanhempana varmasti tapakasvatuksen arvon.